Rockin pariin palannut lahtelainen Jonihey vietti syntymäpäiviään taannoin julkaisemalla uuden sinkun. Jos sä pois meet on ensinnäkin rakkaudenosoitus läheisintä ihmistä kohtaan, mutta myös askel eteenpäin rockin maailmassa. Desibeli.net jutusteli hetkisen kohti uutta tuntematonta matkaavaa herraa ja aluksi käytiin läpi hieman henkilökohtaista historiaa.
Jonihey päätyi musiikin pariin jo alakouluikäisenä, eli matka on ollut pitkä.
- Kipinä musiikkiin lähti jo pikku nassikkana, kun faijja otti mut mukaan hänen bändinsä treeneihin ja keikoille. Ei menny kauaakaan, kun jääkiekon pelaaminen vaihtui kitaran soittoon, ja heti alusta saakka halusin tehdä omia kappaleita.
- 5. luokalla perustettiin eka bändi Heikkisen Rikun kanssa, vuosi treenattiin ja sitten mentiin Porvoon bändikisoihin. Keikka oli huikea, ja silloin rakastuin musiikin tekemisen lisäksi myös musiikin esittämiseen. Sitä tunnetta en pysty kuvailemaan kun on lavalla, se vaan tuntuu kodilta ja sisäiseltä ilotulitukselta.
Marraskuun 20. päivä täytit 28 vuotta, eli vältit kuuluisaan 27-klubiin liittymisen. Mitä aiot tehdä nyt, kun loppuelämä on edessä?
- Juu niin vältin, huh huh. Nyt kun saavutin kuolemattomuuden, niin aion keskittyä asioihin, mitä oikeasti haluan tehdä ja olla. Esimerkiksi kävin kiinalaisenlääketieteen osaajalla laittamassa ruokavalion kondikseen. Tämmöinen on ollut minulle ns. "hihhulihommaa" entisessä elämässä, mutta nyt se tuntuu loogiselta ja hyvältä. Päivärutiineihin kuuluu myös nykypäivänä meditaatioharjotukset, tämäkin olisi ollut minulle täysin vastenmielistä nuorempana.
Uusin sinkkusi, Jos sä pois meet, ilmestyi juurikin syntymäpäivänäsi. Siinä käsitellään parisuhteen arkea ja kaiken päättymisen pelkoa. Pelkäätkö yksinäisyyttä ja surua?
- En pelkää, olin sinkkuna n. 5 vuotta ja sain homman toimimaan, siinä meni kyllä oma aikansa. Löysin itseni ja balanssin elämän kanssa, olin onnellinen sinkkuna, mutta hyvä parisuhde vei tämän kaiken nextille levelille.
- Vaikka kaikki on hyvin, niin olen märehtijä persoona, tykkään velloa oman pään sisällä erilaisissa "mitä jos" tai "sit kun" skenaarioissa, näitä ajatuksia kun kirjottaa ylös, niin niistä syntyy taidetta.
Murheistahan on tehty kieltämättä monta musiikin kulmakiveä. Joniheykin tekee ns. oksennusbiisejä, eli 10 minuutin sanaryöppyjä suoraan paperille, noin pari-kolme kappaletta vuodessa. Näihin puhdistaviin ryöppyihin liittyy usein joku läheinen, jolle haluaa välittää jonkin viestin suoraan sydämestä.
- Ja aidon materiaalin tunnistaa siitä, että tekijä itse tykkää teoksesta niin paljon, että luukuttaa biisiä päivästä toiseen ihan fiiliksissä.
Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Aamuun asti oli jo melko kovaa tilitystä, samoin kuin Aikakone. Kuinka paljon biiseissä sitten oikeasti on sinua itseäsi?
- Kaikki mun biisit on 100% mun tarinaa.
Toimiiko musiikki eräänlaisena terapiana, kun purat sydäntäsi?
- Todellakin toimii terapiana mulle, ja toivottavasti myös muillekin.
Olet julkaissut musiikkia jo ainakin vuodesta 2014 saakka, mutta rock on sangen uusi valtaus urallasi. Kuinka päädyit rockin pariin ja miksi?
- Ympyrä sulkeutua ikään kuin. Mikseristä ja youtubesta näitä rokkimeininkejä taitaa löytyä vuodelta 2008 tai 2009. Oikeestaan mun musajutut on lähteny rock-hommista ja unelmasta soittaa bändissä. Esimerkiksi mun tajunnan räjäytti My Chemical Romancen The Black Parade -albumi pikkupoikana. Se on edelleen ainoa lätty, jota luukutan lähes viikoittain.
Pandemia pisti Joniheynkin keikkakalenterin jäihin, mikä on harmillista, sillä kuten aiemmin jo ilmeni, live on työssä se paras osuus. Musiikin työstäminen kuitenkin jatkuu normaaliin tapaan.
Omat biisit ovat tietysti rakkaita lapsia, mutta entä jos nimetään muiden kappaleita, niin mitkä ovat vuoden kovimpia raitoja tähän mennessä?
- Edi - Preeria
- Dilemma feat. Toni Wirtanen - Toivo
Entä kuinka arvotat nyt omaa varhaisempaa materiaaliasi? Vieläkö viiden vuoden takaiset raidat puhuttelevat ja oletko aikeissa muokata niistä 'rokimpaa' materiaalia?
- Kyllä ne vaan toimii, hyviä muistutuksia itselleen sen ajan elämästä. Livenä muutamia mun isoimpia biisejä esitetään ja niihin tietty lisätään vähän rock-maustetta.
Keikoillakin siis saadaan värikästä settiä, sitten kun niitä pystyy taas tekemään. Sitä odotellessa uusi albumi on kypsymässä, mutta mitään tarkempia päivämääriä ei ole vielä lyöty lukkoon.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Rakasta ittees ja sen jälkeen niitä, jotka on sen arvoisia.
Rockin pariin palannut lahtelainen Jonihey vietti syntymäpäiviään taannoin julkaisemalla uuden sinkun. Jos sä pois meet on ensinnäkin rakkaudenosoitus läheisintä ihmistä kohtaan, mutta myös askel eteenpäin rockin maailmassa. Desibeli.net jutusteli hetkisen kohti uutta tuntematonta matkaavaa herraa ja aluksi käytiin läpi hieman henkilökohtaista historiaa.
- Edi - Preeria
