Sinkut III - Joulukuu 2019

Atomic Annie: When I Lay My Head to Rest
V.R. Label Finland

Turkulainen fuzz-rock rykmentti Atomic Annie latasi alkuvuodesta kelpo sinkun maisemaan, kun Insane jyristeli pikakaistalla kohti seiskarijyt�n polaroid-s�vyist� auringonlaskua. Atomivoimainen fuzzailu oli tosin tuolloin jo siin� m��rin jykev��, ett� v�hempikin puristelu olisi riitt�nyt.

Uusi sinkku nostaa entisest��n 60- ja 70-lukujen psykedeelisyyden annostelua ja viimeisen minuutin aikana biisi intoutuu suoranaiseen Black Sabbath -kisailuun, tosin Atomic Annie -kulmalla varustettuna tietysti. When I Lay My Head to Rest onkin siit� j�nn� ja haastava olento, ett� sen sulkeminen yhteen tiettyyn looshiin on mahdotonta. Progehtavissa elementeiss� kaikuvat pop-koukut, amerikkalaisen rockin laajat maisemat avautuvat kuulijan eteen yhdess� hetkess� ja heavy blues rock kimmahtaa kiertoradalleen jo seuraavassa mutkassa. Aina vain paremmin potkii siis, joten ei muuta kuin lis�� atomeita Annielle lohkottaviksi.

Mika Roth

---

Auringon Lapset: Joulu on rakkauden aikaa
Inferno Ry

Joidenkin mielest� joulu on ohi jo viimeist��n Tapaninp�iv�n j�lkeen. Toisten mielest� bileet voivat vallan hyvin jatkua ihan loppiaisen tuollakin puolella. Sen kummemmin asiaan kantaa ottamatta en voi kuin vieh�tty� uusista joulubiiseist�, etenkin kun niiss� osataan v�ltt�� ik�v�t ja my�t�h�pe�� aiheuttavat klisheet. T�ss� olisi nyt yksi sellainen, jonka mistelintuoksuisessa poppailussa joko viihtyy tai sitten ei.

Suomen dynaamisimmaksi popduoksi tituleerattu Auringon Lapset viskaa emminn�t nurkkaan ja rakastaa joulun aikaa t�ysill� kimalteilla ja puristuksella. Tekstiss� menn��n aiheeseen v�litt�m�sti ja asianmukaisen muoviset synasoundit r�j�htelev�t rakettien tavoin kertos�keess�. Rakkautta, rauhaa ja joulupukin hekottelua, lumiukkoja, villasukkia, piparkakkutaloja ja lasten kanssa legoilla rakentelua. Kyll�, kaikki t�m� l�ytyy ja biisikin tarttuu kuin jouluvirsist� parhaimmat, joten ei muuta kuin kulkuset kilkkamaan.

Mika Roth

---

Chronoform: The Paradox

Modernia, �rh�kk�� ja asianmukaisen kulmikasta ��rimetallia luova Chronoform julkaisi aiemmin t�n� vuonna From the Void -debyyttialbuminsa, jolla yhtye luotasi oman ilmaisunsa kaukaisimpia rajoja. Eik� liike ole suinkaan hidastunut sitten noiden p�ivien, sill� tuore The Paradox -sinkku on ensimm�inen tulevan kakkosalbumin maistiainen, jolla b�ndin soundin luvataan vain monipuolistuvan ja jalostuvan.

Kehitys ei ole kuitenkaan mill��n tavoin sy�nyt pohjanmaalaisten tehoja, vaikka sovituspuolella ryhm� onkin l�htenyt seilaamaan avoimemmille vesille ja laventanut selv�sti ty�kalupakkiaan. The Paradoxin merkitt�vin voimavara kumpuaa kuitenkin �ber-raakojen vokaalien, nykiv�sti takovien kitaroiden ja rytmiryhm�n monipuolisesta ty�st�, jota lyhyt ja yll�tt�v�n seesteinen v�liosa vain korostaa. V�kivaltaista, hyist� ja ter�v��, ilman pienint�k��n paradoksaalisuutta.

