Mantelikala – Ramopiknikin maukas herkku
20.08.2018
Hyvä piknik voi saada aikaiseksi vaikka mitä, esimerkiksi uuden yhtyeen. Mantelikalan tarina juontuu vuoden 2014 Ramopiknikkiin asti, mutta mitä silloin – ja sen jälkeen – oikeastaan tapahtui? Kysytäänpä asiaa bändin vokalisti/kitaristi Michka Hoffrénilta.
- Joo. 2014 Ramopiknikillä 70-luvun Vihannekset, jonka kitaristina silloin toimin, oli juuri lopettanut keikkansa. Hikikään ei ollut vielä ehtinyt kuivua. Olin itse sitä mieltä, että oli niin bändiltä kuin itseltäni hyvä veto ja Sami (The Anderssonsin kitaristi) tuli vahvistamaan tämän ja samaan hengenvetoon kertoi, että meidän pitäisi joskus soittaa samassa bändissä. Tämä ajatus jäi takaraivoon hautumaan.
Michka pisti seuraavana syksynä soittohommat jäihin perhekiireiden johdosta, mutta eihän miestä saanut ulos musiikista kuin hetkeksi. Pian Samiin otettiinkin jo yhteyttä, kun ajatuksena oli muodostaa uutta uutta-aaltoa edustava ryhmä ”kera räikeiden synaliidien”. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja alkujaan kiippariksi pestattu ja enemmänkin basson varressa toiminut Niko siirtyi kitaran varteen.
- Koska luottobasistini oli nyt siis työllistetty "väärälle" tontille, jatkoin samalla linjalla ja houkuttelin luottokitaristini Maken basistiksi. Enää piti saada rumpali ja onneksi Krisse, jonka kanssa olin jo jonkin aikaa halunnut tehdä yhteistyötä, vastoin pelkojani innostui ideasta ja lähti mukaan.
Karpolla oli asiaa on kahdeksan biisin mittainen EP, josta piti alkujaan syntyä teema-albumi. Aiheena olisi ollut tyyppi, joka mielikuvituksessaan elää supersankarin elämää, mutta joka todellisuudessa on täysi surkimus. Tästä ideasta jäi jäljelle lopulta vain biisi Tarkastaja, sekä siinä oleva siirtymä seuraavaan biisiin.
Monien vaiheiden jälkeen palapelistä muotoutui EP, joka Michkan mukaan on juurikin sopivan mittainen kokonaisuus. Entä tuleeko EP:stä vinyylipainosta ja mahdollisesti jopa kovasti muodikasta C-kasettia?
- Vinyylipainosta ei näillä näkymin ole luvassa. Eikös ne ole nykyään aika suosittuja sellaiset? Saattaisivat vielä käydä kaupaksi ja sitten oltaisiin sellainen kaupallinen yhtye ja kaikki olisi pilalla. Debyyttimme julkaistiin vain C-kasettina, joka ei formaatin "muodikkuudesta" ja painoksen pienuudesta huolimatta ole myynyt läheskään loppuun, joten saatamme vielä julkaista Karponkin kasettiversiona.
Entä mitä muuta Mantelikala-franchise materiaalia voi saada rahaansa vastaan? T-paitoja, pinssejä, tarroja?
- Meillä on supertyylikkäitä t-paitoja ja perinteisiä tuuman badgejä. Ostakaa. Lupaamme olla rikastumatta ja kaikki tuotot ohjataan tulevien julkaisujen ja/tai merkkareiden rahoitukseen.
Yhtye harkitsi studiourakan alussa jopa studioliven tekoa. Teknisistä syistä moisesta ajatuksesta kuitenkin luovuttiin, mutta kiekolle sopivasti ryhtiä antavat rummut otettiin purkkiin aika luomumeiningillä. Ja mikä tärkeintä, tekijät ovat itse tyytyväisiä lopputulokseen. Mutta mitkä asiat, jos mitkään, tulevat muuttumaan seuraavalla julkaisulla?
- Luultavasti ainakin se, millaisin metodein levyä tuotetaan. Make teki älyttömän urakan tämän levyn äänittämisen ja miksaamisen kanssa, enkä tiedä saanko häntä enää houkuteltua samanlaiseen prässiin.
