07.12.2016
Miten kulkisi illanvietto, jos pöydän ääreen asettuisi joukko keskipitkän linjan suomalaisen rockmusiikin vaikuttajia, eli sellaisia henkilöitä, jotka ovat saaneet aikaiseksi aaltoja 90-luvun lopulta lähtien? Miten keskustelut polveilisivat, jos jutustelua ohjattaisiin hiljalleen aihealueesta toiseen? Mitä rocktähdet pohtivat tahoillaan, ja mitä se tähteys nyt ensinnäkään on? Tilanne saattaa olla hieman lavastettu, mutta tarina on sitäkin mielenkiintoisempi.
Readme.fi
Rocktähdet ovat myyttisiä sankareita, jotka täyttävät jonkinlaisen palvomisen perustarpeen nykyajassamme. He ovat outoja ja räikeitä, heitä ei voi aina ymmärtää ja silti he puhuvat juuri sinulle. He kuuluvat kaikille, mutta eivät ole oikein kenenkään saavutettavissa. Kotimaisen musiikkimaailman ihmeellisyyksiä jo vuosia aitiopaikalta tarkastellut Heta Hyttinen on koonnut mielenkiintoisen ja räväkän joukon kotimaisia rocktähtiä saman pöydän ääreen. Ainakin melkein.
Opuksen ensimmäinen rivi kertoo jo paljon: ”tämä kirja on totta ja silti fiktiota”. En tiedä missä määrin henkilöt ovat oikeasti tavanneet toisiaan, ja miten oletettavasti haastattelujenkaltaisesta materiaalista on työstetty tämä kirja, mutta illuusio tapahtumasta on kenties jopa täydellisempi kuin itse tapaus – jota ei koskaan tapahtunutkaan.
Entä keitä on saatu kokoon puhumaan rocktähteydestä, musiikkimaailmasta ja siitä kaikesta muusta sirkuksesta, jota tähdet keräävät ympärilleen? Kansainvälisen läpimurron tehneitä artisteja edustavat itseoikeutetusti Suomen ensimmäisen suuren rockbändin, Hanoi Rocksin, vokalisti Michael Monroe, sekä Nightwishin primus motor Tuomas Holopainen. Kotimaamme rajojen ulkopuolella paremmin menestyneitä hahmoja ovat myös Sunrise Avenuen Samu Huber, sekä Children of Bodomin Alexi Laiho.
Herroista etenkin Huber on ottanut rocktähteyden ammattimaisesti haltuunsa, kun taas Holopainen pyrkii pitämään selvästi enemmän etäisyyttä glamourin tuikkeeseen. Laiho sijoittuu näiden kahden pään väliin miehenä, joka kyllä ymmärtää mitä pitäisi tehdä, mutta joka kaipaisi nykyaikaiseen rock-tähteyteen enemmän sitä rockia. Musiikkia. Aitoa asiaa. Monroe edustaa eräänlaista vanhemman rockvaltiomiehen auktoriteettista kuvaa, tosin nykyään tv:stä tuttu naama ei sorru mihinkään ”silloin kun minä olin nuori” -vuodatuksiin, vaan osaa löytää asioihin tuoreempia kulmia.
Kotimaisen rock-kentän vaikuttajista mukana ovat Maija Vilkkumaa, Lauri Tähkä, Mira Luoti, lähes yhden levyn ihmeeksi jäänyt Anssi Kela, sekä rock-tähteydestä ironisesti biisejä jo vaikka kuinka pitkään vääntänyt Herra Ylppö. Tästä joukosta Kela on some-ammattilainen/uskovainen, jonka vuoristoratamainen menestys tarjoaa mielenkiintoisia kurkistuksia rock-tähteyden eri vaiheisiin. Vilkkumaa ja Luoti tuovat keskusteluun mukaan naisnäkökulmaa, tosin mihinkään kovinkaan räväköihin sukupuolisotiin jutustelu ei äidy, kun asenteet ovat tuolla(kin) saralla jo aikaa sitten edenneet uudelle vuosituhannelle. Suurissa kaupungeissa ainakin. Ylppö nyt on aina se oma vahva itsensä, Tähkän tuskaillessa oman jääräpäisyytensä kanssa. Satakuntalaisuus ja eteläpohjanmaalaisuus ovat melkoisia tekijöitä vieläkin, vaikka maailmaa ollaan kuinka kutistamassa pieneksi kyläksi.
Jutustelu etenee jouhevasti, kiitos ensiluokkaisen toimittamisen, vaikka sekaan on livahtanut joitain taittoon liittyviä virheitä. Hyttinen asettuu usein jopa niin sivuun keskustelusta, että ”illan emännän” ääntä olisi voinut kuulua enemmänkin.
Mika Roth