Mika Roth

---

Felic: Out the Cage

Felic on tuhtia mutta melodista kitararockia soittimistaan ulos puristeleva helsinkil�inen yhtye, jonka historia ulottuu aina vuoteen 2014 saakka. Aiemmin t�n� vuonna jo esikois-EP:ns� julkaissut ryhm� on nyt lastannut reilusti lis�� rautaa tankoihin ja 10-luvun sulkeva Out the Cage -sinkku esittelee kuulijoille raskaamman, ronskimman ja hieman grungellakin tavalla rockin ryhm�n, joka on valmis tarttumaan uuden vuosikymmenen esitt�miin haasteisiin.

Nyt siis pistet��n h�keist� kultaisimmatkin palasiksi ja siirryt��n rajojen ylitse useammallakin tasolla, mik�li siis tulkitsen lyriikoita oikein. Felicin tapauksessa ranttaliksi pist�minen ei onneksemme tarkoita sit�, ett� nelikko l�htisi rankistelemaan n�kemyksett�m�sti vain rankistelun itsens� nimiss�. Ter�� siis l�ytyy, mutta kappaleen luontainen notkeus on onnistuttu s�ilytt�m��n. Kitaravetoinen siivu nojaa p��riffiins� kuin rollarit aikoinaan omaan kallioonsa, tai ehk� osuvampi vertaus on viitata esimerkiksi Museen tai poikkeuksellisen r�yh�henkiseen Interpoliin.

Mika Roth

---

Frank Silver ja Romanssi: P��stet��n irti
Autotalli Records

Tiivist�minen ja kiteytt�minen synnytt�� rockin saralla toisinaan timantteja, toisinaan taas puristus k�y tarpeettoman yksipuo ja kiristely jauhaa ainekset hedelm�tt�m�ksi p�lyksi. Frank Silver ja Romanssi on puristanut esikoissinkkunsa reiluun kahteen ja puoleen minuuttiin, eli nyt on syyt� olla antennit herkkin�.

P��stet��n irti on laulu rakkauden p��ttymisest�, eiv�tk� pihlajanmarjat taaskaan maistu oikein makoisilta tietenk��n. Saatesanoissa korostetaan kappaleen rosoista ��nimaisemaa ja silottelematonta tuotantoj�lke�, ja kyll�h�n t�ss� kiistatta on garagen rosoa ja jopa punkiksi tulkittavaa keskarin heiluttelua. Ja jos t�ss� ei nyt olla r�yhkeimmin r�k� poskella, niin puoliarrogantisti nyt ainakin. Frank orkestereineen on enemm�n kuin v�h�n velkaa Iggy Popille, mutta mit�p� noista, sill� eiv�t Pop ja Bowiekaan silloin muinoin olleet aivan uniikeilla laduilla, kun dynaaminen duo loi Popin uran uusiksi Berliinin rokkaavassa y�ss�.

Mika Roth

---

M X: Ihminen

M X on tuottaja-s�velt�j�kolmikko Miikka M�kitalon, Miia Luoman sek� Mauri Syrj�l�n muodostama tuore kokoonpano. Ryhm�n esikoissinkku Ihminen ottaa rakentavasti ja hienovaraisesti kantaa vaikeisiin ongelmiin, jotka leimaavat aikaamme ja ovat samaan aikaan ikiaikaisia. Kappaleen tueksi on my�s julkaistu video, joka pist�� n�k�kulmat viel� koetukselle � konflikteissa kun harvoin, jos koskaan, on t�ysin syytt�mi� ja syyllisi� puolia.

Eritt�in haastava aihe on synnytt�nyt miltei viisiminuuttisen kappaleen, jonka kutsuminen sinfoniseksi ja inhimilliseksi taidepopiksi lienee osuvinta. Taustan ��nimaisemat rakentuvat elektronis-akustisista elementeist�, orgaanisen ja digitaalisen kietoutuessa ja limittyess� toisiinsa. Merkitt�vin elementti on kuitenkin maalaileva naislaulu, joka nousee alati kasvavan ��nikakun p��lle ilman sen kummempaa alleviivausta ja korostusta. Viimeisen minuutin kohdilla jatkuva kasvatus sy� jo jonkin verran saavutettuja tehoja, mutta muuten en l�yd� esikoisesta huomautettavaa.

