The B And The Band ravisti ja maalasi itsensä pois nurkasta

The B And The Band julkaisi alkuvuodesta Ravista ja maalaa -albumin, jolla voimafolkpunkbändi ravisti tuttuja rakenteitaan ja maalasi itsensä pois nurkasta. Desibeli.net haastatteli Lassea ja Teemua, joiden kanssa palattiin ajassa taaksepäin, aina bändin syntyhetkiin saakka.

Ensimmäiset treenit pidettiin syksyllä 2009 ja samana vuonna ryhmä ehti vielä keikkailemaankin, eli kymppivuotisia päästään juhlimaan myöhemmin tänä vuonna. Soitinarsenaalina toimi alussa akustinen kitara, akustinen basso ja cajon, bändin hakiessa muotoaan. Lopulta kasassa oli rock-trio.

Lasse: - Alkuperäinen basistimme Lotta, päätti keskittyä muihin hommiin ja jätti bändin loppuvuodesta 2016. Lotta yritti lähteä jo aikaisemminkin, mutta löysi itsensä taas basson varresta usealta keikalta. Muutama kaveri kävi kokeilemassa, kunnes löydettiin netin treffipalstoilta Bryan. Bryan tuli kokeilemaan treeneihin ja näytti kykynsä osaamalla heti yli kymmenen hänelle annettua biisiä.

Oikean miehen löydettyä lähdettiin hänen kanssaan hyvin nopeasti tekemään uutta materiaalia. Ja tuosta puheenollen: julkaisitte juuri Ravista ja maalaa -pitkäsoittonne, jolla kytkitte sähköt päälle. Kuinka voimafolkpunk kesti sähköihin siirtymisen? Oliko liike tarpeellinen ja suorastaan väistämätön kehityksen kannalta?

Lasse: - Liike oli luonnollinen ja väistämätön. Liike on ollut hidasta, eikä sitä oikein ole itse niin huomannut. Aluksi oli akkarikitaraa, akkaribassoa ja cajonia. Sitten akkaribasso muuttui sähköbassoksi. Seuraavana otettiin akkariin säröä vähän mukaan. Vähän ajan päästä huomattiin cajonin ympärillä olevan jos minkälaista kilkutinta, pöristintä ja poljinta. Noin 5 vuotta kun olin cajonia hakannut, alkoi se tuntua tylsältä ja rajoittavan luovuutta.

Kehitys kehittyi ja Ei tää ain voi olla näin -albumilla (2016) kuultiin jo rumpuja. Rinnalla soivat basso ja monesti efektoitu akkari.

Lasse: - Jo näissä äänityksissä mietimme, että seuraava levy tehdään sähkiksellä. Levyn kiertue tehtiin akkarilla, mutta uusia biisejä alettiin jo tekemään sähkiksellä.

Ravista ja maalaa on teemoiltaan mielestäni melko tummasävyinen kokonaisuus. Silti nostatte sen johtolauseeksi: "Minuutti vihaa vie 60 sekuntia onnea sun elämästä."

Lasse: - Vaikka levy onkin tummasävyinen, on sillä myös paljon toivoa. Esimerkiksi Hymyn sinulle jätän saattaa kuulostaa hyvinkin synkältä, mutta se on toiveikkain biisi, mitä minä olen koskaan kirjoittanut. Se on muistaakseni ainoa rakkauslaulu, jonka olen The B And The Bandille kirjoittanut. Se on rakkauslaulu tyttärelleni, jossa tahdon jättää hänelle onnen ja kyvyn nauttia elämästä. Jos en muuta pystyä jättämään, niin tärkeintä on jättää mahdollisuus onneen. Vaikka en itse aina osaisi nauttia elämästä, toivon, että hän osaisi sen paremmin.

Entä kenelle tuo johtolause: "Minuutti vihaa vie 60 sekuntia onnea sun elämästä", on ensisijaisesti osoitettu?

Lasse: - Luulen, että se on osoitettu ensisijaisesti meille itsellemme.

Yhtye ampuu melko rohkeasti mm. Jumala ja Lippulaulu -kappaleissa, mutta Lassen mukaan kehenkään ei ole tähdätty tahallisesti. Jos joku siis älähtää kalikasta, niin sellaista vain sattuu. Elämmehän yhä sananvapautta kannattavassa maassa.

Hautausmaa eroaa melkoisesti muista kappaleista. Teemun kertoessa kappaleen synnystä, sen aiheuttamat vahvat tunteet välittyvät mitä selvimmin vielä nytkin. Onnen kyyneleitä ja sydämen pohjasta kumpuavaa syvää liikuttumista.

Teemu: - Ajattelin alkuun tehdä kappaleesta rakkauslaulun. Lähdin työstämään sanoituksia, aloittaen sanasta "Laakso". Tuon jälkeen en tiedä mitä tapahtui. Monta lausetta oli valmiina ja teoksesta tuli toisenlainen mitä odotin. Muistot menneeseen, tulevaisuuteen sekä nykyhetkeen syveni kertaheitoilla.

