Puntala-Rock 2019 – perjantai

Ei kesää ilman Puntala-Rockia. Tarjonta oli taas ilahduttavan monipuolista; punkkia, hardcorea, metallia ja näiden kaikkien välimaastossa liikkuvaa musiikkia oli tarjolla tuhti annos kahden päivän aikana. Viime vuoden tapaan kuumuus oli viedä mehut sekä soittajilta että festarikansalta.

Perjantai

Puntalan leirialue tarjoaa parhaat mahdolliset puitteet punk-festareille. Jo vuosia tämä tapahtuma on saanut houkuteltua vieraita ulkomaita myöten. Niin esiintyjiksi kuin tavallisiksi festarikävijöiksi. Niin oli tänäkin vuonna. Perjantaina homma starttasi klo 17.30 Lapsuuden melodisella mutta ärhäkällä soitannalla. Dispyt kertoo jo nimellään alan harrastajille millaista tavaraa on tiedossa. Discharge –johdannaista jyrää ilman ylimääräisiä kikkailuja. Puoli tuntia oli juuri sopiva annos.

1981 on tullut nähtyä useamman kerran Puntalassa. Tämä ei ollut niistä paras vaikka melodinen anarkopunkkinsa noin muuten viehättää. Dancing –biisin puuttuminen setistä oli iso miinus. Agnosian onnistuin näkemään vain puoliksi. Konepunkkia, jollaista ei ole paljon menneinä vuosina nähty ja kuultu. Tätäkin äärilaitaa vaan lisää tulevaisuudessa.

Violent Spirit kaahasi sellaisella voimalla että eräs joraaja otti hetken lukua lavan edessä. Siitä selvittiin onneksi säikähdyksellä. Tiukkaa soittoa ja voimakasta tulkintaa. Laulussa muuten Maailmanlopun basisti Pude.

Olotila vaikutti jo 90-luvulla ja on tehnyt paluun. Voimakasta keskitempopunkkia saksofonilla maustettuna. Poliittiset tekstit syljetään ulos kahden laulajan voimin. Muistikuvani bändistä olivat negatiivissävytteiset, mutta tämä keikka käänsi ne positiivisiksi. Soittivat kaiken lisäksi X-Ray Spexin biisin.

Japanin Life oli ihan oma lukunsa. Särö ja kaikki muukin oli lähes tapissa. Basisti keskittyi lähinnä heittämään soitintaan ilmaan ja kaoottisuus kuvastaa parhaiten Lifen olemusta. Tällaista ei kotioloissa jaksaisi kauan kuunnella, mutta elävässä tilanteessa neljäkymmentäviisi minuuttia ei tuottanut edes tuskaa. Hulluja nuo japanilaiset, eh. Valitettavasti Kanadan S.H.I.T. jäi välistä jos ei lasketa noin puolikasta biisiä settinsä lopusta. Tämä oli joidenkin kuulopuheiden mukaan kova.

Puolilta öin aloitti Terveet Kädet, joka ei esittelyjä kaipaa. Setti keskittyi vain 80-luvun matskuun, joka ainakin itselleni sopi paremmin kuin hyvin. Varsinaisia yllätyksiä ei vajaa tunnin ilotulitus tarjonnut. Taattua TK –rypistystä maestro Läjän johdolla. Pissaa ja paskaa, Täystuho, Vapaa pohjola, Jeesus perkele, Saappaat, Anno Domini… kaikki pakolliset hitit kuultiin. Terveet Kädet on niin suuri legenda että yleisö on haltioissaan vaikkei itse keikka aina putkeen menisikään. Nyt liikuttiin tyydyttävän ja hyvän välimailla. Oliko tämä ihan viimeinen keikka Terveet Kädet –nimellä, sitä jäämme arvailemaan. Lopuksi Läjä karjui mikkiin hyvän yön toivotukset omalla tyylillään. Ugh!

Jatka tästä Puntalan lauantaihin.

Teksti ja kuvat: Jouko ”Jokke” Lehtinen