Pienet

Sinkut II - Tammikuu 2021

27.01.2021


Beyond The Night: The Prophecy Beyond The Night: The Prophecy

Beyond The Night vastaa puolestaan aivan ehdottomasti tämänkertaisen sinkkukoosteen raskaimmasta osuudesta. Ville Patrikainen vastaa instrumenteista ja Janne Nurminen laulusta, kun metallin äärimmäisiä, modernimpia kulmia pyritään ennakkoluulottomasti kartoittamaan. Ensimmäistä kertaa The Prophecyn kuullessani meinasinkin lentää kirjaimellisesti takaseinään, kun tarpeettoman kovalle jääneistä ämyreistä pääsi irti profetaaliset mittasuhteet täyttävä metallimyrsky.

Yritet√§√§n pilkkoa kokemusta hieman pienempiin osiin. Ensinn√§kin vokaalit saatetaan maailmaan √ľber-raakoina, murinahuuto, suoranainen kirkuminen, sek√§ n√§iden monet v√§limuodot saavat hetkitt√§in kylkeens√§ melodista kuiskailua. Rytmipuolella isket√§√§n lujaa kun tarvitaan, mutta peruskomppia seasta ei juuri l√∂ydy. Kaikkea outoa ja j√§nn√§√§ tapahtuu my√∂s oletettavasti ainakin osin koneistetussa arsenaalissa, jossa tulivuorenpurkaukset ja suvannot vuorottelevat, eik√§ koskaan voi olla t√§ysin varma seuraavasta k√§√§nteest√§. Kaikkea leimaa tinkim√§t√∂n energisyys, arvaamattomuus ja brutaali asenne, jonka my√∂t√§ nelj√§n minuutin j√§lkeen on olo, kuin olisi juuri py√∂rinyt pesukoneessa. Ei siis muuta kuin uudestaan myllyyn, koska n√§in raikkaita turpasaunoja ei tule koettua liian usein.

Mika Roth


Blind Channel: Dark Side Blind Channel: Dark Side

Oululaislähtöinen Blind Channel kutsuu raskasta mutta menevää musiikkiaan violent popiksi ja Dark Side -biisillä ryhmä kisaa Uuden Musiikin Kilpailussa. Useimmiten ns. tavallisempaa poppia suosivan kisan voittaja selviää helmikuussa, joten Dark Side saa raivata itselleen tietä vielä jonkin aikaa, vaan kuinka on biisin koukkuisuuden laita?

Mikäli kaikki olisi kiinni vain kertosäkeestä uskaltaisin väittää, ettei Blind Channelilla olisi hädän päivää. Olen tuskin ainoa, joka löytää isosti pamahtavasta kertsistä ja niiden välissä kuultavista säkeistöistä yhteneväisyyksiä mm. Linkin Parkin suuntaan, mutta toisaalta: yhdysvaltalaisten kykyä luoda hittejä on taatusti kadehdittu kaikilla mantereilla. Saatesanoissa mainitaan myös Bring Me the Horizon, eikä ainakaan turhaan. Juuri alle kolmeen minuuttiin puristuva bilebiisi kutsuu kaikki reunoille jääneet juhlimaan ja ottamaan tilanne haltuun. Ehkäpä Blind Channelkin saa boom-boom-boom jekkunsa toimimaan. Ehkäpä.

Mika Roth


Decrowned: Dreamland Decrowned: Dreamland

Kuulin metallikomppania Decrownedista viimeksi vajaa kolme vuotta sitten, kun bändin Weight of the Dark Sky EP päätyi käsiini. Sittemmin ryhmä on julkaissut enemmänkin materiaalia ja myös uusin sinkku tulee saamaan jatkoa jo ensi kuun lopulla, eli koronasta huolimatta rautaa on taottu antaumuksella.

Viimeisimmän siivun perusteella selvimmät death-vivahteet ovat saaneet tehdä tilaa melodisemmalle ilmaisulle, jossa soundia voi samaan aikaan kuvata moderniksi ja perinteet tunnistavaksi. Dreamland luottaa osittain jopa tunnelmaa luoviin jousiin, mutta myös sähköiset kitarat saavat itselleen taatusti riittävästi sekunteja. Hattua pitääkin nostaa selkeästä, monipuolisesta ja toimivasta soundimaailmasta, jossa on kiistatta paljon omaksuttavaa, mutta joka jäsentyy silti luonnollisen tuntuisesti viimeistään ajan myötä. Vokaalien monitasoisuus otti hieman sulatteluaikaa, etenkin kun yhtä johtavaa linjaa ei tunnu varsinaisesti olevan, mutta vaaka kallistuu kyillä selvästi positiiviselle puolelle.

