Egotrippi

Egotrippi veti Tampere-talossa melko varmasti yhden uransa ikimuistettavimmista keikoistaan. Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri toi lauluihin roppakaupalla lisäsävyjä.

Vihdoinkin klassisen ja rockin yhdistelmä, joka toimii! Jos Ultra Bran ylimääräistä jousiorkesteria ei lasketa, kotimaisen rock-musiikin ja sinfoniaorkesterien yhteistyö on aina ollut vaihtelevaa: parhaimmillaan upeaa, heikoimmillaan toisarvoista. Egotrippi ja heidän sovittajansa lähestyivät aihetta poikkeuksellisen viisaasti.

Koivuniemen herra, Tällaisena iltana ja Uusi aamu ovat meneviä pop-rock-ralleja, jotka ovat tälläkin kiertueella peruskauraa Egotrippi-keikalla. Vaan ei tällä kertaa. Sillä nyt taustalla soittaa Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri TASO - ja laulut on valittu palvelemaan tätä ainutlaatuista mahdollisuutta.

Elo-syyskuussa pari vastaavaa lämmittelyä Tapiola Sinfoniettan kanssa suorittanut Egotrippi oli Tampere-talossa jo kuin vanha tekijä, vaikka jännityksen pystyikin aistimaan. Alkukonsertti menikin tunnustellessa, mutta upeasti soinut Vuosi nolla oli jo muikeaa esimakua tulevasta. Marzi Nyman, Lasse Enersen, Arttu Takalo, Anssi Växby ja konsertin taiteellisena johtajana toiminut Pessi Levanto kunnioittivat sovituksissaan laulujen vahvuuksia, lisäten niihin omiaan hyvällä maulla.

Lopputulos: Egotrippi sai soittaa kuin ennenkin, mutta sinfoniaosuudet eivät silti olleet päälleliimattua mattoa. Knipin ja Mikin stemmalaulu oli kuin Simon & Garfunkel olisi vääntänyt rokkivaihteen päälle. Tässä olisi potentiaalia jopa studiolevyprojektiin tai live-julkaisuun asti.

Teksti: Heikki Väliniemi
Kuva: Tero Ahonen