Kasetit II - Kev�t 2020

Depressure: September

Depressure on jo ennest��n tuttu nimi ja yhtye, joka on tosin uusimmalla julkaisullaan kutistunut j�lleen yhden miehen b�ndiksi. Antti Heikuran visio kantoi aina kolmannen ��nitteen valmisteluihin, mutta sitten koittikin kymmenen vuoden mittaiseksi ven�ht�nyt tauko. Tarina ei kerro mik� sai Heikuran k�ynnist�m��n uudelleen nimenomaan Depressuren, mutta kun biisikyn�n muste j�lleen kostui, oli lopputulos toki b�ndille tutun kuuloista materiaalia.

September on yhdeks�n raidan ja reilun kolmen vartin mittainen annos alakuloista rockia, eli kyseess� on ihan kunnon pitk�soiton mitat t�ytt�v� kokonaisuus. Melankolia kukkii kuin syksyiset puut n�ytt�vimm�ss� v�riloistossaan ja esiintymiskielen� on pysynyt englanti, jossa liev� aksenttius vain palvelee isompaa kuvaa. N�m� kun ovat j�yhi� ja jylhi� kuvia sielun varjoisammalta puolelta, jossa pakkanen hiipii nurkkiin ja j��kukat eiv�t katoa pohjoisen puoleisista ikkunoista edes keskip�iv�ll�.

Levylt� on lohkaistu per�ti viisi sinkkua, joista etenkin uusin, eli In My Dreams, hallitsee kipuisan kauneuden polttavan liekin mahdollisesti suvereeneimmin. Seuraavassa mutkassa soundi pomppaa puolestaan syvimm�lle rokkaavan metallin puolelle, kun Rebirth of Strength nostaa tempon ja kitaravallit korkealle. Ent�p� sitten Summer Rain? Voiko iskelm�� ja doomia yhdist�� toisiinsa? Silt� tuntuu, kun t�t� kummajaista kuuntelee koko kahdeksan ja puolen minuutin ajan. Tervetuloa takaisin Depressure, toivottavasti paluu on pysyv�.

Mika Roth

---

Fluffy Raven: Constant Malfunction

Fluffy Ravenin kahden kasetin mittainen Constant Malfunction k�ynnistyy komeasti Joy Divisionin New Dawn Fades -herkulla, jota ei muuten ainakaan kaikkien suoratoistopalveluiden versioista l�ydy. Kaikki kunnia coveroinnille, mutta omista ev�ist� leivottu Lucid Dream pist�� kyll� kolkolla postpunkin ja elektronisen alternativen sekoituksellaan paremmaksi. 2-puolen korkkaava Lamborghini yll�tt�� synapopmaisemmalla muodollaan ja naisvokaaleilla, t�ss�h�n p��st��n jo kunnon vauhtiin.

Uneliaasti kaikuva Forget Regret on niin pitk� numero, ett� se on jaettu rujosti kahdelle kasetille. Ratkaisu on kielt�m�tt� poikkeuksellinen, mutta niin on toisaalta toistoon ja junnaaviin kuvioihin perustuva biisikin, joten ep�t�ydellisess� maailmassa t�m� lienee parhain ratkaisu. Fluffy Raven, jonka juuret juontuvat The Fluffy Bandiin, onkin tehnyt tuplakasetistaan ehyen taidekokemuksen, jossa triphoppaillaan, dream poppaillaan ja tuijotellaan toisinaan niin syntetisaattoreita kuin kenkien k�rki�kin. Kaikki on paikoillaan, eik� mit��n j�� puuttumaan.

Yll�tyksi� koetaan viel� loppumetreill�kin, kun jazzahtavaa ja noisehtavaa ��nimaisemaa suosiva Sunshine poppailee teollisuushallinsa kattotasanteella ja massiivinen When It Gets Serious leijuu megacityns� yl�puolella. Taatun fluffy� menoa.

Mika Roth

---

Guggenheim-projektz: Dersu Uzala
Helmi Levyt

En kiist�, etteik� syd�meni ly�nyt j�lleen innoissaan nopeammin, kun sain k�siini Guggenheim-projektzin uuden kasetin. Mit� karmeammaksi paikaksi maailma muuttuu, sit� enemm�n sen myllerrykseen kaivataan juuri lo-fi rockin ja soviet-popin luomia maustekokkareita, joiden sokerisuus ja esanssisuus ovat tarkoin harkittuja.

