Block Buster – rock voittaa painovoiman
27.09.2019
Kuopiolainen hard rock hirmu Block Buster julkaisi syksyn alun kunniaksi Losing Gravity -debyyttialbuminsa, joka sai kaikessa leveydessään ja voimassaan haukkomaan henkeä. Desibeli.net haastatteli nelihenkisen bändin rumpalia, Jaakko Metsäpeltoa, joka valaisi aluksi ryhmän syntyhistoriaa.
Eli kuinka kaikki saikaan alkunsa Block Busterin kohdalla?
- Minä ja Aarni (Metsäpelto, kitara & laulu) perustettiin bändi jo hyvin varhain eli joskus 2008–2009 taitteessa ollessamme ylä-asteella. Me oltiin tuolloin vasta 13- ja 15-vuotiaita, molemmat diggailtiin kaikkia klassisia rockbändejä 70- ja 80-luvuilta ja meillä oli varsin kattava yhteinen levykokoelma. Jossain vaiheessa sitä alkoi kai kuvittelemaan itseään niihin kansivihkosiin, eli kipinä oman bändin kasaamiselle oli syttynyt.
Nopeasti ykköskitaran varteen löytyi Elias Salo samasta koulusta, vaikka pojat eivät toisiaan entuudestaan tunteneetkaan.
- Kuultiin sattumalta jossain välitunnilla, kun kaveri riffitteli Stratocasterillaan varsin deep-cut tason AC/DC:tä. Eipä siis kovin kauaa tarvinnut funtsia, josko kyseessä olisi oikea ukko meidän pumppuun, kun samanhenkisiä- ja ikäisiä soittajia ei liiaksi tuossa koulussa tai koko kaupungissa ollut tullut vastaan. Samoihin aikoihin basson varteen löytyi eräs lapsuudenystävämme kenen kanssa tiet lopulta erkanivat yhteistuumin vuonna 2013. Joonas (Arppe) liittyi joukkoon pian tämän jälkeen, ja kokoonpano on säilynyt siitä saakka samana.
Bändin debyyttialbumin syntyhistoria juontuu puolestaan parin vuoden taakse, kun sinkkubiisi Sweet Mary Jane julkaistiin. Tuolloin ryhmä päätti puhdistaa pöydän vanhoista ideoista ja aloittaa tavallaan alusta. Näin kaikki esikoisalbumin materiaali onkin kirjoitettu vasta vuosina 2017-2018, eli kyseessä ei ole mikään ”best of demos” -debyytti.
Alkukesästä julkaisitte Move-sinkun, jolla seilasitte rohkeasti 70- ja 80-luvuilla, sekä tietysti nykyhetkessä. Kuinka kipale valikoitui ensimmäiseksi sinkuksi?
- Itseasiassa Move ei ollut alun perin ykkösvaihtoehto levyn ensimmäiseksi singleksi. Totta kai se on loistava biisi ja olemme siitä ylpeitä, mutta se on varsin kieli poskessa rustattu ja näin ollen kuvittelimme sen olevan liian hilpeä sinkkubiisiksi. Lähetettyämme albumin masterin levy-yhtiöllemme saimme kuulla, että siellä päässä hemmot olivat todella innoissaan juuri siitä biisistä mikä sitten sai bändinkin mielen muuttumaan, joten päätimme julkaista Moven ensimmäisenä.
Kieltämättä Move yllätti, kun taas toinen sinkku Out in the City olikin sitten suora laukaus yläkulmaan. Jaakon mukaan kipaleen potentiaali tunnistettiin myös tekijöiden puolesta ja biisistä tuli itseoikeutetusti myös albumin avausraita.
Entä miten materiaalinne normaalisti syntyy? Tuovatko kaikki treenikselle valmiita biisejä, vai enemmänkin ideoita joista sitten yhdessä sorvataan kipaleita?
- Biisien syntyprosessi vaihtelee jonkin verran, mutta useimmiten homma menee niin, että jollakin meistä on aluksi joku riffi tai vaikka kertsimelodia. Toki joissakin tapauksissa voi olla pidemmällekin viety demo. Ideoita käydään läpi porukalla treeniksen studiolla, ja potentiaalisimmat työstetään aina kimpassa valmiiksi biiseiksi.
