Talven 2018 kasettikooste � osa 1

Vuoden ensimm�isess� kasettijulkaisujen koosteessa rajat paukkuvat iloisesti. Mit� ensinn�kin on pop ja rock, kuinka pitk�lle n�it� tyylej� voi ty�nt��, ja mit� musiikki edes on noin yleisesti? Siin� muutamia kysymyksi� jotka nousivat esiin, kun kotimaiset vision��rit pistiv�t parastaan. Mukana genrevapaassa juhlinnassa: Hepol�ys�, P�lykuu, Robert Ensio Niemist� ja Sulkijalihasmuisti.

Hepol�ys�: Ihminen ei kuulu Suomen Luontoon
Pulla Oy

Uuden vuosituhannen alussa syntynyt Hepol�ys� on kumma yhtye. Kasetin saatteen mukaan j�senist� koostuu 1-9 muusikosta, ja ensimm�iset 9 pitk�soittoa julkaistiin vain kavereiden iloksi. Tyyli on avantgardistisen vapautunut, koskettimien ja rumpukoneen vastatessa suurimmasta osasta, tai kenties jopa kaikista, ��nist�. Onko t�m� nyt lo-fi barokkipoppia, vai halpaa synapelleily� kitschin t�yteisess� nykyhetkess�? Kas siin�p� vasta kysymys, johon t�m� 93. (!) kappaleen mittainen kasetti antaa joitain vastauksia � tai sitten ei.

Biisej� on siis l�hemm�s sata, eik� yhden teeman/idean parissa jakseta viett�� sen kummemmin aikaa. T�m� jatkuva loikkiminen, tuoreiden ��nimassojen tasainen virta, sek� aivojen resetointi-napin tauoton painelu tekee kuitenkin pitk�ss� juoksussa jotain. Kokemus on samaan aikaan ahdistava ja kiehtova, ihana ja �rsytt�v�. Ensimm�isell� parilla py�r�ytyksell� sit� huomasi viel� katsovansa joidenkin teemojen per��n, mutta kun kuulokeskus ja siihen liitetty hienokoneisto saatiin kalibroitua 20 sekunnin multiversumiin sopivaksi, niin helppohan t�st� oli nauttia.

Uskoisin ett� biisit on luotu l�hinn� koskettimilla, k�ytt�en kaikkea mahdollista laitteistosta l�ytyv�� apuvoimaa tukena. Raitojen j�rjestys vaikuttaa alleviivaavan sattumanvaraiselta, eli sill�kin saralla on oikeasti taidettu n�hd� enemm�n vaivaa, kuin mit� alkuvaikutelma antaa ymm�rt��. Koskettimet ovat siis kuningas, eik� vokaaleja kuulla kaiketi lainkaan. Monet siivut k�ynnistyv�t kuin MacGyver-aikakauden tv-sarjojen tunnarit, muutaman ensisekunnin tarttuessa kuulijaan kiinni tervan lailla. Toisaalta raitojen loppuihin on j�tetty usein yll�tt�v�nkin paljon viipyily�, ja jotkin vet�isyt ovat kiihke�ss� laukassaan kuin ADHD-muunnettuja mainosviisuja. V�lill� korva nappaa kiinni �paljon onnea vaan� -renkuttelua ja muuta tuttua, mutta kaikki on osa kokonaisuutta. Taidetta popin tuolta puolen.

Mika Roth

---

P�lykuu: Helvetinkone
Suolavesi Records

P�lykuu on, viel� t�ll� kasetilla ainakin, sama asia kuin Ville V�is�nen. K�yt�nn�llisesti katsoen kaikesta vastannut mies taitaa tuntea lukkarinrakkautta 70-luvun psykedeelist� poprockia ja tummaa postpunkkia kohtaan, mik� kuuluu halki julkaisun kahdeksan raidan.

Puolittainen nimibiisi, Tultasy�ksev� helvetinkone, on kasetin v�kevint� rockin v��nt��, etenkin viimeisen minuuttinsa aikana jolloin kone k�y kaikilla sylintereill��n. Tunnustukselliseksi folkiksi meno puolestaan �ityy Ajatukset harmaat -raidalla, jolla V�is�nen kertoo P�lykuun tarinan omalla, tinkim�tt�m�ll� tavallaan. Rehellisyys maan perii. Oljet k�ry�v�t niin �rh�k�sti, ett� postpunkahtava taonta vie v�kisin menness��n ja voittajien joukkoon nousee my�s samoilla nuotioilla viihtyv� Luuhaaja, jolla V�is�nen v�l�ytt�� jo rikkaampaa vokalistispektri��n. Plussasarakkeeseen kuuluu niin ik��n vahvemmin jyr��v� Virheit�, joka kertoo jokaisen erehtyv�isyydest�, kun pahanhajuinen liukuvoide ja kehno tomaattimehu pilaavat arjen onnelan.