Dersu Uzala on kuudentoista kappaleen joukko, joka ei kest� yhteens� vaivaista puolta tuntia. Monet numeroista ovat miltei luonnosmaisia, eik� edes p��lle kahteen minuuttiin kasvava Kissa ehdi mielest�ni hy�dynt�� t�ytt� potentiaaliaan. T�m� herttainen h�t�isyys ja toistuva pensseleiden santaan viskaaminen kesken urakan on kuitenkin Guggenheim-projektzille luonteenomaista k�yt�st�, joka taitaa olla samalla merkitt�v� palanen hurmaavassa kaavassa. Joten kestet��n kiire ja nautitaan siit� mit� saadaan.

Casio soi, lelupianoa plinkutetaan ja urkuharmooni puhaltelee melankoliaa maisemaan, Kalevi Suopursu ja Tiina Vanhapelto vaihtavat vetovuoroa vokaaleissa ja itse kappaleet viist�v�t toistuvasti kepe�n folkin oksistoja. Hein�sirkka horjuu popin polkua hellytt�v�sti ja pienten el�mien karikoista kertova Pienen siilin kuolema jatkaa samoilla radoilla. Amurin Annan vahvistaman Kissan lis�ksi ter�vin k�rki taitaa olla avaukseksi sijoitettu Matemaatikon poika.

Mika Roth

---

Kalevi Suopursu: Yksin yksi�ss�
Helmi Levyt

Kalevi Suopursu esiintyy t�ss� koosteessa my�s sooloartistina, jonka taustajoukoissa vaikuttavat guggeneista tutut nimet, eli Tiina Vanhapelto, Laura Ahvonen, Anna Pesonen, sek� muutama muu. Soundikin flirttailee boogaavan rockin kanssa, s�hk�kitaran noustessa ykk�ssoittimeksi.

Merkitt�vin ero b�ndiin on kuitenkin yleinen fiilis, jonka biisit v�litt�v�t. Siin� miss� guggeneiden musiikki kuuluu p�iv��n, olkoon se sitten kuinka pilvinen tahansa, kulkee Suopursu �isiss� ja varjoisammissa paikoissa. M� kannan valtameren aikoja syliss� �ityy jopa hurjaksi murhaballadinkaltaiseksi, jossa Nick Cave ja Johnny Cash mutisevat taustalla tyytyv�isyytt��n. M� olen syntinen hakee lunastusta k�rsimyksen kautta ja Yksin yksi�ss� murheilee rakkaudettomassa asunnossa.

Kappaleiden kertojilla ja p��henkil�ill� tuntuukin olevan jatkuvasti jokin pieless�, joko hieman tai todella h�lytt�v�ll� tasolla. Niinp� jopa silloin kun pistet��n jalalla koreasti ja rokki ui sis��n boogievaihde silm�ss�, pysyv�t kulmat vinoina ja kivulias virne naamalla. Onneksi naistaustalaulut tuovat edes pient� helpotusta. Alakuloista, mutta kun tiet�� makaavansa katulammikossa voi siit�kin l�yt�� kiinnostavia kulmia.

Mika Roth

---

Vy�hyke: Vy�hyke

Vy�hyke identifioituu aikuisten miesten punk-yhtyeeksi, joka on haudutellut mustuutta huokuvaa keitostaan syksyst� 2018 l�htien. Saatesanojen mukaan b�ndin synty� v�ritti idea Antisect-tyyppisen anarkopunkin Hawkwindin jyrisev�n junnauksen yhdist�misest�.

Lopputulos, yhtyeen itsens� mukaan nimetty kymmenen biisin ja intron muodostama kasetti, on kiistatta junnaavaa jyrnytyst� ja punkinkin keesi nostaa harjastaan soramontusta, mutta rupinen ja rosoinen rock lienee se selkein yhdist�v� kantopalkki. Postpunkin synkk�mielisyys on niin ik��n merkitt�v�ss� roolissa, etenkin kun lyriikoita ryhtyy tarkemmin kuuntelemaan ja ajatuksella pohtimaan. Hengitystiet menee t�ll� saralla jo ��rimm�isyyksiin, mutta b�ndi ei kompuroi miss��n vaiheessa omiin kaapuhinsa.

Vy�hyke on armoton paikka n�ille kouvolalaisille Stalkereille, mutta vaikka painajaismaiset n�yt ja kolkkouttaan kumisevat soundit painavat p��lle, saa ryhm� puhallettua henke� vimmaiseen musiikkiinsa. Toisinaan ehdottomuus ampuu kuitenkin omaan jalkaan, sill� esimerkiksi Painajainen ja Galaksit ja kompassit olisivat mielest�ni voineet kasvaa nykyist� muotoaan merkitt�v�mmiksi numeroiksi. T�ysosuma sen sijaan on reggaen kanssa kisailemaan ryhtyv� Kulkeutuminen syrj�kyl��n, jossa vokaalitkin uskalletaan lausua normaalimmalla ��nell�. N�in se uusi-uusi aalto k��ntyy kaikkien voitoksi.

Mika Roth