13.02.2019
Suomen Keravalta kotoisin oleva Graveyard Shifters on kuokkinut punkin, rokin ja metallin keveitä multia syksystä 2013 lähtien. Tuon jälkeen maailmaan on saatettu erilaisia kiekkoja, joilla abduktoivat alienit ja muut kummastukset ovat täyttäneet tarinoita. Esikois-EP Brainwashed By Moonshine johti alkujaan vuonna 2015 julkaistuun High Heels & Broken Bones -debyyttialbumiin. Tuon jälkeen bändi vielä "coveroi" omia biisejä EP:n verran swing/blues/country -henkisesti, mikä loksautti taas muutamia leukaperiä sijoiltaan. Bändin vokalisti J. Matilainen jutusteli Desibeli.netin kanssa niin menneistä, nykyisistä kuin hiukan tulevistakin asioista.
Tuore kiekkonne Welcome to Sherwood eroaa mielestäni merkittävästi aiemmista äänityksistänne. Mikä teki veikoista noin ilomielisiä?
- Ehkä se synkein lataus on siirtynyt vähän sivumpaan meidän musasta, tai teksteistä ylipäätään, mutta kyllä se on edelleen se musta huumorin kukkanen mikä meidän jutuissa kukoistaa, (naurua). Se on kuitenkin selkeesti tämän bändin juttu - nauretaan itsellemme ja kaikelle niin studiossa kuin treenikselläkin. Mikään ei ole niin sanotusti pyhää.
Tuo on kieltämättä mainio ohjenuora tässä polarisoituvassa maailmassa. EP:n otsake siis toivottaa tervetulleeksi Sherwoodiin, mutta missä henkinen Sherwoodinne mahtaa sijaita?
- Vahvasti täällä Keravalla.
Vokaalien puolella puhdas laulu on aivan uudella tavalla esillä. Oliko tämä tietoinen valinta ja kuinka biisit löysivät muotonsa? Ottiko materiaalin sovittaminen ja työstäminen normaalia enemmän tai vähemmän aikaa?
- Täysin tietoinen valinta. Lähdin tällä kertaa sovittamaan ja tekemään lauluja puhtailla jo heti alkumetreiltä. Tuli treenattua laulua ja tekniikoita selkeesti enemmän ja ajan kanssa sit soviteltua lyyrikat ja linet paikoilleen. Olis ehdottomasti ollut väärin kokonaisuutta ajatellen vetää vaan rääkynä jutut sisään ja hylätä puhtaat sovitukset. Tehdään hommia kuitenkin täysin fiilis pohjalta, joten lopputulemakin on sen mukaista.
Uudistunut työskentelytapa heijastuu myös vanhempaan materiaaliin, joita on alettu vedellä enemmän puhtailla laulusovituksilla. Samalla live/stduio pianisti Sami on tullut mukaan ryhmään vahvemmin, mutta kuinka nämä tuoreet rallit taittuvat estradilla?
- Tribute to Stone -tapahtumassa vedettiin pari uutta biisiä viime kesänä ja uudet biisit lähti mukavasti lentoon livenäkin. Enempi rock, kuin metalli edellä vedellään livenä.
Huumori puskee niin lyriikoista kuin videoista vahvasti esiin, mutta mihinkään älyttömään kohkaukseen ryhmä ei sorru. Mutta silti on pakko kysyä, että mistä ihmeestä syntyi idea Fruit Fly Invasion -kappaleeseen? Oliko studion roskikseen unohtunut banaaninkuori?
- Fruit Fly Invasion -biisin nimi tuli Villeltä (kitara) ja olihan se nyt niin dorka biisinnimi et pakkohan siihen oli tarttua ja tehdä teksti joka koskettaa kaikkia maailman poikamiesboxeja, tai treeniksiä.
Entä voitko valottaa hieman Catfish -biisin lyriikoiden syvyyksiä?
- Catfish -biisi taas kertoo uusien ihmisten kohtaamisesta, siitä miten jokainen ihminen on aina arvoitus ja varsinkin jos "ensitapaaminen" tapahtuu netissä, tosin ei tääkään nyt niin vakavasti kirjoitettua ole etteikö sieltä taas joku läppä läpi paistais loppujen lopulta.
Missään ei tietääkseni ilmennyt, että kuka on tuottanut kiekon, käännellyt studiossa namiskoita ja hoidellut masteroinnin. Ketkä olivat taustavoimissa, vai teittekö kaiken itse hartiapankilla?
- Luottopakkimme Harri Petjakko on vääntänyt mixit ja masterit meille ojoon meidän toiveita kuunnellen. EP nauhoitettiin Keravalla Studio UG:ssä mistä on muodostunut Graveyard Shiftersille, sekä Re-Armedille sellanen kehto missä nappaa mielellään uudet tekeleet narulle rauhassa. Kiitos siitä kuuluu ehdottomasti Harrin tavalle kohdella bändejä ja tavalle joustaa duunereiden aikataulujen mukaan.
Muhealla taustakuoroköörillä ryyditetty EP:n päätöskappale Welcome to Sherwood iski allekirjoittaneen nuppiin kuin Fiskarsin lapio. Liekö tähän mennessä nopein siivunne? Onko moista herkkua luvassa tulevaisuudessa enemmänkin?
- Kyl noita punk -ralleja varppina tulee joka tekeleelle vähintäänkin yksi. Tähän saakka jokaisen julkaisun viimeinen biisi on ollut rivakkaa haistattelua, joten tuskin tota kaavaa heti rikotaan. Toisaalta mistä sitä tietää vaik seuraava nauhote olis taas jotain aivan uutta.
Graveyard Shiftersin kevään keikkakalenteri näyttää haastattelun aikaan vielä melko harvalta, sillä ryhmä on buukattu vain Hyrylän Finnegansiin 16. maaliskuuta. Tuolloin lauteilla esiintyy myös The Backstabbers, joten illan tarjonta on takuuvarmaa timanttia. Ja lisääkin keikkoja tehdään mieluusti, kunhan aikataulut vain natsaavat.
"Olen hautausmaa" lauloi eräskin joskus taannoin, mutta jos bändinne olisi jokin hautausmaa - ihan missä päin maailmaa tahansa - niin mikä te olisitte ja miksi?
- Capuchin katakombit, siellä me istuttais muumioituneena omat kuteet niskassa hymy huulilla yöt läpeensä ja bändin nimi olis toteuttanut siinä vaiheessa itsensä vähintäänkin kirjaimellisesti - tosin yövuoro olis vaihtunut nyt ikuiseksi.
Vuoden 2019 kalenteri näyttää muutenkin väljältä, tosin seuraavan julkaisun työstö tullee alkamaan jossain vaiheessa. Mutta hosumatta ja maltilla, koska musiikkia tehdessä stressaaminen on turhaa.
Näin juttuhetki on saapunut loppuunsa, mutta olisiko vielä jotain viimeisiä sanoja?
- Älä ota elämääsi liian vakavasti. Surullista katella ihmisiä jotka nillittää päivästä toiseen toisilleen kaikenmaailman turhuuksista. Kuuntele siis Graveyard Shiftersiä, me pelastamme sinut ankeudelta, ugh!
Haastattelu: Mika Roth, kuva: Niko Hill Valonvarjo