Mika Roth

---

Mon-Sala: Kauniita kuvii
Playground

Mon-Salan ensimm�inen sinkku, Boys Don�t Cry, synkisteli alkusyksyst� spoken wordin ja rapin vaikeasti kartoitettavassa v�limaastossa. Nimest��n huolimatta t�ysin suomenkielinen biisi saa nyt jatkoa uudesta, vain entist�kin tummempis�vyisest� kappaleesta, jolla sanojen voima ja asema ovat vankkumattomat.

Kauniita kuvii -sinkku saakin pohtimaan runouden ja musiikin yhteisi� puutarhoja, joista Mon-Sala tuntuu l�yt�v�n omanlaisiaan hedelmi�. Kappaleen ilmeisin ja iskevin puoli on sanoissa, joissa kiltin tyt�n rooli saa lent�� pitkist� portaista alas vailla s��lin h�iv��. Ovatko parisuhteet todella vain pelkk�� voimapeli� ja jatkuvaa k�denv��nt��? Hmm, tuohon sen kummemmin kantaa ottamatta Mon-Sala ainakin n�p�ytt�� jonkun sormille ja lujaa. Musiikillisesti ja soundillisesti kyyti on todella kylm�� ja kolkkoa, mutta j�lleen kerran negatiivisuus on k��ntynyt suunnattomaksi positiiviseksi voimaksi. Odotukset lupailtua debyytti-EP:t� kohtaan ne vain kasvavat.

Mika Roth

---

Money & Gravy: Ukkone
Kynsinauhat

Money & Gravy tarjoilee h�yry�v�n cajun-lautasellisen roots-musiikkia suoraan Suomen Oulusta, tietenkin mit� missisippim�isimm�ll� mausteseoksella ryyditettyn�. Rhythm�n�Sauceksi musiikkiaan kutsuvan ryhm�n j�senist�lt� l�ytyy kokemusta komeasta m��r�st� suomalaisia rock-yhtyeit�, joten eip� ihme ett� Busy-Misi Mikkonen, Letkupuiston Sevon Helm ja Leso-K�si Sarkkinen ovat verhoutuneet upeiden taiteilijanimiens� taakse.

Ha-ha-hauskat nimet eiv�t kuitenkaan k�tke rautaista ammattimaisuutta ja t�m� pohjoispohjanmaalainen rytmikeitos poriseekin peltikitarakattilassaan siten, ett� tammikuun lopulle luvattua pitk�soittoa odottaa innolla � ja pienell� pelolla. Viisi minuuttia ruuvataan ukkosen jyristess� ja torvien t�r�hdelless� kuin 60-luvun agenttileffojen taustalla konsanaan. Sanat eiv�t oikein aukene kaltaiselleni etel�suomalaiselle maitonaamalle, mutta rytmi antaa kaviota takalistolel, syv�� etel�� helkkyv�t kitarat toimivat ja yhden riffin ymp�rille rakennettu h�kkeli kest�� kyll� Sepe-sudenkin h�nk�ilyt. Pakko nostaa knallia ja suoristaa rusettia, on t�m� vaan siin� m��rin jykev�� kamaa.

Mika Roth

---

Mons Ignifer: After the Never
Never Nerv Label

Joskus sit� kaipaa menneit� aikoja. Niin kuin esimerkiksi nyt, kun kuuntelen Mons Ignifer -orkesteria. B�ndi on n�et osannut poimia koriinsa maukkaita paloja hiukan sielt� ja t��lt� menneiden aikojen lehdilt�, mik� tekee ryhm�n musiikin genrejaottelusta oikeastaan mahdotonta. 70-luvulla t�t� olisi kaiketi kutsuttu vain heavy rockiksi tai suomalaisittain jyt�ksi, 90-luvulta mukaan mahtuneet palaset t�rkkiv�t kokonaisuutta puolestaan aina vaikeasti m��ritelt�v�n �alternative� otsakkeen alle.

