Timo Lassy: Big Brass (with Ricky-Tick Big Band Brass Live at Savoy Theatre Helsinki)
17.02.2020
Saksofonihirmu Timo Lassy on kuulunut maamme eturivin jazzmuusikoihin jo vuosia. Savoy-teatterissa kahdessa loppuunmyydyssä konsertissa maaliskuussa 2018 taltioidulla livelevyllä Lassy bändeineen yhdistää voimansa Ricky-Tick Big Bandin kahdeksanhenkisen vaskisektion kanssa. Mainittakoon vielä, että vaskisektion johtaja ja sovittajana häärii monessa mukana oleva Valtteri Laurell Pöyhönen. Eipä ihme että lopputulos on timanttisen kova.
Lassy julkaisi huhtikuussa 2018, eli reilu kuukausi näiden liveäänitysten jälkeen, Moves-albuminsa, jonka raidoista hyvällä tavalla kulmikkaaksi luonnehdittava Northern Express on mahtunut mukaan livesettiin, ja saa vielä sulkea koko tallenteen. Livelevyn saatesanoissa korostetaan Lassyn halua laajentaa soundiaan uusiin, entistä vapaamman jazzin suuntiin. Tämä ei tarkoita sitä etteikö soul jazz voisi ja saisi yhä soida, paletti on vain rikastunut ja syventynyt entisestään.
Albumia pohjustavaksi sinkuksi valittu African Rumble kertookin paljon kehityksestä ja Savoyn lauteilla ahkeroineen ryhmän taidosta. En millään tasolla halua aliarvioida debyyttialbumi The Soul and Jazz of Timo Lassyn alkuperäistä versiota, mutta kun sitä vertaa liveversioon on ero päivänselvä. Uudessa näkemyksessä kun se kuuluisa mojo virtaa ja biisin groovaava svengi yksinkertaisesti lakaisee kaiken tieltään.
Tässä vaiheessa lienee osuvaa esittää myös pyyntö kuolinvuoteellani aikoinaan oleville: soittakaa viimeisen hetkeni jälkeen African Rumblen liveversio, ja jos jäseneni eivät edelleenkään liiku mihinkään, olen taatusti kuollut.
Vuoden 2012 mainion In With Lassy -pitkäsoiton avausraita Teddy the Sweeper on saanut ison bändin käsittelyssä reilusti massaa ympärilleen ja lähes 11 minuutin mittaisena jättinä numero kasvaa jälkimmäisen puoliskon keskeiseksi teokseksi. Hetkittäin tosin tahdon kallistua albumiversion karsitumman näkemyksen puolelle, mutta toisaalta: kuka näitä runsaita torvia voi loputtomiin vastustaa? Ja etenkin livetilanteessa ilomielinen rönsyily ja solmion löysentäminen istuvat muutenkin kuvaan.
Viiden vuoden takaiselta Love Bullet -pitkäsoitolta mukaan ovat mahtuneet ensirynnäköihin sijoitetut Undecided ja Waltz Unsolved, jotka rakentavat albumin alkupuolesta kiihkeän, väkevän ja osin hyvinkin modernin jazzin juhlaa. Jälkimmäisen raidan keveämpi ja lempeämpi fiilis istuu myös mainiosti rytmittäjän rooliin, jonka vanaveteen sopii saumatta debyyttialbumin seesteinen Universal Fou, joka venyy livenäkemyksensä miltei tuplaan – mutta silti en tipauttaisi tästäkään jätistä ainuttakaan nuottia pois.
Timo Lassyn soitto on kuin hiljalleen kehittyvä juomasekoitus. Albumin edetessä huomaat kiinnittäväsi huomiota eri kulmiin, osasiin ja muotoihin, eikä yksikään hetki ole aivan samanlainen edes peräkkäisillä kuuntelukerroilla. Suomalaisen jazzin vahva nousu jatkuu juuri tämänkaltaisten rohkeiden yhteistyöprojektien ja kunnianhimoisten visioiden avulla.
Mika Roth
