Janne Tapion Sisäinen Avaruus sätkii hauskasti eteenpäin
19.06.2019
Tamperelainen Janne Tapion Sisäinen Avaruus on esittänyt ilmavaa ja tarttuvaa folk-poppiaan jo muutaman vuoden ajan. Kahta bändin pitkäsoittoa edelsi myös Janne Tapion omissa nimissä julkaistu albumi, jolla vasta haettiin sopivia kehyksiä musiikille. Desibeli.net jutusteli Janne Tapion kanssa lähinnä uusimmasta levystä, Maapallon hautajaiset, mutta luonnollisesti myös aiempia kiekkoja ja muita projekteja viistettiin toisinaan.
Juttuhetki käynnistyy nopealla historiankirjojen läpikäynnillä. Vuoden 2015 Janne Tapio -albumin myötä viulisti Jussi Suonikosta kehkeytyi tärkeä soittokaveri. Seuraavaksi perkussioihin kysyttiin Kimmo Vierimaata, tuttua miestä jo Untogethers-bändistä ja bassokitarassa oli ensimmäisellä albumilla vieraillut Jani Tuovinen, eli Jani Matti Juhani.
- Pikkuhiljaa ilmaisu vain lipsui bändi-ilmaisun puolelle ja pienestä sielunpuhdistusaktiviteetista kasvoi nykyinen kokoonpano. Sähkökitaristin kruunu sovitettiin Jani Matkalalle, jonka kanssa aloitin Tampereen musahommat, muutettuani noin 10 vuotta sitten tänne.
Bändin nimissä julkaistu esikoisalbumi ilmestyi loppuvuodesta 2017.
.
- Nyt keikoilla on myös ollut mukana Janin vaimo Tiina, joka soittaa sähköpianoa ja urkuja. Jani Matti Juhanilla oli omien levyjensä kanssa sen verran reilusti tekemistä, että keikoille bassokitaraan kysyttiin soittamaan Teemu ”Teukka” Huopanaa, jonka kanssa olin soittanut jo useamman vuoden eri bändeissä.
Nykyisen kokoonpanon rikkaan soundin voikin kuulla uudella levyllä. Bändin leppoisa mutta tarvittaessa hyvinkin svengaavaa folkpoprockin soundi on kuulemaan mukaan muotoutunut itsekseen. Taustalla vaikuttaa myös Tapion halu oppia soittamaan akustista kitaraa tavallaan ja sähkökitaraa omallaan, tyylin hiljalleen rauhoittuessa aiempien vuosien ”punkisti poppia” -tavasta.
- Varmasti suurin syy sille miten me soitamme on se, että rytmiryhmä Kimmo ja Teukka reagoivat tosi vahvasti siihen mitä minä teen. Itseni soittajana kiinnitän vahvasti rytmipuolelle ja laulu liittyy taasen vahvasti melodian puoleen, jota Jussi ja Jani värittävät runsaasti. Näin bändi varmasti sätkii hauskasti eteenpäin.
Ja niinhän se todellakin tekee. Tapio korostaa vielä bändin vahvaa livepuolta, joka on ulottunut studioon saakka.
- Suurin osa äänityksistäkin tehdään livenä. Toki päällesoittoja ja korjailuja tehdään, mutta kyllä se soitto täytyy kuulua lopputuloksessa. Tyyli on varmasti valikoinut itse itsensä jo pelkästään soittajien ja soittimien mukaan.
Uuden levyn tekstit ovat paikoitellen hyvinkin raskaita, kun taas musiikillisesti JTSA on liukunut rauhallisempaan suuntaan. Tapio toteaa laulujen tekemisen olevan omanlaistaan puhdistautumista.
- Teen lauluja silloin kun niitä tulee. Monesti ne on pahan olon purkamista, mutta aivan yhtä helposti hyvä mielikin purkautuu niihin. Joskus soittelen niitä näitä ja äänittelen mielestäni hyvän kuuloiset jutut esimerkiksi puhelimelle talteen. Monesti koko laulu tulee ulos myös kertarysäyksellä.
