11.09.2017
Hadal Sherpa on jo nimenä hämmentävä. Hadal on Haadeksen mukaan nimetty meren syvä vyöhyke, kun taas sherpa on vuoristo-opas. Mitä yhteistä on näillä ääripäillä, ja kuinka Hadal Sherpa -niminen yhtye sai alkunsa? Desibeli haastatteli yhtyettä ja niin – miten kaikki siis saikaan oikein alkunsa?
Ville: - Hadal Sherpa -yhtye sai alkunsa, kun Ilja istui bändin rumpupallille ja toi nimen tullessaan, noin neljä vuotta sitten. Aiemmin osittain sama porukka on soittanut kimpassa joitain levyllekin päätyneiden biisien esiversioita.
Ilja: - Vesan kanssa oli ollut puhe jo useamman vuoden, että jotain soitteluhommia voisi viritellä. Lopulta homma realisoitui, kun porukan aiemman rumpalin mestoille pääseminen oli käynyt entistäkin satunnaisemmaksi, ja sain kutsun tunnustelemaan meininkejä.
Ilja: - Hadal Sherpa -nimeä olin makustellut itsekseni jo pidempään ja ehdotin sitä kai sitten jossain vaiheessa, kun yhtyeen nimeäminen tuli puheeksi. Kaipa sen merkityksellinen idea on johonkin "syvyyksiin", tai "ei-niin-tavanomaiseen" johdattava opas. Kyseinen nimi ei ole myöskään sidottu mihinkään tiettyyn kieleen, mikä on kenties ihan metka seikka sekin.
Yhtye julkaisi juuri esikoisalbuminsa hartiapankin voimin, eikä synnytysprosessi ollut kuuleman mukaan sieltä helpoimmasta päästä. Nyt kun kiekko on saatu maailmaan, on aika siirtyä eteenpäin, mutta mitään kovin selkeää suurta suunnitelmaa ryhmällä ei ole. Yhtyeen sanoin, palasia tulee ja menee.
Ja mitä palasia? Harvalla bändillä on yhtä raflaavaa saatekirjeen alkua kuin Hadal Sherpalla. Allekirjoittanut oli hieman enemmän kuin hämillään, kun bändin kiekkoa kuvaavassa paperissa seisoi kuvauksen kohdalla: "tiksiläistä kebab-rockiksi jostain Biltema-avaruuden, Lidl-psykedelian ja Motonet-etnofolkin välimaastosta, harhaisen Heureka-elämyksen läsnäoloa unohtamatta"? Iljan mukaan lauseita ei kannata silti sen kummemmin lähteä availemaan. Annetaan tiksiläisten toteemipaikkojen vain olla, ja musiikin puhua puolestaan.
Pohdittaessa bändin tulevaa suuntaa, sen kerrotaan olevan vain alaspäin – nomen est omen. Uutta materiaalia olisi tarkoitus luoda, mutta mikään ei ole silläkään saralla vielä varmaa. Mutta palataan tämän vanhan, eli ajankohtaisen, materiaalin pariin. Omaan korvaani runsaan etnoinen Chafa Azeno, post-rockimmin runnova Ikaros ja todelliseksi space-huuruiluksi osoittautuva Abyss iskivät vahvimmin, mutta mitä mieltä itse luojat ovat lapsistaan?
Ville: - Nautilus-biisit, Heracleion ja Black Elk tällä hetkellä omia suosikkeja.
Ilja: - Kyllä kaikessa eeppisessä häiriintyneisyydessään oma suosikkini on miltei aina ollut Chafa Azeno. Mut olenpa vähän jälkijättöisesti oppinut myös diggaamaan Black Elkistä jollain väkevän perverssillä tavalla.
Kappaleenne ovat melkoisia möhkäleitä, noin mitoiltaan jo yksistään. Kuinka ne syntyvät, kasvavat ja kehittyvät? Eli lähdetäänkö jostain demosta työstämään valmista, uskotteko enemmänkin jamien voimaan, vai tuodaanko valmiiksi jalostetut biisit muun ryhmän ihmeteltäväksi jostain kammiosta?
Ilja: - Tapoja on monia. Joskus jonkin sortin aihio saattaa muodostua aika lailla jamipohjalta, mutta pääsääntöisesti Vesa kehittelee ideoita, joita sitten tarjoilee muun joukon pureskeltavaksi. Yleinen sitkeysaste ja itse kenenkin kulloisetkin fiilikset sitten aika lailla määrittelevät piisin etenemisen seuraavat vaiheet. Sana on vapaa ja jauhatustarve vaihteleva.
Olette (ainakin tällä hetkellä) instrumentaaliyhtye, mutta onko tilanne pysyvä? Eli tullaanko kokoonpanoa laajentamaan jossain vaiheessa vokalistilla ja/tai muilla soittajilla?
Ilja: - Vokaalit yhtenä instrumenteista voisi olla paikoin ihan vekkulia, ja mikseipä siinä soisi jotain lyyrisyyden yritelmääkin olla. Instrumenttien kirjon laajentaminen ylipäänsä näin hämäräperäisessä konseptissa ei ole koskaan poissuljettua. Saas nähdä, seuratkaamme evoluution askeleita.
Ymmärtääkseni olette heittäneet jo keikkojakin jonkin aikaa, mutta minkälainen yhtye Hadal Sherpa on livetilanteessa? Kuinka paljon materiaali muokkaantuu ja miten satunnainen kuulija voisi saada maksimaalisen tehon irti musiikistanne?
Ilja: - Hadal Sherpa on jäsentensä summa. Livetilanteessa yhtye, yleisö ja jaettu tila muodostavat eläväisten muuttujien yhtälön, jossa kukaan ei voi julistautua immuuniksi tosiasioille. Lopputulema on täten aina jonkin sortin keitos, joskus jopa se kuuluisa varsinainen soppa. Jokainen meistä on kokki, tahdoimme sitä tai emme.
Nimestänne innoittuneena: minkä meren pohjalle haluaisitte vierailulle ja keitä siellä tapaisitte? Entä mikä on teidän oma vuorenne, jonne haluatte johdattaa kuulijanne?
Ilja: - Vierailu Moskovanmeren pohjalle Kuun pimeälle puolelle Vladimir Putinin ja Sami Hedbergin seurassa kiinnostaisi ainakin.
Ilja: - Kun nyt tällä tavalla siunaantuu tilaisuus valita oma vuorensa, niin sanottakoon, että Arsia Mons, tuo Marsin toiseksi korkein tulivuori, jonka ääreltä löytyy seitsemän luolastoon johtavaa aukkoa, olisi varmasti vähintäänkin kiehtova matkakohde kenelle tahansa.
Sauli: - Eikös se vähän niin ole että ne kaikkein syvimmät syöverit löytyy kaikilla sieltä omasta päänupista. Hadal-aluetta ja sherpojen aluetta yhdistää se, että sieltä puuttuu tai on vähissä ne tärkeimmät eli happi ja ravinto. Metafyysisellä tasolla sinne syvimpiin kohtiin ulottuminen ei onnistu vähäravinteikkaalla kevyellä musiikilla vaan tarvitaan vähintäänkin Hadal Sherpa
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi sen aika...
Ilja: - Irvailijoille ynnä muille vääräleuoille tiedoksi, että pilkkanimen Halal Slerpa olemme jo ehtineet lanseerata aivan itse.
Näihin kuviin ja tunnelmiin. Hadal Sherpan tekemisiin kannattaa tutustua yhtyeen Bandcamp-sivuilta, jossa koko levy on kuunneltavissa ja tilattavissa.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Sami Mäki-Välkkilä (mustavalkokuva) ja Heikki Suomi (värikuva)