Mika Roth


HARMS: Deeper Into Darkness HARMS: Deeper Into Darkness

HARMS on valinnut itselleen totta tosiaan osuvan nimen. Lappeenrantalainen loppuvuodesta 2017 perustettu metallibändi näet takoo raskasta metallia, jossa modernius ja tyly raakuus hallitsevat, eikä lyriikoissa kirmata kukkakedoilla. Deeper Into Darkness on ensimmäinen lohkaisu tulevalta A Lifetime Spent on Dying -debyyttipitkäsoitolta, jonka tarkempi julkaisuajankohta ei tätä kirjoitettaessa ole vielä tiedossa.

Mikä sen sijaan on vallan hyvin tiedossa, on se kiistaton fakta, että lappeenrantalaisten metallissa riittää niin painoa kuin iskuvoimaa. Vokalistin tyyli sijoittuu metallimaailmaan jyrkempään päähän, huudon raastaessa korvakäytäviä asiankuuluvalla voimalla. Genreviittoja on hankala takoa tantereeseen, mutta uudempi ja brutaalimpi death nyt ainakin on mainittava. Hetkittäin päätään nostavat myös eeppisemmät tuulet, joiden mustuus ja arvaamattomuus ainoastaan korostavat biisin betoninpehmeitä pintoja. Huh-huh, melkoinen esikoinen nähtävästi tulossa.

Mika Roth


Jesse Jason: Mama Jesse Jason: Mama
Sick Boogie Recordings

Jesse Jason on soolouraansa hiljalleen käynnistelevä hip-hop/rock -artisti, jolta on aiemmin ilmestynyt ainakin kaksi sinkkua. Uusin sinkku on ensimmäinen Sick Boogie Recordingsin tallissa ja lienee hyvä mainita tässä yhteydessä, että Jesse Jason on tunnettu myös STEMU-yhtyeestä. Genreaidoille annetaan pitkät ja juuri tuo persoonallinen asenne on saatesanojenkin mukaan Jesse Jasonin merkittävä ase.

Mama on hiljainen ja samaan aikaan kova biisi el√§m√§n potkimalle yksinhuoltaja√§idille, vakavaa tautia sairastavalle naiselle, joka pyrkii jotenkin luovimaan halki el√§m√§n karikoiden. S√§keist√∂iss√§ rivit maalaavat lohdutonta kuvasarjaa arjesta, jossa vihan liekkeihin syntynyt sielu ei voi kuin kest√§√§ haasteensa. Soundit eiv√§t kuitenkaan tihku negatiivisuutta, sill√§ tekstin toinen kulma on kiitt√§minen ‚Äď kertojan √§√§ni on annettu lapselle, esikoiselle, joka haluaisi jotenkin helpottaa √§itins√§ tilaa ja kertoa t√§lle rakkaudestaan. Biisi on siis muodoltaan rauhallinen ja tekstilt√§√§n myrskyis√§, mutta lohduttomuuteen se ei miss√§√§n nimess√§ sorru, mik√§ nostaa Maman korkealle. Jonnekin sinne, mist√§ voi n√§hd√§ vapaan taivaan.

Mika Roth


Jesse Markin: Smokestack Jesse Markin: Smokestack

Jesse Markin on tullut tutuksi kyvystään yhdistää menneiden aikojen kerroksia moderneihin tanssibiiseihin. Uusin sinkku jatkaa tutuilla linjoilla sekä tulevan toisen albumin pohjustamista, jonka pitäisi ilmestyä tulevana keväänä. Smokestack rämisee ja rollaa jopa Markinin mittapuulla suhteellisen villinä, ja inspiraatiota kipaleelle on kuuleman mukaan kaivettu legendaarisesta vuoden 1969 Woodstockin festivaalista.