Helvetinkone on studiossa syntynyt, kasvanut ja kehittynyt tuotos. Tulevaisuudessa tarkoitus on kuuleman mukaan kasata liveb�ndikin, mutta suotta V�is�nen kainostelee t�t� hienoa rock-kasettia, joka on jo kelpo n�ytt�.

Mika Roth

---

Robert Ensio Niemist�: Toukokuu
Pulla Oy

Robert Ensio Niemist� on rock-artisti, jonka rock ei juuri muistuta sanan yleisesti ymm�rretty� versiota. Toukokuu on yhdeks�n biisin muodostama nippu, jota yhdist�v�t loureedmaisuus, s�hk�iset surinat, akustinen kitara, v�h�eleinen laulu/lausunta, sek� alati yll�tt�v� mutkikkuus.

Eik� mutkikkuus tarkoita t�ss� tapauksessa mit��n pikkun�pp�r�� progeilua, koska jokaiseen biisiin on vain l�ydetty jokin ainutlaatuinen kulma. Esimerkiksi Kuolemaan jylisee varoittamatta kuin sielunsa tuskassa k�rvistelev� Leonard Cohen, tukehtumatta silti pomp��siin melankoliapullaan. Unelma on s�r�ist� lo-fi dreampoppia, joka on oman kehityslinjansa huipentuma. Magee mimmi ja Sateisena p�iv�n� rokkaavat puolestaan kevytglamisti, kuin Marsista rauhallisemmin laskeutunut Ziggy Stardust. Hei, t�ss�h�n tulee ihan kuuma, kun n�it� raitoja rullaa kerran toisensa j�lkeen.

Robert Ensio Niemist� on rohkea oman tien kulkija, mutta elektroakustisesti toteutetut lo-fi poprock-viisut tahtovat silti toistaa hieman tarpeettomissa m��rin omia rajojaan. Juuri kun ensimm�iset puutumisen merkit alkavat vaivaamaan, osaa Niemist� kuitenkin kiskaista viel� yhden j�niksen hatustaan. B-puolen kahdella viimeisell� siivulla vokaaleista vastaa Veera, jonka lakonisessa ilmaisussa on vetovoimaa. Se ei tosin auta ankkuriraidan nostossa, sill� t�m�n(kin) puoliskon viimeiseen biisiin ainakaan allekirjoittanut ei saanut rakennettua mink��nlaista yhteytt�.

Mika Roth

---

Sulkijalihasmuisti: God is S�kki
Omaa Kustanne Records

Raflaavan nimen itselleen napannut Sulkijalihasmuisti on my�s vahvasti sit� �jotain muuta�. Yhtyeen takaa l�ytyy saatteen mukaan vision��rinen Kake-Kaakeli, jonka aivoituksissa lo-fi punkrockpopfolk on saanut mit� innostavimpia ja kuulijoitaan haastavimpia muotoja.

Kasetin avaava Tytt� jonka nime� en muista on periaatteessa Napoleonin mopo -tyyppisen Juicen ja 10-luvun post-postpunk mausteiden yhteent�rm�ys. Palaset lentelev�t sinne ja t�nne, mutta lopputulemaa voi silti pit�� onnistuneena. Vauhdikkaan alun j�lkeen meno rauhoittuu, musiikki r�misee folkimmin ja akustiset kudelmat ovat kuin 60-luvun lopun Pink Floydia, ajalta ennen kuin britit ryhtyiv�t tekem��n mammuttilevyj��n. Vasta Vittu, Matti ravistelee kehyksi�, ja l�hes yht� lyhyt Paint kutittelee my�s mielen varjoisampia k�yt�vi� sopivasti.

Harmi ett� kudelmat j�tet��n toistuvasti kesken, eik� ainesten potentiaalia hy�dynnet� kuin satunnaisesti. Tai sanotaanko vaikka niin, ett� toisissa k�siss� siivut olisivat saattaneet kasvaa mit� vieh�tt�vimmiksi pop-helmiksi. Ehk� sit� on v�ltelty ja muoto on nyt kuten sen pit��kin olla, kuka tiet�� Nyt kehykset ovat vieh�tt�v�mm�t kuin itse maalaus, lo-fi punkrockfolkpopin hurmatessa vaikeasti m��ritelt�v�ll� muodollaan.

Mika Roth