Kynä & Kumppanit

Dave Lindholm osui superyllätyssektoriin ilmoittamalla suomenkielistä tuotantoaan soittavasta bändikiertueesta ensimmäistä kertaa lähes 30 vuoteen. Desibeli.net oli luonnollisesti paikalla harvinaislaatuisessa tilaisuudessa.

Dave Lindholm kulkee omia polkujaan, mutta osaa toisinaan yllättää iloisesti. Ainakin noin 25 vuoden välein. Viimeksi vuonna 1992 bändin kanssa suomenkielistä tuotantoaan keikkalavoilla esittänyt taiteilija päätti tehdä saman tempun heti perään vuonna 2018.

Kynä & Kumppanit -nimen alle kootussa superkokoonpanossa soittavat Daven lisäksi Marko Haavisto (basso), Pekka "Devil" Virtanen (kitara), Viljami Vippola (koskettimet) ja Kuja Salmi (rummut). Rennosti rokannut retkue kävi illan aikana läpi parinkymmenen vedon verran Lindholmin suomenkielistä tuotantoa 1970-luvun alusta vuoden 2018 uusiin lauluihin. Ironista onkin, että nostalgiaan viittaavalla bändikeikalla kuultiin tuplasti enemmän tämän vuosituhannen tuotantoa kuin Daven soolokeikoilla milloinkaan.

Koska Dave Lindholm tekee mitä haluaa, illan biisivalinnat olivat varsin virkistäviä ja yllätyksellisiä. Hieman laskentatavasta riippuen noin 50 studioalbumia takaavat että on mistä valita, joskin Kynä & Kumppanit -konsepti rajasi mahdollisuudet noin 30 levyn suomenkieliseen tuotantoon. Kun hittejä ei pakollisena painolastina juurikaan ole, Klubi sai kuulla musiikkia mm. vähälle huomiolle jääneeltä 2000-luvun alun Dave Lindholm & Pitkät kiinalaiset -albumilta (mainio C. Andy hoitaa kulman), jota harva edes muistaa.

Yleisö tuntui innostuvan tasaisesti kaikesta materiaalista. "Isokynä"-aikojen klassikot eivät vetäneet mattoa alta tuoreemmilta esityksiltä. Ainakin allekirjoittaneelle koko keikan tasa-arvoiset kohokohdat olivat rumpali Kuja Salmen laulama, Isokynä-ajan Rock-kukko sekä vain Lähes 50 -kokoelmalla (2002) julkaistu Menneisyys. Elokuvallisena tunnelmapalana se otti selkävoiton jopa tunnetummasta "sisarlaulustaan" Pieni ja hento ote, jota Dave ei taida jättää väliin kuin englanninkielisillä keikoillaan.

Komeasti se soi nytkin.

Teksti: Heikki Väliniemi