Nyt kun tähtäin on hilattu niin korkealle kuin se 60-lukua käsittelevän/koskevan musiikin puolesta vain on mahdollista, niin mikä on lopputulema? Smokestack on ensinnäkin äänekäs ja monikerroksinen soundikokemus. Yksi taso on garagerockin ulina ja pauke, joka törmää moderniin tanssiklubisoundiin matalilla taajuuksilla. Säkeistöissä vokaalit karkaavat jonnekin Jefferson Airplanen ja Hendrixin tietämille, massan kasvaessa uhkaavasti. Markin osaa kuitenkin himmata sopivissa väleissä juuri sen verran, ettei biisi romahda oman massansa alla ja nimenomaan sieltä kaivetaan esiin riittävä pistevoitto. Lievästi klaustrofobista, mutta samaan aikaan erittäin nautinnollista.

Mika Roth


Joem: Copper Ground Joem: Copper Ground

Kolme vuotta sitten esikoissinkkunsa julkaissut Joem, eli Johanna Mäkilä-Manninen, luo laulaja/lauluntekijänä elämän makuista ja modernia pop-musiikkia. Alkujaan saksofonistina musiikkiopinnot käynnistänyt laulaja on eri käänteiden ja mullistusten kautta löytänyt oman äänensä, oman tyylinsä ja oman tapansa toimia. Mainittakoon myös, että Joemilla on jo saavuttanut kansainvälistäkin menestystä Naive Heart -sinkullaan, joka voitti Cari Colen järjestämän laulukilpailun.

Entä mikä on tuo Copper Ground, josta Joem laulaa? Saatesanoissa korostetaan lämmön tuomista arkeen, elämän rakentavia voimia sekä positiivisten tunteiden merkitystä. Arjen nopeissa kurveissa ja loppumattomissa ristiaallokoissa voi toisinaan olla haastavaa löytää itsestään tuoreita voimavaroja, mutta avaimena kaikkiin toimii omasta mielestä löytyvä rauha. Biisi on modernin popin ja amerikkalaisen r’n’b:n risteymä, jossa singer/songwriter -ote ja urbaani syke kohtaavat rauhallisemmassa risteyksessä. Kertosäkeen pääkoukkua ja vokaaleja olisi voinut tuoda rohkeamminkin esiin, sillä potentiaalia vaikuttaisi olevan isompaankin rakenteluun.

Mika Roth


Juutine (feat. Pop Electric Dynamite Artists): Ukulele-beibi Juutine (feat. Pop Electric Dynamite Artists): Ukulele-beibi

Juutine ja hänen uskollinen taustayhtyeensä Pop Electric Dynamite Artists jatkavat tutulla tyylillään. Viimeksi kun oli aika nauttia kesästä feattaajaksi nimettiin vain tämänkin biisin rustannut Costello Hautamäki, mutta nyt mukaan on saatu enemmänkin voimia Popedasta. Ukulele toimii tällä erää eräänlaisena mestariavaimena, joka soi halki koko kahden ja puolen minuutin mittaisen kipaleen, minkä lisäksi tietysti lauletaan itse Ukulele-beibistä.

Riemuisan v√§rik√§st√§ suomirockia on taas koristeltu ties mill√§ leill√§ ja aurinkovarjoilla, mutta rockin kapinahenki voi raameista huolimatta edelleen hyvin. Koskettimien puolella kuullaan ihka oikeaa Hammondia ja Costello Hautam√§kih√§n on armoitettu kuusikielisen kurittaja, joten onko tuo nyt ihme, ett√§ biisi puksuttaa kaikilla pytyill√§. Sanoituspuolella melaan tietysti tartutaan hanakasti ja siin√§ sivussa kirotaan ikuista suomalaista sohjoa, kylm√§√§ ja j√§√§t√§ ‚Äď mutta ehk√§p√§ kuuma beibi saa j√§√§t sulamaan? Ei mit√§√§n ihmeellist√§, saati uutta, mutta toimii kuin junan vessa. Juuri nyt se riitt√§√§, joten annetaan ukulelen vain soida.

Mika Roth


Kielo Kärkkäinen: Laulajan työtä Kielo Kärkkäinen: Laulajan työtä
Texicalli Records

Kielo Kärkkäinen on hiljalleen valmistautumassa toisen sooloalbuminsa julkaisuun, jota tämä uusi sinkku pohjustaa osaltaan. Viime vuoden lopulla ilmestynyt Valon mentyä EP oli Kärkkäisen ja jazzkitaristi Matti Salon hienon yhteistyön makoisa hedelmä, ja ilokseni Salo soittaa myös uudella sinkkubiisillä. Hattua on nostettava myös Ville Rauhalan kontrabassolle, joka saa biisin ytimen kääntyilemään mitä viehättävimmin askelin.