After the Never on kiireett� jolkutteleva rockprogemetalli-raita, joka ei tunnu sekuntiakaan liian pitk�lt�, vaikka mittaa on l�hemm�s kuusi ja puoli minuuttia. Edes viimeisen minuutin avaruudelliset huminat ja ukkosenjyrin�t eiv�t pist� ik�v�sti korvaan, koska jokainen palanen on osa kokonaisuutta. Merkitt�v� palanen loitsua on vokaalien ja melodian keinunta, joka antaa biisille omanlaisensa poljennon ja jonka my�t� kaikki palaset vain loksahtelevat kohdilleen. Melkoisia musiikkialkemisteja n�m� sein�jokelaiset, joiden k�siss� raskas groovaus, melankolisuus ja progehtavatkin palaset muuntuvat joksikin, joka on vain Mons Igniferi�.

Mika Roth

---

M�rket: Tvenne Fiende
Shiba Music

M�rket on muutaman vuoden ik��n ehtinyt helsinkil�inen metallikopla. T�ll� er�� Endstand-yhtyeen vokalisti Janne Tammisella varustettu ryhm� takoo musiikkinsa rahdun tummemmista palasista, punkahtavan soundin antaessa kokonaisuudelle vain lis�� iskuvoimaa. Sinkura julkaistiin jo perjantaina 13. joulukuuta � tietenkin � mutta kyll� se viesti iskee my�s Saturnalian t�ll� puolen.

Tuimaa ja ilke�� metallia osaavat yksi jos toinenkin luoda, mutta M�rket saa likistetty� aggressioosa siten ett� aina t�rke�� melodisuutta ei unohdeta. Tvenne Fiende poukkoileekin punkisti, r�yh�� rockisti ja m�tkii kuulijaa metallin paloilla, mutta kaikki t�m� tehd��n siten, ett� biisin koukut eiv�t katkeile sahatessa, huitoessa ja runtatessa. Ja se jos mik� on temppu, joka erottaa harrastelijaluistelijat tosi tekij�ist� n�ill� j�ill�. Nipun h�ijyin, kiukkuisin ja ehdottomin veto, mist� kumarrus M�rketin py�rteen suuntaan.

Mika Roth

---

Nallekarkit: V�rit

Nallekarkit r�yh�si, rokkasi ja rollasi kipakan kitararockinsa kurvikkaassa vuoristoradassa, kun Murheiden kaatopaikka antoi koko rahan edest� potkua syksyn alkumetreill�. Kolmannella sinkulla s�vyt ovat pari astetta melankolisemmat ja suoraan sanottuna murheellisemmat, mutta t�m� ei suinkaan tarkoita sit�, ett� kyp�r� olisi kallellaan ja miekkaa raahattaisiin r�misten per�ss�. Eih�n sellaista makua l�ydy mist��n nallekarkista.

Masennus on vaikea ja herkk� aihe, etenkin meille pohjoisen taivaan alla asuville, joita on �siunattu� t�ll� pime�ll� vuodenajalla. Nallekarkit l�hestyv�t depression alankoja melodisen kitarapoprockin avulla, jossa kertos�e aukenee kuulijan eteen kuin lohdullisin syysmaisema. Soundi on j�lleen amerikkalaisen lavea ja tarttuvuuspisteet hipovat kattoa, joten vaikka maku on tummempi, on se samalla virkist�v�n kirpsakka. Pinnat viel� onnistuneesta v�liosanostatuksesta, naisvokalistin vahvasta tulkinnasta, sek� muun orkesterin sekaan viskomista taustalauluista, jotka pelaavat t�ss� yhteydess� t�ysill� kierroksilla.

