Kuusi levyllistä joulua 2020
Andrew Bird: Hark!
Wegawam Music / Loma Vista
Andrew Bird on kulkenut pitkän matkan musiikin saralla aina 90-luvusta lähtien. Ensimmäinen sooloalbumi julkaistiin vuonna 1996 ja Yhdysvaltain folklistan kärkipaikka on lohjennut sittemmin peräti kahdella eri pitkäsoitolla. Hark! on jo kolmastoista sooloalbumi ja kahdeksas sitten vuoden 2012, jolloin Birdin sooloura lähti siirtymään barokkipopista juuri folkin suuntaan.
Hark! on sekoitus vanhaa ja uutta, tunnistettavia muotoja sekä yllättäviä soundivalintoja. Bird on jo pitkään viehättynyt minimalistisemmasta popista ja näitä numeroita on helppo kutsua karsituiksi. Usein Bird vain näppäilee viuluaan ja ennemminkin lausuu kuin laulaa – silloin kun kappaleessa on ensinnäkään mitään laulettavaa. Jopa White Christmas esitetään lähinnä viululla & vihellellen, eikä kappale ainakaan kärsi poikkeuksellisesta muodostaan.
Toisinaan folkin melankolia on väkevää, mutta esimerkiksi The Handsome Family -laina Green Wine vain hyötyy siitä, samoin kuin instrumentaalina esitettävä Oh Holy Night. Eikä Bird aja vain yksiraiteisella, sillä Christmas is Coming on saanut ylleen loungehtavan jazz-silauksen ja Christmas in April lipsuu lähemmäs popahtavan countryn preerioita.
Hark! tasapainoilee herkällä rajalla, jolloin sisällöltään rikas albumi alkaa muistuttaa joulujukeboksia. Osa numeroista lauletaan, toiset esitetään instrumentaaleina, eikä edes levyn sulkeva Auld Lang Syne kulje tuttuja uria. Jos siis pidät viulusta, yllättävistä svingautuksista ja folkin ennakkoluulottomasta sivelystä, kannattaa tähän kiekkoon ehdottomasti tutustua.
Mika Roth
Askeleita Jouluun
Halavamusic
Kaksivuotias musiikkitalo Halavamusic tekee hienon joulutyön ja peliliikkeen siinä samalla. Askeleita Jouluun näet koostuu kuudesta uudesta pop-kappaleesta, jotka kaikki on säveltänyt ja sanoittanut
Minna Miettinen. Esittäjiksi on kiinnitetty Halavamusicin artisteja, minkä lisäksi
Eija Ahvo lausuu kolme runoaan paketin rikasteeksi, teemojen liikkuessa luonnollisesti lähinnä joulun ympärillä. Kokonaisuus on mittojensa puolesta näin jossain EP:n ja pitkäsoiton välimailla, kokonaiskeston ylittäessä juhlaan sopivasti 24 minuutin rajan.
Täysin uusi joululevy on aina tervetullut asia, sillä tokihan klassikot toimivat, mutta aina on tilaa uusillekin numeroille.
Juhana Suninen on saanut laulaakseen kokonaista kolme kappaletta, joista loungein ja rennoin on kiistatta pientä lattarikorttia pelaava
Punaista ja kultaa. Rakkaus saa trumpetinkin soimaan kuin kultaa vain, eikä kimalle häikäise liiaksi. Samoilla vesillä sukeltelee niin ikään Karibian kirkkaat päivät rytmeillään ja kitarallaan mieleen nostattava
Hiljalleen, jota kuunnellessa jalat tahtovat väkisinkin lähteä liikkumaan lattioita pitkin omaan tahtiinsa.
