Anna-Kaarina luo dynamiikkaa kaarilla

Syksyinä 2017 ja 2018 mainiot Parasite ja Our Song -sinkut julkaissut Anna-Kaarina on kotimainen laulaja-lauluntekijä. Helmikuussa ilmestynyt So Far -EP kiteytti nimensä mukaisesti hänen musiikillisen matkansa tähän asti, vanhimman kappaleen ulottuessa teini-iän vuosiin saakka.

Anna-Kaarinan tie musiikin parissa alkoi jo 5-vuotiaana sellon soitolla. Musiikkiopisto, koulun musiikkiluokat ja Sibelius-lukio olivat seuraavia lenkkejä, jotka yhdessä teatterin ja lauluyhtyetaustan kanssa pitivät musiikin alati läsnä elämässä.

- Tähänastisen elämäni ehkä tähtihetki oli 13-vuotiaana Pois Alta -musikaali, jonka esityksiä oli mm. Oopperatalossa. Mulla oli soolobiisi Kuva peilissä ja tehtiin myöskin levy. (Pohjois-Helsingin Bändikoulu, Musiikkiteatteri Press)

Omaa musiikkia Anna-Kaarina on tehnyt myös jo lapsesta saakka.

- Tein ensimmäisen lauluni pikkutyttönä, kun osasin lukea, mutta en ymmärtänyt vielä nuoteista mitään. Sävelsin jonkin tikasta kertovan laulun mieleisekseni, säestin itseäni pianolla ja lauloin. Oman laulun muistan edelleen, mutta alkuperäistä laulua en tunne vieläkään. Sieltä se lähti!

Mistä asti olet tiennyt, että haluat joskus julkaista omaa musiikkiasi?

- Olisiko oman musiikin julkaisuhaave puhjennut joskus yläasteiässä, jolloin tein jo jossain määrin samanlaista juttua kuin tänä päivänä. Vanhimman biisin levylle olen tehnyt vain 17-vuotiaana.

Nykyisen yhtyeen perusta syntyi osapuilleen 7 vuotta sitten. Kokoonpano on mennyt uusiksi, mutta levyn bändisovitukset ovat alkaneet muovautumaan tuolloin.

Oletko esiintynyt myös soolona?

- Tein jo ennen nykyistä bändiä jonkin verran soolokeikkaa (piano-laulu), mutta sen jälkeen en enää juurikaan - vaan esiinnyn useammin esim. duona pianistin kanssa tai toki isommalla porukalla tai koko yhtyeellä.

Anna-Kaarina on omien sanojensa mukaan tehnyt lauluja ”mapillisen” vuosien saatossa. Niistä on valittu noin tunnin mittainen oma keikkaohjelmisto, joka toimi perustana So Far -EP:lle. Jonkin verran kirjoitettiin vielä ihan uuttakin, mutta kuinka päädyit julkaisemaan juuri nämä kappaleet ja juuri nyt?

- Ei ollut ihan helppo valinta päättää biisejä levylle, mutta toki esimerkiksi Parasite oli itsestäänselvyys. Our Song on aina ollut suosituimpia laulujani. Ja tietysti bändiläisten mielipiteitä kuuntelin myös. Mulla oli usein vastakkain pari "samantyyppistä" biisiä, joista sitten jollain perusteella valitsin jommankumman.

Valintaprosessiin pääsivät vaikuttamaan kokonaiskuvan lisäksi myös osaltaan monet ihmiset, joilta Anna-Kaarina kyseli esimerkiksi keikoilla mielipiteitä. Alkujaan EP:n oli tarkoitus olla vain kovatasoinen demo, jolla promottaisiin uraa eteenpäin, mutta suunnitelma muuttui nopeasti.

- Äänittäjä Jori Levantovskij sanoi mulle kyllä heti, että "eiku tästä tulee levy". Aloin siihen uskomaan siinä vaiheessa, kun äänityksiä oli jo tehty ja kun tajusin, miten hienolta soundaa.

