Himanen-yhtyeen juuret nivoutuvat vahvasti helsinkiläiseen Danny Lips -bändiin. Kyseisen englanninkielistä tummasyistä rokkia soittavan ryhmän laulaja-kitaristi Vesa Himanen oli kirjoittanut myös suomenkielistä materiaalia, mutta vasta vuonna 2014 asiat lähtivät eteenpäin. Tuolloin debyyttisingle Kylpytakkimies poiki nettipöhinän kautta kutsun Pariisin Kevät - bändin lämppäriksi Helsingin klubikeikalle, jolloin myös yhtyeen piti syntyä osapuilleen tyhjästä.
Vesa: - Muuan kitaristikaveri Matti ja Danny Lipsin muut kundit innostuivat jeesaamaan lämppärikeikan ja saimme pestin kunnialla hoidettua. Keikka meni saadun palautteen perusteella todella hyvin ja oikeastaan keikan jälkeen takahuoneessa lähti ajatus, että olisi huippua tehdä lisää musaa kimpassa.
Nosteen myötä syntyi debyyttialbumi Ei meistä kauneus katoa, minkä jälkeen toinen kitaristi Matti joutui kiireiltään jättäytymään jengistä pois. Muuten bändi on edelleen samassa muodossa, eli ruodussa on basisti Ari Suhonen, joka osallistui Vesan rinnalla tähän haastatteluun, sekä rumpali Otso Laatikainen, kiippareista vastaava Aki Ekroos sekä kitaristi Topi Tarkki.
Esikoisalbumi ilmestyi siis noin kolme vuotta sitten. Musiikillinen matka albumin jälkeen on ollut luonnollinen, soundin liukuessa monipuolisempaan suuntaan. Kaikki on saanut tapahtua omalla painollaan, ilman sen kummempaa suurta suunnitelmaa.
Vesa: - Jos biisi on vaatinut Fenderin, Voxin ja Töölön tinaajan boutique fuzzin pörinää, niin sitten on laitettu niitä. Jos taas on tuntunut että tekee mieli lentää syntikoilla pitkin stratosfäärejä, kuten esim. uudella Sinä päivänä - sinkulla, niin sitten mennään niillä. Toisaalta myöskään minimalistisempaa lähestymistä ei ole poissuljettu.
Vuonna 2018 pistitte ulos kokonaista kolme sinkkua, joten enteileekö tämä jo seuraavaa pitkäsoittoa, vai jatkatteko pienjulkaisujen saralla?
Vesa: - Kesällä julkaistiin Tytöt jytää ja joulukuussa Sinä päivänä ja Erno poltti jatsissa päreet. Biisejä löytyy kyllä helposti albumilliseen, mutta tällä hetkellä tällaisena suoratoistomaailmassa elävänä signaamattomana artistina on tuntunut sopivalta vaihtoehdolta julkaista sinkkuja. Uusia biisejä pitäisi tässä kevään kuluessa tulla vielä kahdesta kolmeen ulos.
Ajatus sinkkujen niputtamisesta albumiksi ei siis ole täysin mahdoton, vaikkakin hieman epätodennäköinen. Himasen toistaiseksi uusin sinkku, Erno poltti jatsissa päreet, osallistui Inspiraationa Juice -biisikilpailuun, jossa ideana oli tehdä biisi, johon Juice on jollakin tavalla vaikuttanut tai antanut inspiraation. Siivu valikoitui finaalikuusikkoon vajaan 400 biisin joukosta ja yhtye kävi esittämässä sen finaalikonsertissa loppuunmyydylle Kuopion kaupunginteatterille. Voittoa kisasta ei tullut, mutta kertoisitteko kisasta ja biisistä hiukan enemmän?
Vesa: - Mulle Juicen vaikutus kappaleessa on tuo henkilöhahmo Erno, joita Juicella kappaleissaan usein seikkaili. Oli hieno kokemus esiintyä loppuunmyydyssä kaupunginteatterissa. Ja tavata henkilöitä Juicen uran varrelta, kuten mm. Sakari Kuosmanen, joka osoittautui tarinoineen Juicesta, Kaurismäestä ja Sliippareista varsin mukavaksi tyypiksi.
Ari: - Minulle Juicen vaikutus Ernossa kuuluu monissa Juicen tuotannoissa esiintyvästä huolettomasta mutta armottoman tiukasta yhteissoitosta, jossa on sellainen sopivan letkeä groove joka itselle nousi heti ekana mieleen kun biisiä alettiin soittelemaan. Juicen bändin eri muotojen soittoa on tullut diggailtua paljon. Olipa hieno kokemus myös kuulla Sakarin muistelmia Juicen bändin ajoilta.
Groovavasta rokista puhuttaessa on pakko mainita viime kesänä julkaisemanne Tytöt jytää, joka on melkoinen boogierockjytäjuna. Toisaalta vuoden 2017 sinkkuraita Äkäpussi ujuttautuu sydänrockin sydänmaille taustalauluineen kaikkineen. Yhtye monipuolisuutta ylistäessäni Ari korostaa biisi edellä menemistä tilanteessa kuin tilanteessa, jolloin kylmä laskelmointi saa antaa tilaa intuitiolle.