Levyn eeppisinkin numero on puolittain Sunisen laulama, eikä
Krista Kujalan kanssa duetoidusta
Taikajoulusta jää puuttumaan mitään oleellista. Klisheidenhän kanssa tässä värkkäillään, mutta joulun aikaan kuuluvat toisaalta ne tietyt kuviot ja krumelungit, joita ilman jokin vain jäisi roikkumaan ilmaan täyttymättömänä. Ääneen pääsevät omilla raidoillaan myös
Elina Hjelt,
Miikka Paumo ja Eija Ahvo, popin ja popahtavan kevytrockin viedessä rekeä eteenpäin.
Askeleita Jouluun on levynä viihdyttävä ja Ahvon lausumat runot tekevät kokonaisuudesta esitysmäisen, hyvällä tavalla siis. Kyllä tästä
Mika Roth
Barnaby Bright: Bleak Midwinter
Blurple Music
Barnaby Bright on yhdysvaltalainen folkahtavaa americanaa soittava yhtye, jota johtavat
Nathan ja
Becky Bliss. Kaksikko on ehtinyt asustella niin Kansasissa kuin Nashvillessäkin, mutta isoimmat aallot he ovat aiheuttaneet New Yorkin suunnilla. Kuinka ollakaan, kotipaikaksi on merkitty Brooklyn, eli nyt päästään Ison Omenan jouluun.
Bleak Midwinter on mielenkiintoinen sekoitus vanhaa ja uutta, erilaista ja tuttua. Seassa on viisi vanhaa joululaulua sekä viisi uunituoretta kappaletta, mutta linjojen osoittaminen onkin yllättävän haastavaa, koska ryhmän soundi sitoo kaiken yhteen kuin – upeimman lahjapaketin. Barnaby Bright leikkii popahtavan kevytrockin kanssa
Star-Crossed Christmasin käänteissä ja sinkkubiisiksi valittu
The Hurting Times taiteilee niin ikään balladin, pop-biisin kuin perinteikkään joulunumeronkin välillä.
Juuri tuo soundien läpikuultavuus ja tyylien sekoittuminen nostavat Bleak Midwinterin huomionarvoiseksi joululevyksi, sillä näitä biisejä kuunnellessa ei tule sitä tarpeettoman tuttua ja kiusallista tunnetta, että ”taasko tässä kuullaan ne samat iänikuiset raidat”. Tonttulakkia on nostettava myös biisijärjestykselle, sekä albumin rakenteelle, joka tekee kuuntelukokemuksesta vaivattoman kokonaisuuden. Omissa teksteissä viitataan toisiin kappaleisiin, tunnelmia osataan johdatella ja vaikka levy on erittäin rauhallinen, jopa raukea, löytyy siitä riittävästi energiaa ja tunnetta.
Kunnon joululevyn hengessä mukana on hyvä määrä vierailijoita, mutta vaikka mm.
Calvin Arsenia on vahvistus kenen tahansa kiekolla, pärjää BB parhaimmin ollessaan omillaan. Yllättävä siirto on hanukah laulu
Ner Li, joka esitetään hartaana folk-luentana. Pinnat myös siitä, että yhtäkään raitaa ei räjäytetä amerikkalaiseen tapaan balladitaivaisiin.
Mika Roth
Kim Wilde: Wilde Winter Songbook
Wildeflower Records
Sitten on tämän koosteen uudelleenjulkaisun vuoro.
Kim Wilden näpsäkästi nimetty Wilde Winter Songbook julkaistiin alun perin vuonna 2013, mutta tuoretta uudelleenjulkaisua on vahvistettu kuudella bonusbiisillä, jotka on sijoitettu paketin toiselle levylle. Näin kasaan on saatu ihka oikea tuplalevy, tosin kaksi bonuslevyllä kuultavaa biisiä on jo esitetty alkuperäisellä kiekolla toisenlaisina versioina, joten ilmassa on pientä vedätyksen tuntua.
No, annetaan moisten olla ja keskitytään asiaan.