Melankolian kanssa k√§si k√§dess√§ kulkeva folk on kaihoisuudessaan tuttua, mutta pienen pieni jazzahtava ote soitossa saa vauhdin pysym√§√§n riitt√§v√§n reippaana. N√§in laulaja saa laulaa ty√∂st√§√§n, kuin hieman ulkoisen tarkkailijan tavoin. Kuka min√§ olen, kuka min√§ vaikutan olevan, kenet min√§ haluaisin teid√§n n√§kev√§n minua katsellessanne? Ehk√§p√§ saatesanoissa esitetty Oscar Wilde -lainaus on osuvampi, kuin mit√§ aluksi ajattelisi. ‚ÄĚNe, jotka menev√§t pinnan alle, menev√§t sinne omalla vastuullaan‚ÄĚ. Luojan kiitos, meill√§ on K√§rkk√§isen kaltaisia kertojia ja laulajia, jotka eiv√§t kavahda ty√∂t√§√§n ja saavat tunteet jotenkin j√§rjestym√§√§n kohdilleen.

Mika Roth


Lepolan Akka & Kulkutauti: Jäähyväiset aseille Lepolan Akka & Kulkutauti: Jäähyväiset aseille
Stupido Records

Tunnustan suoraan, että olen usein itse toitottamassa etunenässä, kuinka alkuperäinen on aina alkuperäinen, eikä versioita kaivata. Miksi siis romuluista Amerikan bluesrockia soittava Lepolan Akka & Kulkutauti on mukana vanhalla Kollaa Kestää -biisillä? Ensinnäkin rauhan asiaa ei voi koskaan tuoda riittävästi esiin, toisekseen uudella versiolla on omat ansionsa, joten annetaan biisille mahdollisuus aivan kuten rauhallekin.

Alkuperäinen biisihän oli suoraa uutta aaltoa ja siitä heijastunutta suomipunkkia, kun taas Liisa Tavi muutti kappaleen rauhanlauluksi. Lepolan Akka & Kulkutauti purkaa biisin rakenteet, vääntää ja kääntää niitä bluesrockin romupihalla uuteen uskoon, ja lisää sopivasti palasia kiesiin. Vokalisti Miia Lepola ansaitsee myös ylistyssanat, pistäessään kirjaimellisesti sielunsa peliin tinkimättömässä tulkinnassaan. Jäähyväiset aseille soikin nyt paukkuvana, likaisena, mullalta tuoksuvana ja aitona julistuksena, jota ei voida peittää millään valeuutisilla ja mellakkapoliisien provosoimattomilla pampun iskuilla. Rauhaa!

Mika Roth


Milou: NIMBY Milou: NIMBY

Milou oli pariin otteeseen esill√§ Desibeli.netin sivuilla viime vuonna, laulaja/lauluntekij√§n popin siirtyess√§ ranskankielist√§ englanninkieliseksi. Uusin sinkku, NIMBY, on lyhenne englanninkielisist√§ sanoista ‚ÄĚnot in my backyard‚ÄĚ ja kappaleen hohtimissa on joidenkin ikuinen muutosvastaisuus. Tied√§tteh√§n: sellainen h√§rk√§p√§inen omissa asemissa seisominen jopa silloin, kun muutos olisi kaikkien eduksi. Moni on idealisti kotisohvalla, mutta p√§√§tyy tarpeettoman usein valitsemaan sen helpomman ja vaivattomamman reitin, kun itse√§ ei haasteta riitt√§v√§sti.

Aiheesta saisi tietysti keitetty√§ kasaan kitkeri√§kin pop-soppia, mutta koska Milou on Milou, on my√∂s NIMBY menev√§, nostattava ja tanssittava pop-siivu. Negatiivisuus k√§√§ntyy positiiviseksi ja kuulijan annetaan itse piirt√§√§ pisteiden v√§liset viivat yhteen, mik√§li niin vain haluaa. Olisiko hyv√§ pys√§ytt√§√§ ilmastonmuutos, lopettaa sodat ja olla s√§√§st√§v√§isempi planeetan resurssien suhteen ‚Äď kyll√§ kai, mutta kun ei jaksa‚Ķ Loistava s√§vellys, juuri kohdilleen s√§√§detyt elektroniset soundit, sek√§ tietysti puhdasta platinaa oleva kertos√§keen koukku.