Mika Roth

---

Peeta: Huudan
Peeta Music

Peetan edellinen sinkku Kapinalliset oli rahdun kitaravetoisempaa laitaa esittelev� numero, mutta nyt melodisen iskelm�n parissakin viihtynyt mies astuu rauhallisempiin ja varjoisampiin tunnelmiin. Ja muoto ei ole miss��n tapauksessa sattumanvarainen, sill� Huudan kertoo niist� maailman �n�kym�tt�mist� ihmisist�, jotka tuntuvat lipuvan halki el�m�n ilman, ett� kukaan edes huomaa heit� oikealla tavalla.

Yksin�isyys on aikamme vakavimpia epidemioita, joita sosiaalisten verkkojen n�enn�inen n�kyvyys mit� luultavimmin vain pahentaa. Peeta laulaa suoraan heille ja ilmaisuun ei tarvita huutoa, kun oikein valitut sanat voivat vavahduttaa syvemm�lt�. L�hes neliminuuttinen raita paisuu viimeisen minuuttinsa aikana kenties tarpeettomankin paljon, mutta aihe huomioon ottaen muodon liev� klisheys on anteeksiannettavissa.

Mika Roth

---

Puhelinseksi: Syd�nkohtaus tanssilattialla
Svart Records

Puhelinseksi on Rovaniemell� vuonna 2015 perustettu, melodista ja tarttuvaa punk rockia soittava yhtye, jonka debyyttialbumia lupaillaan yst�v�np�iv�ksi. Punkista ja rockista on tunnetusti moneksi ja rovaniemel�isten k�siss� n�m� luotetut palaset asettuvat melko melankolisiin asentoihin, s�r�isen power popin antaessa melodisuudelle lis�potkua. Kaavahan ei varsinaisesti ole mik��n uusi, mutta kun t�hdet osuvat kohdilleen on j�lkikin melkoista � kuten esimerkiksi nyt.

Syd�nkohtaus tanssilattialla ei (ymm�rt��kseni) kerro senioreiden bingoiltap�iv�n traagisesta k��nn�ksest� hanurin soidessa, vaan t�m� kohtaus syntyy lemmenmurheista s�rkyneest� syd�mest�. Valomerkki sattuu silmiin, vaikkei kukaan pahaa tarkoittanut ja mik��n ei ole en�� kuten ennen, kun pilvilinnat romahtavat yhdess� hetkess�. Kaihoa korostavat kevyesti rautalankainen kitarasoolo, pakan alla liikkuvat koskettimet sek� tietysti syd�nsurua tihkuvat vokaalit. Tuohon kun lasketaan viel� mukaan t�ydellisyytt� hipova p��melodia, niin siin�h�n sit� kelpaa seilata kohti tulevaan Valentinon p�iv��.

Mika Roth

---

R�mlord: Love of the Damned

Helsinkil�isen R�mlordin miehist�n historia on siin� m��rin lavea, ettei moista kannata l�hte� sen kummemmin perkaamaan. Riitt�� kun todetaan, ett� kokemusta ja n�kemyst� kyll� riitt��, eik� p��osin raskaan rockin ja metallin eri piireiss� viihtyv�n ryhm�n kokeilunhalukaan ole sielt� vaatimattomimmasta p��st�.

Love of the Damned -sinkku siirt�� yhtyett� l�hemm�s perinteist� melodista metallia, tyyliin kultakautensa Iron Maiden ja Zero Nine. Biisin kirpsakka ��nimaisema t�yttyy v�litt�m�sti sankarikitaroista, joiden takana koskettimet vinkuvat ja tuikkivat v�hint��nkin puolittaisessa power-hengess�. Vokalisti puhkuu v�litt�m�sti t�ysill� palkeilla, mutta ei mit��n huutoa vaan nyt menn��n perinteisell� heavy-laulannalla, eli komeasti ja melodisesti. Harmillisesti itse kipaleesta ei l�ydy aivan sit� m��r�� koukkua, kuin mit� n�in komeat karmit antaisivat odottaa, mutta onhan t�m� komea tolppalaukaus.