Kim Wilden tunnetuin joulubiisi on taatusti
Rockin' Around The Christmas Tree, jonka muinaisia musiikkivideoita voi pitää oman taiteenlajinsa merkkipaaluina. Tällä erää vanha
Brenda Leen siivu esitetään toisen kasarihirmun,
Nik Kershawin kanssa, mutta suosin edelleen
Mel Smithin kanssa kiskaistua duettoa vuodelta 1987. Samaan joukkoon menee
Rick Astleyn kanssa kiskaistu
Winter Wonderland, sekä vähintäänkin yhtä vesitetty
Have Yourself a Merry Little Christmas - viihtyisää, raukeaa, unettavaa.
Tuplalevyn kummallakin puolella on Wilden omia sävellyksiä, joista mahtiballadin ja tunnelmanumeron välimaastoon osuva
Hope sekä vähäeleisempi pop-pala
New Life loistavat edukseen. Tunnelmallisuus on avainsana myös
White Winter Hymnal -joukkolaulussa, jossa Kim,
Marty,
Ricky ja
Scarlett Wilde laulavat kaikki yhdessä kerrassaan mallikkaasti. Muutenkin sukulaiset ovat olleet urakoimassa studiossa niin vokaalien, taustalaulujen kuin soitinten saralla, eikä lopputulos jää ainakaan tekniseltä puoleltaan ontumaan.
Bonuslevyn lainakappaleet,
Keeping the Dream Alive ja
George Michaelin kynäilemä
Last Christmas, eivät juuri säväytä, mutta oma sävellys
Isobel’s Dream on sen sijaan hyytävän upea synapophelmi. Samoin remiksatut Hope ja
Burn Gold ovat saaneet kelpo käsittelyn
Electric Penguinsilta. Eli kaiken kaikkiaan kattava joulupaketti, joka voi olla tosin tarpeettoman pehmeä Wilden vanhemmille faneille.
Mika Roth
Tessa Virta Orkesteri: Joulun Tähdet
Kumina Music
Tessa Virta Orkesteri on koonnut yhteen suomenkielisiä joululauluja, jotka ovat tuttuja ja rakkaita numeroita. Porvoolainen muusikkopariskunta
Tessa Virta ja
Olli Peuhu ovat esiintyneet yhdessä vuodessa 1990 lähtien, joten samalle he juhlistavat 30-vuotista taivaltaan. Mukaan albumille on saatu tukijoukoiksi myös kelpo ryhmä kotimaisia artisteja, joten vahvan joululevyn perustukset ovat ainakin tukevat.
Albumin 13 raidasta peräti neljä esitetään duettoina, mikä antaa kokonaisuudelle lisää syvyyttä.
Avaruus, joka on siis käännetty
Walking in the Air, hyötyy erityisesti kahden laulajan voimasta, kun sisarukset
Johanna ja
Ville Rusanen antavat oman taikansa tutulle laululle. Viisas valinta on myös tarkoin karsittu soitinpaletti, joka ainoastaan kehystää laulua, eikä ylitä sitä messuten. Upea on myös Rusasten laulama
Jouluyö, juhlayö, vaikka kappale on kaikkea muuta kuin tuore joulunumero.
Suomalainen joulu tuppaa jo muutenkin olemaan hiljaiseen hartauteen taipuvainen, mikä vain korostuu näin poikkeuksellisena vuotena. Niinpä esimerkiksi
Sylvian joululaulu ja
Kallein joululahja löytävät taatusti sydämet, etenkin kun
Hanan Kronqvist ja
Mari Palo laulavat niin että rinnasta puristaa.
Itse lämpenen kuitenkin astetta rennommasta otteesta, joten kun
Sami Saari tarttuu klassiseen
Joululauluun, joka on siis
Mel Tormén ja
Robert Wellsin jo vuonna 1945 kirjoittama
The Christmas Song, tuntuu takan lämpö jotenkin miellyttävämmältä. Harmi että samaa latua ei ole käytetty, kun
Have Yourself a Merry Little Christmas, eli
Joulutaivas tähtineen, on siirretty suoraan kirkkoon.