Mika Roth


Mirkka & Luis: Kuraa, kuraa, kuraa! Mirkka & Luis: Kuraa, kuraa, kuraa!
Impossible Music

Mirkka & Luis on Mirkka Paajasen ja Luis Herreron muodostama lastenmusiikkiyhtye, joka antaa popin paukkua poikkeuksellisen rikkailla mausteilla, jalat liikkeelle taikovaa svengiä unohtamatta. Yhtye perustettiin vuonna 2019, mutta jo lyhyessä ajassa kombo on ehtinyt niittää menestystä sekä tunnustusta niin esiintymisillään kuin Koiruuksia-debyyttialbumillaan.

Kuraa, kuraa, kuraa! -kappale kertoo tietysti jokaisen leikkipihan oleellisesta osasta: kuravelliin perustuvasta keitti√∂taituruudesta ja sen mahdollistamista kurajuhlista, kurapidoista ja kuramenuista. Kurastahan saadaan tehty√§ kaikkea mahdollista juotavaa ja purtavaakin, kunhan vain mielikuvitusta riitt√§√§ ‚Äď ja seh√§n ei tunnetusti lopu kesken pikku keitti√∂mestareilta. Karibialaista fibaa hehkuva kappale on nopea, reipas ja hauska, torvien t√∂r√§hdelless√§, rytmin rullatessa ja lyriikoiden ynn√§tess√§ kuran mahtavuutta mit√§ erilaisimmin kielikuvin. Eli toisin sanoen: t√§m√§h√§n on mit√§ mainion lastenlaulu, jonka ei tarvitse rajoittua pelk√§st√§√§n naperoiden diggailtavaksi.

Mika Roth


Myy: Kaikki mun exät Myy: Kaikki mun exät

Myy on sama asia kuin laulaja/lauluntekijä Saara Kaukoranta, joka julistaa esittävänsä poprockia neo-soul kulmalla. Pikku Myyltä mutkan kautta nimensä saanut Myy on 20-luvun prinsessa, joka on oivaltanut, että jalo ritari valkoisella ratsullaan ei tule pelastamaan, vaan maailma on muuttunut ja on vain parempi kääriä omat hihat. Biisinsä kirjoittanut Myy pistää siis niin uudet urhot kuin kaikki Helsingin Kalliossa asuvat exät koetukseen.

Kaikki mun exät -biisi on samaan aikaan ironinen, ovela ja myyttejä rikkova. Pirteästi paukkuvan popin soidessa on vaikea sanoa, mikä on totta, mikä haaveunia ja millä suhteella ainekset sekoittuvat toisiinsa. Unelmien kaviaarit ja samppanjat vaihtuvat värikkäisiin lonkeroihin ja pakastepizzoihin, murheilun odottaessa aina lupaavan alun jälkeen. Kertosäkeen puolirenkuttava kuvio saattaa aluksi ärsyttää, ja ehkä alunkin jälkeen, mutta biisin melodiakoukku toimii, kuten myös moderniksi hoonatut soundit. Plus kakskytvuotiaiden parisuhdelabyrintit ovat ikuinen tarinoiden lähde, samoin kuin lapsuuden traumat, jotka nousevat aina esiin kuplajuomien myötä. Mielenkiintoista ja värikästä kuin lonkkuhylly lauantai-iltana.

Mika Roth


Planeetta 9: Pirun piiska Planeetta 9: Pirun piiska

Astronomit etsivät tälläkin hetkellä kuumeisesti mahdollista yhdeksättä planeettaa, joten saattaa olla että Planeetta 9 saa itselleen jossain vaiheessa kaiman. Sitä odotellessa voi vaikka kuunnella bändin ronskia rockmetallia, jossa on edelleen mukana hyvä annos pohjoista melankoliaa. Pirun piiska pohjustaa tietä tulevalle samannimiselle EP-levylle ja runsaita muutoksia läpikäynyt yhtye hakee tuoretta vauhtia uuden rumpalin, kitaristin ja kiipparistin voimin.