Mika Roth

---

SoulHealer: Sky Is Mine
Rockshots

T�yden vuosikymmenen perinteisen heavy rockin ja heavy metalin parissa ty�skennell� ehtinyt SoulHealer nosti panoksia kes�isell� Don't Shoot the Dancing Dwarf -sinkullaan, joka oli poikkeuksellisen tarttuva ryk�isy jopa SoulHealerin asteikolla mitattuna. Samasta r�j�hde-er�st� lienee per�isin my�s t�m� uusi siivu, joka edelt�j�ns� tavoin j�� pysyv�sti koppaan soimaan jo ensikosketuksesta.

Eli homman nimi on 80-luvulta runsaasti pikkuasioita omaksunut melodinen metalli, jossa vokaalit vedet��n komeasti ja korkealta. Kitara on tietysti kukkulan toinen kuningas ja oman paikkansa auringossa saavat my�s koskettimet, joiden p��asiallinen teht�v� on taustoittaa ja tehd� maisemista viel� entist�kin majesteettisemmat. Saksalaiset mestarithan ovat vieneet t�m�n powerihtavan linjaston osapuilleen huippuunsa, mutta my�s Suomesta on kyll� l�ytynyt aina laadukkaita tekij�it� t�ll� saralla. Sky Is Mine -sinkun perusteella 20-luku voikin hyvin kuulua SoulHealerille, ainakin Keski-Euroopan alati kasvavilla markkinoilla.

Mika Roth

---

Taru: En saa
Taru Media Oy

Rakkaus on siit� kummallinen ilmi�, ett� se n�ytt�ytyy jokaiselle hieman erilaisena eri aikoina, eik� yksik��n suhde ole tietenk��n koskaan t�sm�lleen samanlainen. Tarun uudella sinkulla rakkaus n�ytt�ytyy j�lleen kerran er��nlaisena taistelukentt�n�, jossa p��henkil�t hakevat toisistaan otetta ja toimintaa ei ainakaan m��rittele ehdoton sitoutuminen. Kevytsuhteita kritisoiva numero osuukin ajan hermoon ja toimii terveen� her�tt�j�n� siihen tosiasiaan, ettei ihan kaikkea tarvitse siet�� ja ottaa vastaan.

Tarun elektronisesti ryyditetty ja nopeammalla kaistalla viihtyv� tanssipop liukuu moderneilla pinnoilla ja heijastelee melodiaansa kaukaisista soundiseinist�. Rytmipuolella flirttaillaan hieman dancen ja ys�rin kanssa, mutta p��osaan nousevat Tarun vokaalit, joihin koko biisi lopulta rakentuu. Alku vihjaa hieman toisenlaisesta lopputulemasta ja viimeinen minuutti kuljetaan l�hinn� alussa saavutetulla vauhdilla, mutta biisi kantaa kuin kantaakin maaliinsa saakka.

Mika Roth

---

The Dogshit Boys: Aivoradio

Tyylit muuttuvat, vuosikymmenet vaihtuvat ja vankimmatkin standardit murtuvat, mutta flashrock se vain on, pysyy ja viel�p� paranee � uskallan v�itt��. T�st� olkoon osoituksena se, ett� oman uniikin salamarockinsa jo pian kaksi vuosikymment� sitten lanseerannut The Dogshit Boys valmistautuu viimein debyyttialbuminsa julkaisuun. Tulevaa Flashrock Massacre -pitk�soittoa pohjustaa nyt silt� lohkaistu ensimm�inen sinkku, jonka teksti muuten osoittaa kaukaiseen 90-lukuun. Kuinkas muutenkaan.

Kaikki k�ynnistyy vokalisti La55en k�he�n r�k�isell� naurulla, mink� j�lkeen tuttu punk rock jyt�jyr� puskee p��lle kuin Hong Kongin mellakkapoliisit. Timmi tempo ja rautainen garage-paketti tekev�tkin selv�� j�lke� satunnaisesta kuulijasta, mutta aina v�ltett�v� rutiini ei ole onneksi p��ssyt vesitt�m��n nelikon flashrock-m�ykk��. Vet�� ihan vertoja nyt jo legendaariseksi luokiteltavan Doggystyle EP:n materiaalille, eli salamankirkkaalle n�ytt�� tulevan horisontti The Dogshit Boysin leiriss�.

