New Model Army Story: Between Dog and Wolf

Pitkän ja tinkimättömän uran tehnyt New Model Army summaa pitkälti nokkamies Justin Sullivanin suulla 80-luvun historiansa.

earMUSIC

New Model Armyn tarinaa voisi kertoa monellakin tapaa, sillä vuodesta 1980 yhtämittaisesti toiminnassa ollut yhtye on jakanut halki olemassaolonsa raskaasti mielipiteitä. 80-luvun alkupuolella bändiä syytettiin sekä kiitettiin niin vasemmistolaisuudesta, oikeistolaisuudesta kuin anarkistisuudestakin. Vokalisti/kitaristi Justin Sullivanin tekstit olivat, ja ovat edelleen, monitulkintaisia, mutta raskaasti politisoituneena aikana syyttelijät/kiittelijät taisivat enemmänkin projisoida omia ajatuksiaan bändiin.

Matt Reidin ohjaamassa dokumentissa Sullivan lähtee purkamaan yhtyeensä tarinaa alusta, eli Bradfordista, jonka vanhoilla mestoilla mies muistelee mitä missäkin silloin muinoin tapahtui. Samaan aikaan Reid pitää kuitenkin yllä myös toista tarinalinjaa, jossa nykypäivän NMA keikkailee, puhuu kokemuksistaan ja elää modernissa ajassa modernein tavoin. Tämä palasten limitys toimiikin virkistävänä elementtinä, sillä koskaan ei tiedä, mitä ruudulle seuraavaksi ilmestyy: töyhtökampauksia 80-luvun alusta, 10-luvun gootteja vai jotain bradfordilaisia rakennuksia, jotka näyttävät edelleen yhtä masentavilta kuin sinä päivänä kun ne rakennettiin.

Historiapuoli dokumentista keskittyy selvästi bändin alkutaipaleeseen, sekä 80-luvulla julkaistuihin neljään albumiin, jotka betonoivat NMA:n yhä vahvasti elävän kulttisuosion. Etenkin vuoden 1986 The Ghost of Cain ja kolme vuotta myöhemmin ilmestynyt Thunder and Consolation nostetaan valokeilaan, eikä syyttä. Ensinnä mainitultahan löytyy loistava protesti-kappale 51st State, ja jälkimmäiseltä ne ”suuret yleisösuosikit”, eli Vagabonds ja Green and Grey. Ja jos totta puhutaan: juuri näitä kappaleita myös 10-luvun yleisö haluaa ryhmältä kuulla, vaikka bändi elääkin (jälleen kerran) uutta kevättä myös suosiolla mitattuna.

Päästessä 80-luvun jälkimmäiselle puoliskolle rumpali Robert Heatonin alati kasvanut panostus biisinteossa nostetaan esille. Nyky-Sullivanin matka Sawmills Studiolle Cornwalliin muuttuukin vanhojen paikkojen ihastelusta pitkän sairauden murtaman vanhan toverin muisteluksi. Heatonin traaginen kohtalo kaivaa selvästi edelleen Sullivania, eikä Reid päästä kohteitaan helpolla, vaan kaivaa joitain (tarpeettomankin?) kipeitä luurankoja asianosaisten kaapeista. Tiedä sitten onko tällä kaikella ollut jopa terapeuttisia vaikutuksia, mutta satunnaisen katsojan silmin historian penkominen ja puiminen saattaa mennä jo askeleen liian pitkälle.



Onneksi fokus siirtyy lopussa vielä takaisin nykyhetkeen ja bändiin, joka on tälläkin hetkellä mainiossa luomisen vaiheessa. Ilmestyihän NMA:lta viime syksynä Winter-albumi, joka toi yhtyeelle korkeammat listasijoitukset sitten 90-luvun alkupäivien. Eikä kyseessä ollut vain mikään onnenkantamoinen, vaan bändi on ahkeralla uurastuksella ja kunnon albumikokonaisuuksilla nostanut itsensä, jälleen kerran, ykkösdivisioonan eturiviin.

Tekniseltä toteutukseltaan moitteettoman julkaisun ääniraidat potkivat kuten pitääkin. Kuvamateriaalin taso vaihtelee luonnollisesti paljon, mutta jopa 80-luvun alkukantaisilla laitteilla ikuistetut keikkapätkät tekevät oikeutta yhtyeelle. Niistä välittyy kenties jopa paremmin se raivo ja rosoisuus, josta nuori NMA aikoinaan nousi.

Mika Roth