Klassikko

TAD: God’s Balls, 1989 / 8-Way Santa, 1991

16.02.2017



Levyn edetessä biisimateriaali ei varsinaisesti väsähdä niin pahasti kuin esikoisella, mutta selviö on että kärkipäähän sijoitetut raketit ovat kaikista tehokkaimpia. Sludgemmin kolahteleva ja edelleen vaaralliselta kuulostava Stumblin' Man, sekä nimellään sekä fonteillaan pieniä ongelmia aiheuttanut Jack Pepsi nostavat hieman jälkimmäisen puoliskon osakkeita, mutta tosiasiassa joukosta olisi pitänyt tipauttaa pari heikointa palaa pois. Tilalle olisi voinut nostaa vaikka bonuskappaleista löytyvän Eddie Hookin, tai Jinx-sinkun b-puolelle haudatun Pig Ironin, mutta tämähän nyt on tällaista jälkiviisastelua.

TADin tarina jatkui tämän jälkeen vielä vuosikymmenen loppuun saakka, vaikka bändi jäi nopeasti vaille levy-yhtiön tukea. Yhtyeen saama kohtelu oli karua, kun sitä vertaa musiikillisiin saavutuksiin, mutta grungen jouduttua epäsuosioon tilanne oli mikä oli. Omaan korvaani etenkin esikoinen yllätti rankkuudellaan, sillä jotenkin vuodet olivat huuhtoneet muistijäljistä pois ne raskaimmat rosot. 8-Way Santa olisi saattanut myös pienellä tuurilla nousta genren massiivisten myyntitykkien joukkoon, mutta julkaisuajankohta taisi sittenkin olla puolisen vuotta pielessä. Onkin hauska pohtia mitä olisi tapahtunut, jos kiekko olisi saanut puoli vuotta myöhemmin vetoapua Nevermindilta.

Mika Roth




Lukukertoja: 4029
Facebook
Artistihaku
Klassikoissa my�s