28.07.2017
Puntala / Lempäälä
Ei kesää ilman Puntalaa, siispä suunnaksi oli taasen otettava Lempäälä. Tämän vuoden kattaus oli melkoisen laaja vaikka toki punk ja hardcore näyttelivät jälleen suurinta roolia. Ei nyt ihan jokaiselle jotakin, mutta alakulttuurikentän genret oli ilahduttavan runsaslukuisesti esillä.
Perjantai-ilta tarjoili musiikkia ja tunnelmia laidasta laitaan. Harhat paukutti tulikivenkatkuista nyky- hardcorea ilman retrovaikutteita. Hengästyttävän puolituntisen jälkeen Ghost Worldin indiepohjainen musisointi vei toisenlaisiin tunnelmiin. Mutiny! –lehdestä lukemani haastattelun innoittamana bändi oli toki katsastettava. Ei ihan kakkupalani ensitutustumisen perusteella, mutta ansaitsee kyllä toisen mahdollisuuden. Tässä vaiheessa sadekuuro kiusasi festarikansaa, joka alkoi päästä vähitellen juhlatunnelmaan. Juhlajuomilla lienee oma osuutensa tähän.
Ruotsin vanhat jermut Crude S.S. tinttasi pöytään Discharge –vetoista kamaa. Eläkeikää lähestytään ja vaikka periaatteessa kaikki palaset oli paikoillaan niin jotain jäi puuttumaan. Settiin sisällytetty Pipeline –laina oli turha. Harmi kun bändiä ei onnistunut näkemään 80-luvulla. Nollasopimus tuli puskista ja yllätti salakavalasti epäortodoksisella ilmaisullaan. Ryhdikäs esitys. Tahtoo lisää.
Sitten osastoa veteraanit muistelee, Appendix oli jostain syystä läpäissyt valintaseulan ja esiintyi perjantain prime timessä. Bändi on parhaat päivänsä nähnyt jo 80-luvulla ja kunniakas loppu olisi ollut se järkevin vaihtoehto. Vanhoilla biiseillä kalastellaan uutta kuulijakuntaa. Toisaalta se 2000-luvun matsku on niin keskinkertaista, että sillä on aika vaikea lumota nuorisoa. Ei raha oo mun valuuttaa soitettiin ylitempoisena, hyi sentään. Kytän unelma olisi voinut pelastaa pahimmalta mahalaskulta, mutta ei kun ei.
Kürøishin ultamegametallihardcorelle olen ilmeisesti liian vanha tai en vain tajua bändin hienoutta. Bändissä vaikuttaa ex-Terveitä Käsiä, mutta eipä siitäkään apua ole, kun punainen lanka on hukassa. Kovan meiningin saivat kyllä aikaiseksi niin lavalla kuin yleisössä.
Perjantai-illan sai laittaa pakettiin Belgian konkarit The Kids. Ja hyvin paketoivatkin. Letkeää Ramones –henkistä rokkia, jollaista oli suorastaan piristävää kuulla ennen nukkumattia. Joku kalmacrust olisi vienyt yöunet. Jo 70-luvulla ensi-LP:nsä julkaissut ryhmä lienee laulajaa lukuun ottamatta uudistunut. Tarttuvat biisit ja lavalta hehkunut vilpittömyys olivat sellainen yhdistelmä että alta pois. Täysin suotta jäänyt tutustumatta tähänkin bändiin. Debyytti sentään tuli Tubesta kuunneltua ennen Puntalan reissua. Hyvä Belgia, hyvä The Kids!
Jatka tästä Puntalan lauantaihin.
Jouko Lehtinen
