Jouni Aslak & Nousukauden Lapset – rakkauden ja ilmaston puolesta
23.09.2019
Jouni Aslak on laulaja, lauluntekijä ja tuottaja, joka on aiemmin julkaissut musiikkia niin suomen kuin englanninkielelläkin. Modernin popin kiiltävät pinnat muuttuivat hieman toisenlaisiksi, kun suomenkielistä musiikkia ilmestyi keväällä ensi kertaa Jouni Aslak & Nousukauden Lapset -nimen alla. Desibeli.net haastatteli Jounia ja juttutuokio lähti liikkeelle historiantunnilla.
Musiikki on ollut osa Jounin elämää niin kauan kuin hän vain muistaa.
- Neljän vanhana innostuin isän vanhasta sähköurusta, jossa oli arpeggiaattori ja komppikone. Viisivuotiaana tein sillä ekat biisit C-kasetille. Ja sillä polulla ollaan.
Musiikki on ollut Jouni Aslakin ainoa työ, jota hän on todella tehnyt. Kyseessä on kuitenkin unelmatyöksi katsottava ammatti ja vaikka työ on joskus kaikkea muuta kuin helppoa, on silti palkitsevaa, etenkin kun saa työskennellä hyvien muusikoiden kanssa. Entä keitä ovat Nousukauden Lapset ja mikä on heidän luova suhteensa Jouni Aslakiin?
- Nousukauden Lapset on ryhmä muusikoita, joiden kanssa olen löytänyt musiikista yhteisiä ajatuksia ja uutta mielekkyyttä. Osittain siihen on myös kasvettu yhdessä. Komppiparini Matin ja Rasmuksen kanssa yhteinen soittohistoria ulottuu Grandeville-yhtyeen aikoihin ja kauemmaskin, pitkälle yli kymmenen vuoden taa.
- Kitaristi Matias on paitsi instrumenttinsa omaleimainen osaaja, myös äänittämisen velho. Matiaksen kitara soittaa aina musiikkia, joka etenee ja reagoi ajassa, eikä jämähdä johonkin juttuun. Kasperi on viimeisin tulokas, ja suvereeni sovittaja ja kosketinsoittaja, jolla on niin lyömätön tyylitaju, ettei hänen tarvitse aina edes kuunnella sitä. Kasperi lyö samanaikaisesti bensaa liekkeihin ja maadoittaa silloin, kun korkealento ottaa yliotteen.
Avain on ydinryhmän tiivis henki ja yhteistyö, minkä lisäksi mukana on muitakin upeita muusikoita, joiden merkitystä ei sovi aliarvioida. Osaamistaan ovat lainanneet mm. Kuningasidean puhallinkolmikko, Johannes, KP ja Paavo.
Musiikkinne on mielestäni melko persoonallinen sekoitus kotimaista iskelmää, soulia ja poppia, suomen kielen tuodessa mukanaan rahdun eksoottista iskelmällisyyttäkin, kuten artisti itsekin toteaa.
- Olen itse ollut musiikinkuluttajana aika laaja-alainen ja innostun herkästi yhdistelemään asioita, jotka ovat mua koskettaneet. Sen myötä sävellyksissä on soulia ja musikaalimaista polveilua. Mulle suurimmat kappaleet ovat sellaisia, jotka kestävät aikaa ja kuuntelukertoja, ja tarjoilevat uusia elämyksiä vielä viidenkymmenen kuuntelun jälkeen, ja intohimona on pystyä samaan.
- Bändin myötä mukaan kuitenkin ui myös muiden soittajien elämänhistoria. Erityisesti Matiaksen sormenjäljet tuntuu 050-kappaleen paksussa orgaanisuudessa, jossa pohjalla on Matiaksen syvä rakkaussuhde americanaan.
Julkaisitte juuri Rakastan-sinkun, jolla rakkauden koukeroista kerrotaan hieman toisesta kulmasta. Rakkaus ja väkivalta, toisen sortaminen ja satuttaminen - nämähän ovat lähes tabuja jopa vielä vuonna 2019. Miten päädyit näin arkaan aihepiiriin?
