Saa kiljua nopsaan ja rennolla meiningillä
08.12.2019
Kuten Päiväkännit EP-levyn arviossakin tuli jo todettua: punkbändeillä on kyllä parhaat nimet. En silti lähtenyt haastattelemaan Saa kiljua -yhtyettä pelkän nimen perusteella, vaan syynä oli edellä mainittu neljän siivun mittainen EP. Kaiken kukkuraksi ryhmä ehti julkaista vielä Kesän kuolema -sinkun näin joulun alle, joka vain hämmensi soppaa entisestään.
Orkesterin alkuhistoria ei ulotu vuoden 2019 kesää kauemmas. Tuolloin kitaristi Jyrki ja basisti Ilkka huomasivat kavereiden punkkikeikalla pohtivansa oman bändin perustamista, kun herrain edellinen kokoonpano vietti hiljaiseloa. Yhteistä soittohistoriaa kaksikolla ja rumpali Villellä on jo puolentoista vuosikymmenen edestä, joten yhteinen sävel löytyi nopeasti ja vokalisti Tiina ehti mukaan oman sooloprojektinsa parista. Musiikin muodoksi valikoitui sen kummemmin puristelematta energinen punkpoprock, joka on ehtinyt taipua jo moneksi.
Julkaisitte juuri sopivasti joulumarkkinoille Kesän kuolema -sinkun, joka on tyylillisesti askel uuteen suuntaan. Ainakin tähän mennessä julkaistujen biisienne joukossa. Teillä ei siis tullut kesää vaan kesän kuolema talven keskelle. Miksi näin? Otatteko kantaa markkinavoimien hallitsemaan aikaan, vai mistä tässä on kyse?
- Kesän kuoleman kertsissä lauletaan "mä eloon jään / vaik on pimeää". Marraskuu on yksi vuoden pimeimpiä kuukausia ja kohta se on ohi. Valoa näkyvissä siis.
Niin kai, vaikka marras tarkoittaakin vanhassa suomenkielessä kuolemaa. Onko tämä ensimmäinen askel uudella polulla, vai ainoastaan yksi huone jo aiemmin tutusta talosta? Tullaanko tulevaisuudessa kuulemaan edelleen pirteämpääkin poppipunkkia, vai nojaatteko enemmän tummiin sävyihin?
- Biisi poikkeaa paljonkin meidän muusta materiaalista, mutta eihän niin mahtavaa teosta voinut roskiinkaan heittää. Niinpä päätettiin ottaa se mukaan ja äänittää sinkkuna. Vaikka poppipunkkilinjalla enimmäkseen jatketaankin, niin mennään aika lailla oman fiiliksen mukaan näiden julkaisujen kanssa.
Ja näinhän se kannattaakin tehdä, etenkin kun ryhmällä on ikää mittarissa vasta alle vuoden verran. Olette saatesanojen mukaan suuntaamassa keikoille ensi vuoden helmikuussa. Miltä keikkakalenteri siis näyttää ja missä teille saa kiljua?
- Pohjoisessa ois tarkoitus ainakin pari keikkaa heittää Oulu-Kemi akselilla ja etelän bändeihin on oltu yhteydessä, josko sinnekin päin "päästäis".
Tullaanko kappaleita ruuvaamaan keikkoja varten jotenkin uudelleen ja aiotteko soittaa covereita kavereiksi?
- Biisit on tehty hyvin pitkälti sellaisiksi, jotta ne voidaan soittaa "samalla tavalla" myös livenä, eli ei esim. olla lisäilty äänityksiin montaa erilaista kitararaitaa. Koska uusia biisi-ideoita on syntynyt niin tiuhaan tahtiin, niin ainakaan toistaiseksi ei olla mietitty covereiden soittamista.
Menette siis pitkälti omilla eväillä, joten kuinka suuren arsenaalin biisejä omaatte juuri nyt?
- Päiväkännit EP:tä varten nauhoitettiin pohjat kahdeksaan biisiin ja sen jälkeen on tehty valmiiksi Kesän kuolema sekä joulukuun lopussa julkaistava Sanaton -sinkku. Biiisejä on yhteensä jo varmaankin noin 15, eli kyllä näistä hyvä livesetti saadaan kasaan.