Ari: - Tytöt jytää -biisi vaati ganesii, puukkoo ja Hassisen Konetta niin yllytettiin Otsoa soittamaan nopeammin niin et kädet puutuu.
Bändin soundin monipuolisuutta korostaa myös Vesa.
Vesa: - Voidaan soittaa Agentsin tyyliin katsellen järven rannalla kaihoisaa kesäyötä tai ajaa Tame Impalana avoautolla bilistä pitkin bulevardeja aurinkolasit päässä katsellen kuinka hattarataivaan välistä pilkahtelee auringon sijaan lasersäteitä.
Entä minkälainen bändi Himanen on livetilanteessa? Kuulostavatko biisit rokimmilta ja rosoisemmilta, vai miten yhtye elää lauteilla?
Vesa: - Ollaan keikkailtu tällä porukalla niin virolaisissa vallatuissa taloissa kuin Linnanmäen törmäilyautoradalla, joten vuosien yhdessä tekemisen meininki on liimannut meidät yhteen varsin tiukasti. Kuopion kaupunginteatterin lavalla esiintyminen osoitti sen, että sovitaan mainiosti isolle lavalle siinä missä Suomussalmen Seurahuoneeseenkin. Keikoillamme riittää pörinää ja energiaa, mutta myös rauhallisempaa menoa ja toki osaan biiseistä aina pieniä keikkasovituksellisia taikoja tehdään.
Vesa tekee jonkin verran myös mies & kitara -soolokeikkoja, joilla intiimiys nousee vielä aivan toiselle tasolle. Himanen on kuitenkin vokalisti/kitaristi Vesa Himasen ympärille kasvanut ryhmä, joten miten on tuon demokraattisuuden laita? Ohjaako ruoria ainoastaan yksi käsipari?
Ari: - Kyllä kappaleiden lopullisesta muodosta päätetään demokraattisesti niin että pyritään löytämään kaikkien mielestä paras ratkaisu. Biisejä on rakennettu ja räjäytetty uusiksi musiikin osalta treeniksellä välillä enemmänkin.
Vesa: - Biisit, niiden idikset ja julkaiseminen lähtee yleensä mun aloitteesta. Treenikämpällä ja studiossa sovitetaan ja tuotetaan yhdessä. Tai tarvittaessa voidaan kirjoittaa laulu kokonaan uusiksi.
Yksi vahva lenkki ketjussa on myös Joensuussa vaikuttava luottoäänittäjä Hannu Hattunen, jonka panosta ei sovi myöskään aliarvioida. Entä jos raha ja muut turhuudet unohdetaan, niin minkälainen seuraavasta albumistanne tulisi? Kuka sen tuottaisi, kuka olisi tähtivieras studiossa ja minkälaisen vinyyli/Blu-ray -boksin haluaisitte pistää kauppojen hyllyille - mahdollisista taloudellisista tappioista välittämättä?
Vesa: - Äänittäisimme sen New Yorkissa Electric Lady studiossa Hattusen kanssa. Perkussiot voitaisiin käydä tekemässä Rancho De La Lunassa. Tähtivieraana olisi muusikko-tuottaja Timo Kämäräinen, jonka kanssa itseasiassa Äkäpussi -sinkku jo leivottiinkin. Timo on sen verran mukava mies, että kivahan sen kanssa olisi tehdä musaa Nykissäkin. Valmis paketti tulisi ulos vinyylinä ja toki siihen kylkeen kuvattaisi dokumentti albumin tekemisestä. Julkkarit pidettäisiin sitten Tavastialla. Toki jos Hannu ei pääse poistumaan maasta, niin voidaan mennä tekemään tämä myös Joensuuhun.
Ari: - Phil Collins vois käydä myös soittamas parit fillit ja tamburiinin
Mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, keikkoja, musavideoita, myrskyjä some-laseissa yms.?
Vesa: - Valmistellaan uuden Ei mitään paniikkia - singlen julkaisua, jonka julkaisuajankohta ei ole aivan vielä selvillä. Somemyräkkää on taatusti ainakin sen osalta odotettavissa. Tehdään pieteetillä uutta musiikkia ja käydään kovasti neuvotteluja moguleiden kanssa. Keikkojakin on muutamia bookattu.
Näihin sanoihin kelpaa lopettaa, kiitos muusikoille haastattelusta ja muistakaa käydä keikoilla.
Haastattelu: Mika Roth
Bändikuva: Heikki Kivijärvi, lähikuva: Otto Ikäheimonen
Vesa: - Muuan kitaristikaveri Matti ja Danny Lipsin muut kundit innostuivat jeesaamaan lämppärikeikan ja saimme pestin kunnialla hoidettua. Keikka meni saadun palautteen perusteella todella hyvin ja oikeastaan keikan jälkeen takahuoneessa lähti ajatus, että olisi huippua tehdä lisää musaa kimpassa.
Groovavasta rokista puhuttaessa on pakko mainita viime kesänä julkaisemanne Tytöt jytää, joka on melkoinen boogierockjytäjuna. Toisaalta vuoden 2017 sinkkuraita Äkäpussi ujuttautuu sydänrockin sydänmaille taustalauluineen kaikkineen. Yhtye monipuolisuutta ylistäessäni Ari korostaa biisi edellä menemistä tilanteessa kuin tilanteessa, jolloin kylmä laskelmointi saa antaa tilaa intuitiolle.