- Juuri edellä mainitsemastasi syystä. Omassakin lähipiirissäni on ollut parisuhdeväkivaltaa, ja se tekee minusta tavallisen suomalaisen, koska elämme kotiväkivallan luvatussa maassa. Erityisesti siitä puhuminen tuntuu olevan vaikeaa miehille, joihin sitä on kohdistunut. Miehisyyden eetokseen ei sovi, että "heikompi" nainen olisi voinut satuttaa, ainakaan fyysisesti. Lähisuhdeväkivallan kokemukset ovat aina henkilökohtaisia, enkä sano tietäväni siitä oikeastaan mitään, mutta sen avoin käsitteleminen on varmasti tehokkaimpia keinoja saada sitä kitkettyä.
Kevään ja alkukesän korvalla ilmestyi puolestaan 050-sinkku, jossa altavastaaja oli päätynyt samaan aikaan oikeisiin ja vääriin juhliin. Jouni Aslakin mukaan kappaleet ovat ikään kuin kuvakaappauksia eri henkilöiden elämistä, tarinoiden limittyessä ja sekoittuessa toisiinsa.
Jouni Aslak on aikaisemmin tehnyt yhteistyötä joidenkin melko nimekkäidenkin artistin ja yhtyeiden kanssa, eikä oman bändin mukaantulo ole mullistanut tilannetta, vaikka pääpaino onkin kallistunut omalle ryhmälle. Työt valikoituvat sen mukaan, mistä saa vastavuoroista vuorovaikutusta.
Leikitään pientä ajatusleikkiä: mikäli voisit juuri nyt lähteä työstämään aivan mitä tahansa, keiden kanssa tahansa ja budjetin kaltaiset murheet unohtaen, niin mikä mahtaisi olla lopputulema ja koska?
- Killereimpiä ideoita ei kannata päästää suustaan ennen kuin ne on toteutettu, mutta kuvan ja äänen liittoon se haaveeni liittyy. Musiikille intohimoinen animaattori olisi haussa. Luulenpa myös, että ensitöikseen Nousukauden Lapset viettäisi muutaman yhtäjaksoisen viikon studiossa paossa maailmaa. Hyvällä joukolla nauhalle eksperimentointi on lempipuuhaani, mutta siihen on harmillisen harvoin tilaisuuksia. Lisäksi sovittaja minussa haluaisi kehittyä. Vajaa vuosi sitten pääsin toteuttamaan konsertin 40-henkisen viihdeorkesterin kanssa, ja siitä jäi kieltämättä kipinä päästä joskus levyttämään omaa musiikkia sellaisen kanssa.
Toivottavasti haaveet toteutuvat, sillä Jouni Aslakin oma ”wall of sound” olisi taatusti jykevä kokemus. Entä mitä seuraavaksi tapahtuu julkaisurintamalla?
- Julkaisuja on tulossa, ja varmasti ripeämmällä tahdilla kuin aikaisemmin. Niiden muotokieli saattaa vielä elää, mutta tulevaisuudessa äänitteillä tullaan kuulemaan bändin kovaa ydintä. Rakkaus pysyy tutkimuskohteena jatkossakin. Höysteenä tullaan puhumaan myös ilmastosta, joka tarvitsee nyt todella huomiota.
Entä kuinka jalkaudutte lähiaikoina estradeille?
- Bändinä liikutaan seuraavan kerran On the Rocksiin 16.10. Afromikon laadukkaassa seurassa. Lauantaina 5.10. esiinnyn soolona Ufon Laulukerhossa Manalassa Helsingissä. Tuolloin on tilaisuus myös kuulla kappaleiden taustoista vähän kattavammin kuin bändikeikoilla.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Tervetuloa taistoon henkistymisen kuolemaa vastaan. Hyvät yhteistyöehdotukset otetaan vastaan aina, ja varsinkin ilmasto on asia, jonka eteen meidän täytyy tehdä töitä. En tiedä, voiko sähkökitaraa soittamalla parantaa maailmaa, mutta jos sovellutuksia on tarjolla, olen imussa.
Haastattelu: Mika Roth, kuva: Mikko Kananoja