Ja tästä päästäänkin demokratian pariin: eli kuinka tasa-arvoinen yhtye on ja tuleeko jokaisen päätöksen takana seistä koko porukan? Tappeletteko te kovastikin joistain päätöksistä?
- Välillä voi olla jotain yksittäisiä asioita, joista ei välttämättä aina ehdi äänestystä pitää, mutta lähtökohtaisesti olemme hyvin demokraattinen joukkue. Kaikilla on mukavampaa, jos tiedämme, että seisomme koko porukalla kulloisenkin päätöksen takana. Tietenkään satunnaisilta "väännöiltä" ei voi demokratiassa välttyä, mutta meillä on kaikilla samat tavoitteet ja visiot Block Busterin suhteen, joten varsin mukavasti on mennyt.
Albumin kannessa ollaan tähtitaivaan edessä, mutta ollaanko siinä ensinnäkään enää planeetallamme? Entä mitä kaikkea haluatte sanoa Losing Gravity -nimellä? Mistä voimakentistä tässä vapaudutaan?
- Täytynee kysyä sitä albumin kansitaiteen tekijältä, Eugenia Lolilta. Heh! Meidän mielestä kannessa ollaan täysin irtaannuttu kaikista huolista ja rajoitteista mitä tällä planeetalla asumiseen liittyy, ja taivaskaan ei ole rajana. Itse näen, että Losing Gravity albumin nimenä kuvastaa juurikin tällaisia fiiliksiä. Levyn nimikkokappale puolestaan kertoo Ikaros-henkisen tarinan omien rajojen koettelemisesta tai ylipäätään niiden olemassaolon kyseenalaistamisesta, jossa lopulta todellisuus astuu kuvioihin kenties varsin traagisin seurauksin.
Block Buster on kovan livebändin maineessa, eikä syyttä. Nyt kun albumi on julkaistu, tullaan tiettyjä biisejä soittamaan luonnollisesti illasta toiseen, mutta paljon settilistassa on myös vaihtuvuutta ja muunnelmia ihan jo senkin mukaan, kuinka pitkän setin ryhmä voi kulloinkin esittää. Mutta niin tai näin, puntit lepattavat yleisön puolella taatusti, sillä vuosien keikkailu ja treenaaminen ovat hioneet bändistä tiukan koneen.
Entä tuletteko esittämään kaikkia biisejä livenä ja mitkä ovat jäsenten suosikit näistä 11 raidasta?
- Silloin kun kyseessä on Block Busterin headline-keikka, jengi tulee kuulemaan kaikki levyn biisit. Tässä vaiheessa uraa iso osa keikoista on myös support-hommia, jolloin aikaa ei aina ole riittävästi. Me ollaan todella tyytyväisiä koko levyyn, mutta nyt kun tässä livehommista päästiin puhumaan, sanoisin, että Out In The City, Flammable ja Losing Gravity toimivat keikkaolosuhteissa erityisen mukavasti.
Entä soitatteko koskaan covereita - ja jos, niin mitä ja miksi?
- Tavallisilla eli sähköisillä keikoilla covereita ei juurikaan kuulla, kun taas akustisten keikkojen konsepti on ollut hyvin pitkälle sellainen, että puolet setistä on akkarisovituksia omasta tuotannosta ja puolet covereita. Näissäkin tapauksissa ollaan pyritty pitämään homma mielenkiintoisena ja päivittämään cover-listaa mahdollisimman tiheästi, mutta Alice in Chainsin No Excuses ja Blue Öyster Cultin Don't Fear The Reaper on ainakin vedetty huomattavan useasti. Ne tuntuvat uppoavan yleisöön joka kerta.
Seuraavaksi Block Buster keikkailee, keikkailee ja keikkailee. Tavoitteena on myös ulottaa toiminta muualle Eurooppaan ja tehdä kovaa ruohonjuuritason pohjatyötä, koska seuraavan kiekon materiaalia on kuuleman mukaan syntymässä jo varsin mukavaa tahtia.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Kiitos kaikille, ketkä ovat tukeneet bändiä ja uskoneet meihin. Toivottavasti tykkäätte meidän esikoislevystä. Nähdään keikoilla!
Ja näinhän me tietysti tehdään. Desibeli.net kiittää ja kumartaa.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Pekka Keränen