Mika Roth

---

Tulenkulkijat: Ei mit��n, ei ket��n

Toisille syksy on upeaa lupausten aikaa ja v�riloistoa vailla vertaa, mutta Tulenkulkijat -yhtyeelle tuo vuodenajoista v�rikk�in oli saatesanojen mukaan haastava. Ja vastoink�ymiset todellakin kuuluvat t�st� reilun kahden minuutin mittaisesta sinkusta, joka on uppopaistettu aggressiossa, kieritelty kiukussa ja sen j�lkeen viel� voideltu runsaalla vit� harmistuksella.

Okei, pyh�ll� kiukulla p��st��n oikeasti vain tiettyyn pisteeseen saakka, mutta terhakkaa rockia veivaava Tulenkulkijat osaa onneksi tehd� muutakin kuin vain hakata nen��ns� lattiaan, kuten aiemmat Vapaa matkustaja ja Hypp�� -sinkut ovat jo osoittaneet kiistatta. Niinp� t�m�kin myllytys on rakentunut taiten ty�stetyist� osasista, jotka vain tarjoillaan nyt ekstrater�vill� kulmilla. Naisvokalistin r�yh� jakaa taatusti kuulijoiden mielipiteit�, mutta jo pelk�st��n terapeuttisista syist� t�m�nkaltaisia raitoja on hyv� synty� tasaisin v�liajoin.

Mika Roth

---

Verna Viento: Merenneito
V.R. Label Finland

Mysteerisyyden verhoihin kietoutuva Verna Viento ei juuri puhkiselitt�nyt tekojaan kes�isell� Keijutango-sinkulla. Ainoa asia joka tuolloin oikeastaan k�vi taustoista ilmi oli se, ett� kyseess� oli sinkkutrilogian ensimm�inen osa. Nyt on sitten koittanut toisen osan vuoro ja l�hes kaikki liikuteltavissa olevat palaset ovat siirtyneet uusiin asemiin.

Ensinn�kin vokalistina toimii nyt hele�n iskelm�-��nen omaava mies ja toisekseen, yhtye (oletan t�m�n olevan b�ndi) soittaa poprockin populaarimmalla puolella bulevardia. Svengaavuus ja rullaavuus ovat tuttuja osasia, mutta tulkinta k��nt�� kompassia kohti progepoprockin vuosikymmenten takaisia p�iv�hattaroita. Merenneito on kiistatta tarttuva raita ja sille soisi syntyv�n sisaruksia, nyt kun vaan tiet�isi viel�, ett� mist� geenialtaasta seuraava j�lkel�inen mahtaa ponnistaa. Tokihan trilogian p��tty�kin pit��.

Mika Roth

---

Wrongler: Leech

Raskaalla jalalla groovaavaa ja ter�ksisell� k�rjell� vahvistettua metallia ty�st�v� Wrongler oli kes�n kuumimmissa helteiss� melkoisessa vedossa, kun Mislead-sinkku julmisteli persoonallisella tavallaan. Tuore Leech kellottaa l�hes minuutin verran edelt�j��ns� pidemp��n, mutta energiatasoihin yli nelj�minuuttinen rakenne ei ole vaikuttanut ainakaan mill��n tavoin heikent�v�sti.

Leech imee voimaa deathimman metallin juonteista, herkullisen tummuuden ja raskauden koristellessa vinhasti etenev�� raitaa. Rytmiryhm�n syyt�m�t lyhyet mutta sit�kin tehokkaammat pikatulivaiheet uhkuvat suorastaan alkukantaista voimaa, vokalistin siirtyess� k�he�st� m�rin�st� k�he��n huutoon ja takaisin vaivattoman tuntuisesti. Sovituspuolella b�ndi on my�s saanut puristettua tuotteesta p��lle sadan prosentin tehot irti. Tuohon kun lis�� viiltelev�t kitarat ja tylyt lyriikat, niin siin�h�n sit� on voittavaa metallikaavaa ihmetelt�v�ksi.

Mika Roth