Pirun piiska on sinkuksi pitk√§hk√∂, mutta reilusta viidest√§ ja puolesta minuutista on toisaalta hankala leikata mit√§√§n poiskaan. Alkuun p√§√§st√§√§n vasta l√§hemm√§s minuutin kohdilla, kun ‚ÄĚBaddingia Black Sabbathiin yhdistelev√§‚ÄĚ soundi ker√§√§ riitt√§v√§n massan, voiman sek√§ grooven. Kertos√§keen pariin p√§√§st√§√§n vasta l√§hemm√§s kahden minuutin kohdilla, mutta palkinto kuittaa odotuksen raskaiden mutta melodisten vasaroiden tipahdellessa nuppiin. Onko seassa jopa grungen tummuutta? V√§itt√§isin ett√§ flanellia on taatusti kiskottu p√§√§lle jossain vaiheessa. Ruutukuosit eiv√§t kuitenkaan peit√§ sit√§, kuinka p√§√§melodia puraisee syvemm√§lt√§ kuin raskainkaan piiska.

Mika Roth


RNKR: Ansa RNKR: Ansa

RNKR-bändin tapauksessa hieman hämmentävä nimi paljastaa palan historiaa. Tummaa ja uudelle aallolle kumartavaa rock-musiikkia soittava yhtyeen jäsenet näet vaikuttivat aiemmin nyt jo edesmenneessä Rankkurissa. Siinä missä aiempi bändi takoi metallisempaa materiaalia, soundaa uusi ja uljas RNKR kovasti 80-luvun äkäisille murheilijoille.

Eikä RNKR heittänyt hukkaan korona-vuotta, vaan työsti tuona aikana kokonaisen albumillisen uutta materiaalia. Tulevan pitkäsoiton otsikoksi ilmoitetaan Pois pimeydestä. Valoa kohti. ja kokonaisuus on elektro-akustista kokeellista rockia. Sinkkuraidalla en juuri elektronisia palasia huomannut, mutta kulmikas rock saa kieltämättä pohtimaan mm. saatesanoissa mainittuja Sielun Veljet ja Radiopuhelimet -orkestereita. Napakasti kitaran johtama biisi pyörii teemansa ympärillä, aivan kuin pää haluttaisiin saada sekaisin tahallaan. Kertosäkeen nopea kierto saa etunojan kallistumaan melkoiseksi, mutta biisi ei silti rojahda rähmälleen. Mielenkiintoista ja lupaavaa.

Mika Roth


Sana: Seireeni Sana: Seireeni

Nahkansa onnistuneesti luoneen Sanan urbaani pop on viimeisten julkaisujen aikana rikkonut artistin vanhempia raja-aitoja, mutta sitähän varten rajat toisaalta ovat olemassa. Seireenillä Sanan vaarallisuus ja uhkaavuus ovat tehneet paluun, rapin ja popin sekoittuessa toisiinsa aivan uudenlaisella tavalla. Eikä aihekaan ole sieltä keveämmästä päästä, sillä Seireenin tarina kertoo pettämisestä, sen aiheuttamista haavoista ja lopullisen koston julmasta suloisuudesta.

Reiluun kolmeen minuuttiin pakattu Seireeni soi suurena, räväkkänä ja vaikka sinkku ilmestyi itse asiassa jo viime vuoden lopulla, on tuoreella videolla ryyditetty kipale paikkansa arvoinen. Soundit on ruuvattu äärirajoille, mutta äänimaisemaa ei ole tungettu kuitenkaan täyteen, jolloin biittilohkojen iskut vasta tuntuvatkin. Antakaa siis Seireenin lumota korvanne, sielunne ja sydämenne, sillä kuinka muuten saa sormensa, siipensä ja kielensä poltettua. Tuohon kun vielä lisätään kehopositiivisuuden sanoma, niin biisi saa tärkeimmän kulmansa sivuaseeksi.

Mika Roth


Sidewalk Mafia: This Frozen Paradise Sidewalk Mafia: This Frozen Paradise
Blood Rite Records

Sidewalk Mafia on bändin omia sanoja mukaillakseni murskaavaa metallia maisemaan räiskivä orkesteri. Tällä hetkellä duona operoiva yhtye täydentyy keikkoja varten basistilla, mutta hamassa tulevaisuudessa koittavia esiintymisiä odotellessa bändiltä ilmestyy nyt sinkku ja keväällä EP-levy. Albumistakin on puhetta, mutta sen aika koittaa vasta vuoden jälkimmäisellä puoliskolla.