Joulun Tähdet on tuhti albumikokonaisuus, joka onnistuu puhaltamaan raikasta henkeä vanhoihin joulustandardeihin, rikkomatta kuitenkaan tärkeämpiä kaavoja. Tämä on levy hiljaiseen, rauhalliseen ja pohtivampaan jouluun, jossa on aikaa istua alas ja nauttia hetkistä. Laulajien taustalla kuullaan lähinnä pianoa, joka vain tarvittaessa saa pientä sivutukea muilta tonteilta, joten tässähän on mainio lahjaidea lähestulkoon kaikille.
Mika Roth
Suspense Heroes Syndicate & Skarface: Christmas Fight Diary -split EP
Laketown Records / Sunny Bastards
Joulu yhdistää yllättäviä tahoja ja rakentaa siltoja sinne, minne niiden ei odottaisi nousevan. Näin ainakin haluaisin kovasti uskoa ja tämän koosteen ainoa splitti-levy tukee toiveitani. Venäläis-ranskalainen yhteistyö on toiminut jo vuosisatoja ja tällä erää se on tuonut yhteen kaksi ska-punkin parissa viihtyvää orkesteria. Ottakaa siis tanssikengät esiin, siirtäkää arvokkaat huonekalut seinustoille ja antakaa palaa!
Suspense Heroes Syndicate on kotoisin Venäjän Moskovasta ja värikäs bändi kiskaisee kaksi vanhaa joulustandardia omalla tyylillään.
Merry Christmas on tietysti
Ramonesin vuoden 1987 hilpeä joulupunkistelu, joka on nyt saanut ylleen auringonpaisteiset kuteet. Rytmipuoli on tietysti kohdillaan, kun SHS loitsii kuulijoiden jalat tanssilattioille, torvet vievät pakettia eteenpäin varmoin ottein ja vokalistin räkäisen rento ote istuu kuvaan kuin hiekka rantaan. Sekaan livahtaa hiukan muitakin joulubiisejä, mutta potpuriksi tätä ei pääse syyttämään.
Moskovalaisten toinen veto on
Santa Claus is Coming to Town, joka on saanut pari grammaa rockimmat kankaat päällensä. Säröinen kitara ei kuitenkaan peitä torvia, vaan ainoastaan vahvistaa niitä, joten helppohan tästä on napata itselleen joulunpunaiset vibat. Pinnat erinomaisen kirkkaista soundeista ja muhkeasta rytmipuolesta.
Siirryttäessä Ranskanmaalle muuttuu meno kummallisemmaksi.
Skarface on ollut toiminnassa jo vuodesta 1991, joten korvan taustat eivät ole enää kosteat. Ranskalaiset saavat niin ikään kaksi iskun paikkaa ja ensinnä kuullaan ranskankielinen
Petit Papa Noel, jonka historiasta en osaa juuri mitään sanoa. Sen sijaan biisi – on se sitten kenen alkuperäisteos tahansa – saa tuhdin ska-punk käsittelyn. Meno on hillitympää ja klassisella tavalla jouluisempaa kuin venäläisillä, mutta olen haistavinani ilmassa lievää ja vähän väkevämpääkin ironian tuoksua.
Samat sanat voi pitkälti todeta
La Fille Du Pere Noelista, jonka perusta on selvästi rockimpi ja rujompi. Skarface luottaa lähinnä yhden trikin rytmipuoleen, mikä voi kantaa vain niin pitkälle. Neljän biisin kokonaisuudesta heikoin kipale kiistatta.
Splitin kannessa pukit ovat kehässä ja mielestäni suora pistevoitto lohkeaa Suspense Heroes Syndicatelle, vähintäänkin Petterin kuonon hohteen mitalla.
Mika Roth
Lukukertoja: 2004