Uuden levyn kappaleista Hirviöminä, Harmaa kivi, Hiljaisuus ja Rohkeus valmistuivat juuri pikakaistalla. Toisinaan Tapio palaa aiemmin äänitetyn ja hyllytetyn materiaalin pariin tehden biisistä jo lähes valmiin, mikä tarkoittaa myös tekstien mukana oloa.
- Ennen kirjoitin tekstit kerralla, enkä palannut niihin enää, vaan ne menivät läpi sellaisenaan. Nykyään korjailen ja pyörittelen niitä jonkin verran, mutta pyrin kuitenkin pitäytymään niissäkin hetkessä. Vaikka ne ei olisikaan mitään suurinta ja kauneinta runoutta, tai edes järjellä tulkittavissa, jää niihin mielestäni tarvittava ulottuvuus ja hetki taltioituu.
Tapio korostaa että mitään kaavoja ja tiettyjä tapoja biisinteossa ei kuitenkaan ole. Asiat tapahtuvat omalla painollaan ja aiheetkin löytyvät arjesta, elämästä ja sen pienistä mutkista. Toisinaan tapahtunutta väritetään runsaammin, toisinaan elämä kuuluu läpi miltei suodattamattomana. Murheiden purkaminen tätä kautta tuntuu myös toimivan, sillä kaikki tuntuu olevan kutakuinkin mallillaan.
- Olosuhteet ovat olleet aina verrattain hyvät, tai ainakin siedettävät ja asiat ovat tulleet käsitellyksi. Vaikka joskus joku oli kaverilleni maininnut soolokeikan jälkeen, että ”tuolla tyypillä ei ole varmaan ollut helppoa”. Olen silti säästynyt terapialta ja lääkitykseltä.
Albumilla kuullaan myös vierailijoita mm. jousien, vibrafonin ja saksofonin kautta. Osa soittajista oli jo mukana edellisellä levyllä ja apukäsien koordinointi on Jussin toimialaa.
- Jussi on järjestänyt kaikki vierailijat levylle ja suurin osa soitinten käytön ideoista on myös Jussin käsialaa. Jousisovitukset ja niiden onnistunut toteutus oli ja tulee olemaan Jussin pala kakkua. Myös tällä levyllä vibrafonin ja saksofonin mukaan otto oli Jussin ajatuksia.
- Kaikki oli paremmin ennen jouset soivat päässäni, kun kappaletta mietittiin. Kuvailin Jussille, että jotain semmosta oikein överiä 70-luvun soul-/pop-meininkiä ja vähä kuunneltiin sitä osastoa. Lopputulos oli aivan todella makea.
- Muuten toteutus ja kaikki äänittäminen on sitä samaa mitä me tehdään ja mitä Jussi tekee. Myös Jani on tehnyt omaa sävellystyötään kotoa käsin ja sieltä on tullut kaikki tarvittavat melodiset lisämausteet valmiina raitoina.
Toistaiseksi kaikki on hoitunut Tampereen Kaarilassa sijaitsevalla Space Junk -studiolla, jonka kotoisassa tunnelmassa vierailijoidenkin on helppo tuoda kortensa kekoon.
Albumin otsikko, Maapallon hautajaiset, on melko kantaaottava. Kansikuvassa yhtye on sateessa hautausmaalla, joten tuota suoremmaksi ei vihjeitä voine enää pistää huutamatta asioita suoraan. Tapion mukaan tässäkin sattumalla on kuitenkin sormensa pelissä, koska albumeille nimien keksiminen on uskomattoman vaikeaa.
