18.03.2020
Marian Paratiisi on viime lokakuussa ensi-iltansa saanut kotimainen elokuva, joka osallistui Toronton kansainvälisiin elokuvajuhliin. Tummasävyisen draaman ääniraidan ovat luoneet elektronisen rajamusiikin parissa jo pitkän päivätyön tehneet Timo Kaukolampi ja Tuomo Puranen. Paratiisin ovet avautuvatkin synkkiin, suorastaan painajaismaisiin maailmoihin, joissa vähemmän on enemmän.
Tunnustan heti alkuun, etten ole nähnyt itse elokuvaa ja tiedän siitä vain sen, mitä internetistä löysin. Kyseessä on ymmärtääkseni uskonnolliseen lahkoon keskittyvä elokuva, joka sijoittuu 1920-luvun Suomeen. Karismaattinen lahkonjohtaja lupaa seuraajilleen pelastusta, paratiisia ja sitä kautta luonnollisesti ikuista eloa näkyvän rajojen tuolla puolen, mutta näennäisen onnen ja autuuden alla virtaa myös synkempiä juonteita.
Ääniraita on jaettu peräti 19 eri numeroon, joiden yhteismitta on noin 38 minuuttia. Lyhimmät raidat ovat alle minuutin mittaisia pätkiä, joissa synkät äänimaisemat ja harras virsien veisuu luovat melkoisia kontrasteja. The Arboretum on näistä lyhimmistä hetkistä kenties se toiveikkain, avaruuden avointen tähtitaivaiden piirtyessä ainakin allekirjoittaneen sielun silmien eteen.
Samaa nostattavaa voimaa edustaa myös niin ikään pienin vedoin luotu For Malin, jonka peilityynet pinnat heijastavat hitaasti taittuvia valonsäteitä. Kaukolampi ja Puranen osaavatkin käyttää esimerkillisesti äänteen väliin jääviä hetkiä, jotka lisäävät ja tehostavat latausta. Hetkeen piilotettu kauneus ja ikuisuus ovat tarpeen uskovalle sydämelle, on kyse sitten musiikista tai jostain suuremmasta.
Elokuvan toinen päähenkilö on nuori Salome, jonka teema on aavistuksen toismaallinen, nuoruuden naiivin viattomuuden säteillessä halki lyhyen raidan. Lohkon johtaja Maria ei ole saanut suoraa teemaa itselleen, mutta Letter From Maria on hieman mutkikkaammalla ja aaltoilevammalla tavalla kaunis. Maria Returns on sitä vastoin vinompi ja vinksahtaneemman kuuloinen teos, jossa näennäinen rauha ja tasapainoisuus ovat jo luiskahtaneet radaltaan.
Albumin toinen puoli on huomattavasti synkempi, mustempi ja raaempi. Sisarraidat Interrupted Premonition ja Righteous Betrayal jymisevät alarekisterissä kuin vauhtiin päässyt John Carpenter, nykivän raidan luodessa näkymätöntä uhkaa. Ahdistavana koen myös periaatteessa hiljaisen Virgo Intactan, sekä Käyn kohti taivaan valtakuntaa -raidan, jonka hartaassa laulussa voi aistia yllä leijuvan terän jo miltei tippuvan alaspäin.
Musiikin avulla voi kertoa paljon sitä, mitä kuvat vahvistavat ja päinvastoin. Tässä tapauksessa ääni ei kuitenkaan tarvitse kuvia tuekseen, sillä Kaukolampi & Puronen ovat osanneet luoda kutkuttavan ääniraidan, joka lähtee elämään helposti omaa elämäänsä.
Mika Roth