Murskaava metalli tarkoittaa Sidewalk Mafian tapauksessa sangen perinteistä ja ytimeltään melodista vyörytystä, jossa raakuustasot ovat kuitenkin kohdillaan. Kuuden minuutin mittaisesta sinkusta tulee hieman mieleen The Vision Bleak, vaikka draamapisteet eivät aivan samoihin sfääreihin nousekaan. Sen sijaan raskaassa taustassa voi haistella pohjoista eeppisyyttä, joka antaa kitaravalleille ja rahdun doomahtavalle rytmipuolelle lisäpotkua. Vokaalit tarjotaan raakoina & raaempina, mutta jykevyys ja roso eivät käänny vielä duoa itseään vastaan, etenkin kun viimeinen reilu puoli minuuttia lasketellaan vapaammalla vaihteella. Tätä pitänee pitää jo lupaavana myrskyvaroituksena.

Mika Roth


Tara: Rakastaako kukaan Tara: Rakastaako kukaan
Tara Rock Records

√Ąrh√§kk√§√§ rockia isoin, mutta melodisin kaarin takova Tara j√§i mieleen viimekev√§isell√§ Narttu-sinkulla. Harvemmin tulee verrattua naisvokalistin johtamaa poppoota esimerkiksi nuoreen Tarotiin, ja viel√§ niin, ett√§ kulma on pelk√§st√§√§n positiivinen. Uudella sinkulla Tara iskee viel√§ hardimman rock-vaihteen silm√§√§n, eik√§ 80-luku ole taakka vaan voimavara, josta osataan kauhoa juuri oikeat palikat mukaan.

Rakastaako kukaan -kappaleessa kerrotaan koulussa tai oppilaitoksessa tapahtuvasta kiusaamisesta, ja kaikki n√§hd√§√§n sek√§ koetaan juuri kiusatun silmin. Ivan ja pilkan kohteena olevan ihmisen, joka ilman syyt√§ on p√§√§tynyt ulkopuoliseksi ja saa sieluunsa mahdollisesti ikuiset arvet, sek√§ j√§yt√§v√§n ep√§varmuuden. Tara ei kuitenkaan j√§√§ vellomaan murheeseen, sill√§ veikkaisin kertojan uuttavan pilkastaan voimaa ‚Äď mutta tuo voima ei v√§ltt√§m√§tt√§ ole positiivinen asia edes pitk√§ss√§ juoksussa. Tiukka biisi, t√§rke√§ aihe ja Tuulan laulu√§√§ni nyt on sit√§ luokkaa, ett√§ jykevinkin rokkipoliisi isket√§√§n sen voimalla kumoon. Ollaan ihmisiksi!

Mika Roth


Valto (faet. Juno): Melkee Valto (faet. Juno): Melkee
3rd Rail Music

Valto julkaisee ensimm√§isen sinkkunsa, mutta musiikillista historiaa rap-artistilta l√∂ytyy 2000-luvun alkupuolelta saakka. Valto on vieraillut mm. Lika-Akin, Francis Koiran ja SMC L√§hi√∂rottien levyill√§, mutta nyt on koittanut oman uran vuoro. Melkee -biisi auraa tiet√§ tulevalle EP-levylle ja sinkuran svengaavasta tuotannosta vastaa Loasteeze. Vetoapua tarjoaa my√∂s veteraanipuolta edustava Juno, vaan mit√§ t√§st√§ kaikesta on saatu kasaan ‚Äď onko se ihan vai melkein?

Ensinn√§ huomio kiinnittyy biisin todella letke√§√§n soundimaisemaan, jossa torvet puhaltelevat ja fiilis on kohdillaan kuin lauantain alkuillassa. Rikkaat taustat saavat funkin virtaamaan ja mojon vellomaan, periaatteessa ihan pienill√§ peliliikkeill√§. Valto viskelee pikkukivi√§ kaikille niille, jotka ovat melkein ehtineet joka paikkaan ja valloittaneet maailman ‚Äď puheissaan nyt ainakin. Negatiivinen kulma on tuottanut kuitenkin positiivisen lopputuleman ja Melkee on r√§v√§kk√§ avaus herralle. Kyll√§ t√§m√§ per√§simiin liikett√§ saa, eik√§ vain melkein.

Mika Roth




Lukukertoja: 1540
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs