15.09.2017
Sellosali / Espoo
Ismo Alanko sopii syksyyn kuin sieniretket, puolukanpoiminta ja hallanvaara. Syksyyn istuu myös yksinolo ja omien ajatusten kuuntelu. Alanko tarjoili omiaan 35 vuoden ajalta soolokiertueensa avauskonsertissa Espoon Sellosalissa.
Laulut punnitaan alastomina, jolloin ne ovat hauraimmillaan. Silloin kuulija pääsee omien tulkintojensa aikamatkalle, ikään kuin kuvittelemaan laulut siinä muodossa kuin ne syntyvät. Tämä ei tietenkään pidä paikkansa, sillä laulu voi ottaa lopullisen muotonsa pitkällistenkin vaiheiden jälkeen - yrityksen ja erehdyksen kautta. Tähän illuusioon kuitenkin nojataan silloin, kun esimerkiksi rock-artistit lähtevät esittämään laulujaan täysin yksin.
Keväällä 2017 pieniä ja odottamattomiakin keikkapaikkoja kolunnut Ismo Alanko Yksin -kiertue avartaa syysversiossaan intiimiyttä hieman laveammille poluille, mutta eipä sieltä montaa yli 1000 paikan konserttisalia löydy. Esimerkiksi Espoon loppuunmyytyyn Sellosaliin mahtui reilut 300 henkeä, mikä on vielä varsin intiimi tila.
Syyskiertueen virallinen avajaiskonsertti osoitti, että nyt mennään todella fiilispohjalta. Kuvaavaa onkin, että taiteilija joutui pahoittelemaan lavan takaa encoreen tullessaan, että keikka oli kestänyt jo kaksi ja puoli tuntia, ilmoitetun kahden tunnin sijaan. Alanko sanoi ihmetelleensä, kun jäsenet eivät enää tuntuneet niin vetreiltä.
Toisin kuin esimerkiksi Bruce Springsteen, Ismo Alanko tarjoilee sooloesityksissään laulunsa lähes sataprosenttisesti levysovitusten mukaisesti. Hän ei pelkää, etteikö voimakkaitakin rokkivetoja voisi tuutata samaan tapaan vain yhdellä soittimella. Ja hänen uskonsa on paitsi vahvaa myös kannattavaa. Niinkin tymäkkä rock-ralli kuin Kriisistä kriisiin toimii vallan mainiosti pelkän pianon ja kertosäkeeseen vahvennetun laulukaiun avulla. Ja Muoviruusuja omenapuissa pelkällä akustisella kitaralla.
Alanko vuorotteli pianon ja kitaran välillä, esitti useamman laulun kokonaan ilman säestystä ja välillä ilman äänentoistoakin, toteutti yleisön biisitoiveita ja jutteli mukavia tai vähemmän mukavia - laulun taustoista riippuen. Konsertti kattoi lauluja 35 vuoden ajalta - ja muutaman sooloensiesityksenkin. Taiteilijan ei tarvinnut viihdyttää saadakseen yleisön viihtymään.
Vereslihaisiin, karismaattisiin ja toisinaan kivitalon kokoisiin tulkintoihin oli poimittu runsaasti vähemmän kuultuja helmiä. Rappiolla, Peltirumpu, Levottomat jalat, Rakkaudesta ja Taiteilijaelämää jäivät kaikki soittamatta. Enkä usko, että ketään varsinaisesti harmitti. Se kertoo olennaisen Alangon tuotannon tasosta.
Teksti: Heikki Väliniemi
Kuvat: Arttu Kokkonen