- Laitoin taas kerran kaverilleni Sasu Riikoselle viestiä, että voitaisko käydä ottamassa kuvat uutta levyä varten. Selitin vähän mistä albumissa on kyse. Sasu keksi idean, että - mennään vähä niin kuin maapallon hautajaisiin. Varastin siltä seisomalta suoraan idean nimeksi.
Mutta kantaakin otetaan?
- Jos suhteuttaa omia valintoja, joita tulee onneksi punnittua kohtuu paljonkin ihan arkisissa asioissakin, ja vertaa niitä isommassa mittakaavassa siihen miten ihmiset elävät, ja miten se eläminen mahdollistetaan mitä kauheimmin mahdollisin keinoin välittämättä muusta kuin lompakon lihoamisesta, ei voi olla muuta kuin ihmeissään, että miten maapallon suihkumoottori ei ole vielä tipahtanut syliimme tämän raskaammin.
Elämmekö siis maapallon kohtalonhetkiä ja näetkö horisontissa enää paljoakaan valoa?
- Ei tämä pallo tästä ole mihinkään katoamassa järjillämme mitattavassa ajassa, mutta se kuinka kauan nämä luodut rakennelmat tulevat säilymään ja pysymään koossa kaikkien loputtomien oman edun tavoittelijoiden kynsissä on vain arvoitus. Vähintäänkin olemme jonkin asteisessa saattohoidossa siinä kuvassa, jota olen silmänräpäyksen kerennyt katsomaan.
Silti on myös toivoa, sillä muutoksia tulee väistämättä tapahtumaan. Jos ei muuten niin pakon sanelemana. Mutta voiko musiikilla muuttaa maailman suuntaa, vai onko moisten toiveiden elättely vain suoraa haihattelua?
- Musiikilla pystyy muuttamaan varmasti ihmisten asenteita ja vaikuttamaan suoraan jopa asioiden kulkuun. En koe olevani saarnamies, eikä suunnitelmani ole todellakaan ryhtyä sellaiseksi. Jos joku kokee oppineensa musiikin avulla jotain tärkeää elämästä, toivon että uusi opittu asia toisi iloa ihmiselle itselleen ja sitä kautta mahdollisesti muillekin.
Kertooko Hiljaisuus vieraan älykkyyden kohtaamisesta, vai mistä tuossa kappaleessa on oikein kyse?
- Siinä hetkellisesti lähestytään aihetta niin, että tulisipa joku jostain ja veisi paikkaan missä voisi olla täysin rauhassa. Näköjään on ollut myös onnistunut tapa leikitellä ajatuksella, jos se rivi herättää ajatuksia. Ja ehkä se hetki kappaleen kanssa oli se alus, jolla lyhyt matka taitettiin.
Satakieli kappaleen teksti on todella jyrkkää ja tuimaa tavaraa. Yhdessä hetkessä kertoja ihastelee luonnon ihmettä ja toisessa hetkessä tekee melkoisen veriteon, koska luonnon ihme on karkotettu pois. Tekstin takaa paljastuu mielenkiintoinen tarina.
- Oltiin avopuolisoni kanssa lomareissulla tekemässä yhden yön patikointia luonnonpuistossa. Lopulta pienen eksyilynkin jälkeen löydettiin järvelle ja paikalle oli eksynyt myös nuorisoa. Heillä tietenkin oli aivan erilaiset ajatukset viihtyvyyden suhteen, joka on aivan ymmärrettävää tietyissä rajoissa.
- Mulla on jotenkin viime aikoina ollut vaikea saada nukutuksi teltassa. Sinä yönä tuli herättyä aika useasti tuon kanssalauman mekastukseen, ei niin hyvän musiikin kuunteluun, ja yleiseen perseilyyn. Yliväsyneenä se ei ole mitenkään mukava yhdistelmä, mielessä käy moninaisia hallitsemattomia ajatuksia.