Tavallaan Anna-Kaarina siis ajautui EP:n tekoon, joka päädyttiin julkaisemaan myös CD-formaatissa. Kansikuvassa artisti jopa sukeltaa, vaikka ei moista kuuleman mukaan osannut ennen prosessin alkua. EP:tä ennakoi ensin lokakuussa 2017 ilmestynyt Parasite. Aika vahva kappale, voisitko hieman taustoittaa sitä?

- Tein biisin, kun ystäväni Laura sairastui syöpään. Vein hänelle sairaalaan päiväkirjan ja Laura alkoi lopulta kirjoittaa kirjaa. WSOY julkaisi sen vuonna 2013 (Paljain jaloin, Laura Save), mutta Laura ei saanut koskaan tietää siitä. Hän toivoi kirjassaan, että esittäisin Parasiten hänen hautajaisissaan. Toteutin tietysti toiveen.

- Laura kiittää mua siellä sen kirjassa. Oli itsestään selvää, että Parasite päätyy levylle ja Lauran nimi siihen.

Marraskuussa 2018 oli sitten vuorossa Our Song -sinkkujulkaisu. Levyllä kuultava versio on miltei alkuperäinen ja se on merkittävä osa Anna-Kaarinan livesettiä.

- Our Songin oon esittänyt mun keikoilla aina, en muista että se olisi koskaan jäänyt pois.

Kappaleella mukana on Suurlähettiläät -yhtyeestäkin tuttu Jussu Pöyhönen. Biisiä treenattiin vain puolisen tuntia ja asiat sujuivat ammattimaisen nopeasti studiossa, mutta kuinka yhteistyönne sai alkunsa?

- Laitoin Jussulle messengerissä viestin, että lähtisikö se mukaan. Ja varmaan puolituntia, niin se oli messissä projektissa. En tuntenut häntä entuudestaan, mutta kitaristi Markus Tiiro tunsi, niin uskalsin lähestyä. Diggailin myös nuorempana Suurlähettiläitä, joten Jussu oli merkityksellinen valinta levylle.

EP:n päättävä I Have Seen the Rainbow When It Was Dark on myös huiman hieno kappale, joka kasvaa kasvamistaan ja suorastaan myrskyää lopulta. Ehdoton suosikkini yhdessä Our Songin kanssa, mutta osaatko itse laittaa kappaleitasi järjestykseen?

- En osaa laittaa omia laulujani järjestykseen, mutta ehkä Rainbow on jollain tasolla myös oma suosikkini tällä levyllä, jos olisi aivan pakko valita. Bändi on niin tikissä siinä mun kanssa levyn livenä tehdyssä lopetusimprovisaatiossa ja sovitus on muutenkin musta nerokas.

Valinta on miltei mahdoton, sillä EP:n ulkopuolellekin jäi niin monia loistavia kappaleita, mutta Our Song ja Freaky Boy saavat myös erikoismaininnat.

EP:n pohjat äänitettiin livenä Mediagents-studiolla Ogelissa ja samoin valtaosa lauluista pistettiin livetilanteessa purkkiin. Jälkikäteen tehtiin vielä päällekkäisäänityksiä Here-studiolla ja Jori Levantovskijn studiolla. Tuotannosta vastasi Anna-Kaarina itse, miksaajana ja myös äänittäjänä toimineen Ville Alajuuman tuplatessa lisätuottajana kahdella kappaleella. Levyn pää-äänitykset teki Jori Levantovskij. Masteroinnin hoiti puolestaan Svante Forsbäck omalla rautaisella otteellaan.

Kuinka pitkällä ajanjaksolla äänitykset tehtiin?

- Mentiin studioon muistaakseni 2014. Matka ollut pitkä ja vaiheikas, monenlaista mutkaa ja kysymysmerkkiä ollut matkassa, joten projektista tuli piiitkä. No tämän ymmärtää, koska olen koulutettu kätilö enkä levytuottaja! Ja kun laadusta en tingi ollenkaan.