Mun silmät ei oo tottuneet aurinkoon oli myös melkoinen pelinavaus ensisinkkuna. Oliko alusta saakka selvää, että tämä on se ensimmäinen torpedo joka ammutaan matkaan?

Lasse: - Tämä taisi olla uusista biiseistä ensimmäinen jota alettiin työstämään ja alusta alkaen oli melko selvää, että se voisi olla ensimmäinen sinkku.

Teemu: - Mielessä ekaksi sinkuksi pyöri Ravista ja maalaa, Mun silmät ei oo tottuneet aurinkoon tai Hautausmaa, mutta Mun silmät.. oli alusta asti vahva ennakkosuosikki. Rouhea rokki-rallattelu vaikutti sopivalta vaihtoehdolta!

Ravista ja maalaa -albumin luomistyö alkoi jo hyvän aikaa sitten, itse asiassa joitain kappaleita ehdittiin treenaamaan jo Lotan kanssa. Osa materiaalista oli täysin uutta, mutta mukaan pääsi myös vanhoja biisiraakileita, joita sovitettiin ja työstettiin reilusti uusiksi. Kokonaisuus hahmottui hitaasti, mutta varmasti.

Lasse: - Kun biisejä oli noin 12-14 oli aika selvää, mitkä biisit levylle kuuluu. Muutama jäi vielä studiossa pois levyltä. Studiossa oli hauskaa ja rentoa, mutta sen jälkeen ilmapiiri oli jossain vaiheessa hyvinkin kireä. Levyn kanssa oli monia vaiheita, joissa odoteltiin ja odoteltiin ja ilmapiiri kiristyi, kun toiset halusi odottaa rauhassa oikeita asioita ja toisilla ei olisi maltti riittänyt. Prosessi tuntui todella pitkältä ja osittain todella raskaalta.

Teemu: - Sanotaanko, että kun toiset ovat luotuja kulkemaan. Niin toiset taas ovat enemmän järki-ihmisiä.

Äänityksissä mukana oli bändin lisäksi äänittäjä-miksaaja Heikki Huotari Vuohi-Medialta, jonka käsiin ryhmä pitkälti soundimaailman uskoi. Asiaa helpottivat esituotanto-demojen parissa tehty runsas työ, sekä muutama keskustelu, joiden avulla yhteinen näkemys hahmottui ja asettui kohdilleen.

Oletteko siis demokraattinen yhtye ja kuinka mahdolliset erimielisyydet, vaikkapa biisien muokkauksessa, ratkeavat?

Lasse: - Biisien sovittamisessa olemme hyvinkin demokraattinen bändi. Monesti jokainen saa hoitaa oman tonttinsa, ilman, että kukaan siihen mitään sanoo. Jos ylitsepääsemättömiä erimielisyyksiä biisien ratkaisuissa tulee, on biisin tekijällä varmaankin veto-oikeus biisiinsä.

Uudistunut tyyli ja tuore materiaali ovat vaikuttaneet myös keikkoihin, jotka nekin ovat nyt monipuolisempia. Nopeudet ja raskaudet vaihtuvat, mutta jokaisen kipaleen tunnistaa kyllä yhä tekijöidensä lapseksi – oli sitten siivu uusi tai kymmenen vuotta vanha. Vanhemmista kipaleista osa on saanut jo aikaa sitten uudet livesovitukset, joten muutokset eivät ole kovinkaan dramaattisia.

Mitä seuraavaksi? Onko horisontissa seuraavia julkaisuja?

Lasse: - Seuraavan levyn biisejä on jo liuta valmiina ja lisää tulossa. Katsotaan mihin ne meitä vievät. Sitä ei vielä tiedetä itsekään. Se on aina ollut selvää, että biisit sanoo minne suuntaan mennään.

Teemu: - Hieno tilanne päällä. Riffejä liuta valmiina, sävellyksiä valmiina sekä pari kokonaista biisiä itseltä ainakin täysin ready. Viimeisimmissä treeneissä saatiin jo hyvään alkuun uutta kappaletta. Joka menee ehkä enemmän taidehäröilyn puolelle, mutta sopivin määrin.

Teemu vinkkaa myös bändin yhteistyöstä jonkin toisen artistin kanssa, mistä on tulossa kuuleman mukaan sinkkua myöhemmin tänä vuonna, joten pidetään antennit herkkinä.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

Lasse: - Keikkoja saa tarjota. Soittaminen on kivaa ja teemme sitä mielellämme ihmisten edessä. Nähään. Rauhaa ja rakkautta.

Teemu: - Let´s fucking do it. Iso kiitos ihmisille jotka ovat jaksaneet seurata meidän toilailuja vuodesta vuoteen. Keikkailu, ihmisten kohtaaminen ja tutustuminen ihmisiin ovat olleet todella suuri osa tätä juttua. Nähdään keikoilla! Ollut hienoa kuulla miten kappaleet ovat olleet suuri osa ihmisten arkea ja elämää. Henkilökohtaiset tarinat ovat antaneet itselle voimaa jaksaa omaa arkea. Peace and love!

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: The B And The Band