Dick Porter & Kris Needs: Blondie – Mustaa valkoisella

Dick Porter ja Kris Needs pistivät Blondien tarinan yksin kansiin jo vuonna 2012, kun yhtyeen viimeiseksi arvuuteltu pitkäsoitto oli juuri ilmestynyt. Tuon jälkeen New Yorkin uupumaton new wave/punk rock -ryhmä on kuitenkin jatkanut eloaan normaaliin tapaan, vuonna 2014 ilmestyi Ghosts of Download, joka noteerataan päivitetyssä opuksessa. Viime vuonna päivänvalon näki vielä ryhmän yhdestoista pitkäsoitto, Pollinator. joten seuraavallekin päivitetylle versiolle on jo tilausta. Eikä bändi osoita vieläkään asettumisen merkkejä, vaikka vokalisti Debbie Harrylle on napsahtanut jo seiskakympit tauluun.

Minerva Kustannus

Blondien kotikaupunki on aina ollut New York, ja yhtyeen newyorkilaisuutta korostetaan myös ahkerasti sekä ylpeydellä halki kirjan. 70-luvun puolivälin Iso Omena nähdäänkin underground-kulttuureiden rikkaana kasvualustana, ongelmissaan painineen miljoonakaupungin kamppaillessa itsensä kanssa ja luodessaan omaa identiteettiään siinä samalla uusiksi. Rähjäisessä, vaarallisessa ja värikkäässä ympäristössä syntyi nopeasti uusia ideoita, lähestymistapoja ja ajatuksia, joista punk rock ja new wave osuivat Blondien muodostumisen aikoihin.

Onko Blondie sitten punk-yhtye? Tähän kysymykseen Porter & Needs vastaavat myöntävästi, korostaen alkuperäisen punkin olleen jotain paljon enemmän kuin vain lävistyksillä itsensä koristelleiden karjujien skene, kirjoittajia epäsuoraan lainatakseni. Tuo punk-asenne on myös mahdollistanut sen, että Blondien ydinjäsenet jatkavat eloaan kuin ennenkin. Ikääntyminen on väistämätöntä, mutta ei sitä vanhaksi tarvitse sentään ruveta. Samoin punk on mahdollistanut sen, että yhtye on voinut ottaa musiikkiinsa vaikutteita vaikka diskon, karibialaisen musiikin, electronican tai oikeastaan minkä tahansa genren puolelta.

Blondie – Mustaa valkoisella (suom. Jere Saarainen) kertoo yhtyeen tarinan kronologisesti alusta loppuun ja kuten usein näissä bänditarinoissa, uran alkuvuodet ovat ne kiinnostavimmat, sillä suurmenestykseen yltäneiden ryhmien myöhemmät vaiheet ovat useimmiten jo ennestään tuttuja. Ennen Blondieta Chris Stein kuului Harryn kanssa The Stilettoesiin, josta muodostui puolestaan Angel and the Snake ja viimein Blondie. Mutta keitä kaikkia liittyikään samoihin piireihin ja ympyröihin?

Ennen tätä kirjaa en aavistanutkaan, että Harry ja Stein olivat niin lähellä Andy Warholin hovia. Samoin Harryn ja Patti Smithin välinen kitka, läheiset suhteet New York Dollsiin, Suicideen ja moniin muihin kaupungin bändeihin, sekä linkit teatterin puolelle olivat allekirjoittaneelle tuntemattomia. Porter ja Needs kuvaavat myös New Yorkin kehitystä ja kasvua nykyaikaiseksi ”aikuisten Disneylandiksi”, sekä mm. diskon, hip-hopin ja no waven nousut.



Mustaa valkoisella on asiallinen ja runsaasti pikkutietoa sisällään pitävä teos, joka on rakkaudenosoitus niin Blondielle, kuin sen synnyttäneelle kaupungille. Se antaa 70-luvun kurjasta New Yorkista ehkä tarpeettomankin ruusuisen kuvan, mutta samalla se piirtää tarkkaa kuvaa ajasta ja paikasta, joka mahdollisti musiikillisten vallankumousten sarjan. Erittäin suositeltavaa luettavaa siis, oikeastaan miltei kenelle tahansa.

Mika Roth