- Aamuvarhain heräsin seuraavan kerran aivan eriasteiseen ääntelyyn, kun satakieli lauloi lähipuussa. Jotenkin siinä tilassa se kuulosti maailman oikeimmalta asialta. Sitä kuunnellessa tuli mieleen, että tästä on pakko tehdä laulu.
Janne Tapion vuoden 2015 albumilta löytyy myös joitain todella mielenkiintoisia biisejä. Tapio itse ei ole kuunnellut levyä pitkään aikaan, mutta keikoilla soitetaan ainakin Kaunis, puhdas ja oikea, sekä Pistävä hyönteinen, jotka on sovitettu bändille.
- Ollaan soiteltu välillä keikkoja pienemmällä ja erilaisilla kokoonpanoilla bändin sisällä. Myös yhden keikan aikana saatan välillä soitan yksin, välillä soitetaan duona ja keikan luonteesta riippuen vanhoja biisejä soitellaan sellaisenaan sopiviin väleihin.
Entä mitä tuntoja albumi herättää nyt, neljä vuotta myöhemmin?
- Se levy oli pakko tehdä, mutta mukava tehdä, ja siinä ajatuksessa miten levy tehdään ja miltä sen pitää kuulostaa on onnistuttu. En silti aio tehdä sitä levyä uudestaan, en tietenkään edes pystyisi.
Entä oletko koskaan kokenut viehtymästä lähteä versioimaan vanhoja biisejäsi?
- Kaunis, puhdas ja oikea piti äänittää uuden levyn sessioissa, mutta jäipä toistaiseksi tekemättä. Tehdään nyt uusia juttuja niin kauan kun niitä tulee ja kierrätetään sitte vanhaa, kun on aivan lukossa.
JTSA versioi jo Pekka Strengin Metsästäjän edelliselle albumilleen, mutta olisiko haaveissa tehdä lisää coverointeja?
- Yhdet Youngin tekstit oon kääntäny suomenkielelle, mutta ei siitä ehkä sen enempää. Katotaan jos sitä joskus huvikseen testailis. Joku tuollainen juttu vois olla mahdollista – rennosti raiskata joku maailman paras biisi.
JTSA on pitänyt yllä keikka kuukaudessa -tahtia, mutta vaikka bändiä ei festareilla nähdäkään kannattaa sen oiva livekunto todistaa jos mahdollista.
- Aina kun saadaan joku hyvä keikka järjestymään, niin se tehdään. Ite kyllä luonnehtisin meitä nimenomaan livebändiksi. Hyväksi sellaiseksi, jos uskallan niin sanoa. Onhan tässä bändissä käsittämättömän hyviä soittajia omalla korvallani kuunnellen, ja oon kuunnellu paljon. Parhaimmillaan me ollaan jopa hauskoja. Pitäis varmaankin taas lähestyä jotain keikkamyyjää.
Seuraavaksi luvassa on uutta Untogethers-albumia ja Ison Pinkin kokoelmalevyä tehdään myös.
- Sinne tulee mm. Janne Tapion Sisäiseltä Avaruudelta aivan uus biisi, joka on jo äänitetty. Ja yks mun vanha huumoriosaston soolobiisi.
Muitakin levytyssuunnitelmia löytyy vielä.
- Suunnitelmissa on tehdä Jussin kans myös puhdas kitara, mies ja jouset -tyylinen levytys. Biisejä on jo valmiina ja voi olla, että pimeä aika tästä vuodesta kuluu hetkittäin sen parissa. Sinne on hyvä ja terveellistä keksiä vähä tekemistä.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Sellainen tärkeä asia tuli mieleen, että jos joku haluaa tehdä jonkinlaista yhteistyötä, olkoot se nyt sitten lähes mitä tahansa, niin ottakaa yhteyttä. Esimerkiksi kaikki videoiden vääntäjät ovat oikeinkin tervetulleita tuttavuuksia.
- Kiireetöntä kesää, ilmojen pitelyä ja ennen kaikkea kireitä siimoja.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Sasu Riikonen