EP: n kappaleista merkittävä osa on lähtöisin Michkan kynästä, mitä nyt mukana on coveri Jos sinulle sopii ja Ramopunk.comin vieraskirjasta luotu R.A.M.O., johon luvat saatiin Karri "Krikettimaila" Pennaselta. Sovitukset tehdään kuitenkin koko bändin voimin ja Michkan mielestä Mantelikala on oikeastaan varsin demokraattinen bändi.
Entä jos joku muu sitten toisi mukaan biisejään? Kuinka ne saataisiin mantelikalaistettua, ja onko ryhmälle asetettu jotain dogmia, joita ei tule missään vaiheessa rikkoa?
- Mä luulen, että biisi kuin biisi olisi mahdollista mantelikalaistaa, koska me ei operoida mitenkään kovin tiukoissa raameissa biisimatskun suhteen, mutta meillä on kuitenkin sellainen tietty ominaissoundi.
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että muutkin toisivat biisejään, jotka mielestään sopisivat Mantelikalalle. Koko bändi sitten voi antaa näkemyksensä aiheesta, mutta viimekädessä tietty mulla on siinä mielessä viimeinen sana, että haluan päättää itse millaista tekstiä päästelen suustani.
Edellä mainittu Juice-laina on muuten aika mielenkiintoinen valinta, sillä siivuhan on alkujaan aika hidas ja kenties ei-niin-tunnettu helmi herran historiasta. Miksi juuri tämä biisi, liittyykö valintaan jotain henkilökohtaista, vai haluatteko vain sivistää massoja?
- Olen aina pitänyt kyseisestä biisistä, se on mun henkilökohtainen suosikkini koko Juicen tuotannosta. Eräänä päivänä vain aloin kuulla siitä päässäni mantelikalaistettua versiota ja totesin, että se on pakko tehdä. Samalla tavoin muuten kaikki Mantelikalan omatkin biisit ovat ensin syntyneet aika valmiiksi asti mun päässä. Osan niistä olen sitten demottanut kitaran kanssa, mutta jokunen biisi taisi joskus tulla niinkin, että hyräilin ja lauloin ja kuvailin, että "tää menee näin" ja Make sitten sen pohjalta soitti demon.
Mantelikala tuo ruokalajina mieleen jotain hyvin epämiellyttäviä kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta. Siihen taisi liittyä ihan jotain pakkoakin, olisiko ollut koulu kaiken takana... Niin tai näin, miksi bändi sai moisen nimen?
- Mantelikala oli riittävän huono nimi. Lukuisia huomattavasti parempia ideoita esitettiin, mutta mikään niistä ei kelvannut kaikille. Olkoon sitten vaikka Mantelikala, tuumasin turhautuneena ja yllättäen bändin jätkät oli että ok. Pyysin erästä ystävääni sitten piirtämään Mantelikalan, että mitä jos ois sellainen mantelikala -niminen oikea kala ja kun näin lopputuloksen, homma oli sillä selvä.
Mantelikalan mausta voi siis olla montaa mieltä, mutta Michkan mukaan maku on kohdillaan myös livetilanteessa. Onko keikka siis se koko jutun paras osuus?
- Keikat, vaikka niitä olisi harvakseltaankin, ovat mun mielestä tämän homman suola. Lavalla ei tule koskaan miettineeksi, että onko tässä hommassa mitään järkeä.
Musiikkimaailman suurempia digikurveja ja muutoksia mies ei edes lähde sen kummemmin pohtimaan. Musiikin teko kun on ensisijaisesti rakas harrastus.
- Homman mielekkyys tulee siitä, että ylipäätään saa omia juttujaan pihalle. Jos niitä joku vielä kuunteleekin, se on vaan plussaa.
Mantelikalan tulevaisuus on kuuleman mukaan hieman sumuinen, ehkä sellaisen lonkeron värinen, mutta se ei estä pohtimasta jo seuraavaa julkaisua. Eli lisää on luvassa, jossain vaiheessa nyt ainakin.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika.
- Striimatkaa, ostakaa levyjä, käykää keikoilla. Kuunnelkaa musiikkia, miksei vaikka meidänkin!
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Mantelikala