Entä kuinka rivakasti biisikatras kasvaa?
- Uusia drafteja tulee Ilkalta & Jyrkiltä vähintään kerran viikossa, joten saadaan poimia parhaat päältä.
Miten bändin biisit normaalisti syntyvät, vai onko mitään normaalia kaavaa edes olemassa? Lähdetäänkö alussa liikkeelle riffistä, melodiasta, tekstin pätkästä, vai kuinka siivut syntyvät?
- Jyrki ja Ilkka vastaavat säveltämisestä omilla tahoillaan. Tekevät kotistudioissaan jonkinlaisen biisin raakileen valmiiksi, jota sitten lähdetään treeniksellä yhdessä testaamaan. Mahdollisesti tässä vaiheessa Tiinalla on jo joku idea lauluihin valmiina tai ne syntyvät sitten siinä lennossa. Sanat Tiina tekee itsekseen lallattelemaansa melodiaan.
Päälinjojen haku toimii siis nopeasti ja biisit sovitetaan porukalla, jolloin jokaisella on mahdollisuus esittää omia ideoita ja näkemyksiä. Jos palataan vielä menneisiin, niin EP:n biisikatraasta Taistele on kasvanut minulle rakkaimmaksi ralliksi. Mutta miltä EP:n siivut kuulostavat nyt tekijöidensä mielestä? Menikö kaikki kuten pitikin, vai jäikö jokin/jotkin asiat vaivaamaan?
- Jo bändiä perustettaessa lähtökohtana oli, ettei liikaa stressata ja niinpä myös EP on nauhoiteltu aika nopsaan & rennolla meiningillä. Eipä tämänkään vuoksi tainnut ketään jäädä mikään harmittamaan tai vaivaamaan.
Iskevä on myös Eniten perseestä jonka 46 sekunnissa on voimaa enemmän kuin keskiverto voimalassa. Pikakaistapunkkia ja hiukan progeakin sekaan, kuinka ihmeessä tuo raita oikein syntyi?
- Työnimellä Saatana, oli vain joku semmoinen fiilis, että huvitti tehdä jotain vähän erilaista. Alkuperäinen demo oli hitusen suoraviivaisempi ja nopeampi, mutta rumpujen ja basson nauhoitusvaiheessa vedettiin biisistä ihan hatusta vähän erilainen versio. Siinä älynväläyksenä oli, että "soitas Jyrki tähän kitaraa vähä niiku NOFX tyyliin / rytmityksellä" ja sit semmoinen versio jäikin EP:lle. Tiina kuunteli treeniäänitettä ja totesi, että tässä biisissä vois olla ideana luetella asioita, jotka maailmassa on eniten viturallaan.
Entä onko Mä en skeittaa viittaus skeittipunkkareille ja mitä liikuntaa sitten harrastatte, vai harrastatteko mitään urheilullista?
- Skeittipunkissa, -punkkareissa tai skeittailussakaan ei ole mitään vikaa, enemmänkin tässä viitataan bändin omiin elämäntapoihin. Jyrki ja Ville hoitavat sporttailun kaikkien puolesta, pyöräilevät tai juoksevat bänditreenihinkin. Tiina ja Ilkka ei skeittaa eikä harrasta juuri mitään muutakaan liikuntaa tällä hetkellä. Ehkä pitäis.
Entä tuo juomapuoli? Kansikuvan kannussa tuskin on marjamehua...
- Jyrki lienee bändin nuoruuden kilju-expertti, muutenkaan juomapuoli ei ole meillä mitenkään hallitsevassa osassa, mitä nyt voidaan vetää päiväkännit jos siltä tuntuu.
Sehän sopii ainakin näin pikkujoulusesonkiin, jos ei muutenkin. Entä mitä bändin lähitulevaisuus pitää sisällään?
- Pyritään julkaisemaan uusia biisejä tasaiseen tahtiin ja keikkailemaan mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon. Uusien biisien runkoja on kuitenkin kasassa kymmeniä, joten eiköhän meistä saa nauttia vielä jonkin aikaa.
Hear, hear. Toivotaan että rungoista syntyy pian seuraavia teoksia, sillä maailmassa on aina tilaa energiselle rutistelulle.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Anu-Maija Kärjä