Lopputulosta on siis työstetty rakkaudella, eikä Anna-Kaarina osaa nimetä ainuttakaan kohtaa, jossa lisähinkkaamisesta olisi ollut enää mitään todellista hyötyä. Kiekosta tuli unelmien tasoinen, ehkä jopa parempi. Itse ihastuin kappaleidesi sovituksiin, joissa biisit uskallettiin pitää riittävän pieninä. Niinpä silloin kun ääntä on enemmän, se todella toimii.

- Kiitos! Joo toi on mun juttu! Mä harrastan sitä about joka ikisessä mun biisissä, että teen pieniä tai isoja dynaamisia kaaria. Se on mulle ominaista ja luonnollista. Oikeastaan yksikään biisi ei posota tasaisesti menemään alusta loppuun koskaan.

Osa kappaleista on siis jo aika iäkkäitä, joten kuinka niiden muodot ovat eläneet vuosien saatossa?

- Yleisesti ottaen, kun sävellys ja sanoitus on valmis, niin en mä kajoa enää niihin. Jonkin verran jotkut vanhat sanoitukset hävettää, mutta ei voi mitään. Niillä mennään. Häpeän kanssa vaan pitää tulla toimeen (naurua).

Kappaleita on tietysti muokattu sovitustasolla, mikä on Anna-Kaarinan mukaan kerrassaan kivaa leikkiä. Biiseistä tehtiinkin mieluisat ja toimivat bändiversiot. Poikkeuksena toimi Freaky Boy, jolla kuullaan Anna-Kaarinan laulun, pianon ja kellopelin lisäksi vain Ville Alajuuman kanssa tehdyt jouset. Kappaletta sovittamassa oli myös Markus Tiiro.

Vuosi 2019 on Anna-Kaarinan kalenterissa promootioon keskittyvä. Keikkaa heitetään ainakin Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä, eivätkä uudet projektit taida jättää taiteilijaa rauhaan. Näin vaikka alkujaan osin raskaankin levytysrupeaman jälkeen hän suunnitteli pitävänsä hetken vapaata musiikista.

- Mun Lauralle omistama In memoriam Parasite -musiikkivideo (jonka Anna-Kaarina myös ohjasi ja käsikirjoitti) kerää YouTubessa jatkuvasti katseluja, vaikken tee siellä oikein mitään. Olen miettinyt, jos sinne loisi vähän lisää kamaa. Tai sitten jokin uusi sinkku, ehkä yhteistyössä jonkun musatuottajan kanssa.

- Odotan myös sitä, että pääsen hiljentymään pianon ääreen ja tekemään uutta musaa. Se on yks asia, mistä nautin melkein eniten ja se on mulle iisiä ja luonnollista. Parhaimmillaan oon säveltänyt jonkun biisin 10 minuutissa, niinku plums-vaan. Se on jotain sellaista, mitä mä en osaa edes selittää.

- Mä vaan fiilistelen ja teen sitä mistä itse tykkään. Oon jossain omassa flowssa, improvisoin ja se on ihan parasta. Levyn teon aikana on syntynyt myös jotain aihioita. Odotan, että ehdin työstää parhaat valmiiksi.

Sitä odotellessa kelpaa kuunnella So Far -EP:tä, joka sekin vain kasvaa ajan myötä. EP on kuultavissa erilaisissa digitaalissa kanavissa, kuten Spotifyssä, Deezerissä ja iTunesissa. Ja mikäli fyysisen julkaisun haluaa lunastaa itselleen, voi sellaisen hankkia CD-formaatissa Levykauppa ÄX:stä.

Desibeli.net kiittää ja kumartaa.

Haastattelu: Mika Roth
Värikuvat: Juhani Väihkönen, mustavalkokuva: Jaakko Manninen