Steve Turner: Koko Beatles-tuotanto - Kaikkien laulujen sanat ja syntytarinat

Steve Turnerin kutsuminen The Beatles -faniksi olisi raskasta aliarvioimista. Mies on fanaatikko, mutta ehdottomasti sanan positiivisimmassa mielessä. Hänelle rakkaus yhtyeeseen ja suunnaton tiedonjano ovat johtaneet kirjaan, joka pyrkii näkemään jokaisen verhon taakse. Mutta koska hän rakastaa aihettaan, jää likasanko-osasto väliin ja useimmin esiin nouseekin rakkaus. All you need is love!

Minerva Kustannus

The Beatles on pop-historian suurin ja kaunein, turha sitä on kieltää. Vuosina 1960-1970 toiminut yhtye muutti musiikkimaailmaa voimakkaammin kuin mikään sitä ennen, ja fab four jätti jälkeensä perinnön, jonka koko laajuutta emme välttämättä vieläkään täysin ymmärrä. Joillekin bändin varhaiset levyt, kuten Please Please Me ja Help! ovat kirkkaimpia timantteja. Toiset saattavat pitää suurimmassa arvossa puolestaan kokeneemman, sekä rahdun psykedeelisemmän ryhmän Revolver ja Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumeita. Onpa myös niitä, joiden mielestä vasta ”Valkoiseksi tuplaksi” tituleerattu The Beatles kiteytti lopulta kaiken kauniimmalla mahdollisella tavalla. Ja sitten on tietysti niitä allekirjoittaneen kaltaisia faneja, jotka ottavat avosylin vastaan kaiken mitä Liverpoolin nelikko pystyi 12 pitkäsoitollaan, yhdellä tupla EP:llään, sekä uskomattomalla single-kasallaan saavuttamaan.

Yksi asia on kuitenkin ollut aina hieman epäselvää: kuinka ne lyriikat oikein menivätkään kullakin raidalla? The Beatles muutti ja muokkasi tunnetusti kappaleitaan usein vielä studiossa saakka, ja etenkin John Lennon saattoi tehdä sanoihin muutoksia vielä lennosta, kun biisiä jo purkitettiin. Niinpä levyvihkosiin päätyneet tekstit, tai edes netistä löytyvät kirjaukset, eivät välttämättä aina vastaa sitä mitä studiossa lopulta ikuistettiin. Turner on nähnyt suunnattomasti vaivaa viedessään kirjaansa eteenpäin etenkin tuolla saralla, alkujaanhan vuonna 1994 ilmestynyt opus tunnettiin nimellä A Hard Day’s Write (Kovan päivän kirja), mutta nyt siitä on kasvanut Koko Beatles-tuotanto - Kaikkien laulujen sanat ja syntytarinat (suom. Katri Tenhola ja Jere Saarainen).

Nimensä mukaisesti kirja taustoittaa kaikki bändin jäsenten kirjoittamat kappaleet The Beatlesin ajalta, eli levyille päätyneitä lainakappaleita ei käsitellä millään tavoin. Samalla opus pitää sisällään tiedot lyriikoiden mahdollisista eri versioista, sillä monet kappaleet muokkaantuivat vielä single-, live- ja albumi-versioiden verkossa. Pitkäsoitoille päätyneiden biisien lisäksi mukana on monia pelkästään sinkkuina ilmestyneitä kappaleita, sekä muille kirjoitetut rallit, joita Lennon-McCartney hittitehdas suolsi ahkerasti ulos etenkin 60-luvun ensimmäisellä puoliskolla.

Kuten edellä tuli jo todettua, monet suosivat jotain The Beatlesin aikakautta toisten kustannuksella, ja tilanne on sama myös Turnerin tapauksessa. Hänen silmissään, ja korvissaan, lähes kaikki ennen Rubber Soulin oli lähinnä simppeliä poppia, eikä ”poika rakastaa tyttöä, mutta rakastaako tyttö poikaa?” -viritelmille anneta juuri arvoa. Tässä kohden joudunkin nousemaan Turneria vastaan, sillä beatlet veivät myös yksinkertaisen popin purtta eteenpäin panoksellaan ja She Loves You, Can’t Buy Me Love, sekä kumppanit ovat kaikessa ”simppeliydessään” nerokkaita sävellyksiä. Onneksi Turnerin omat mielipiteet eivät ole vaikuttaneet liiaksi itse kirjan sisältöön, vaikka herra henkilökohtaiset näkemyksensä selväksi tekeekin.

Ehkä turhankin aliarvostettujen With The Beatles ja Beatles For Sale -albumeiden kohdalla jotkin raidat ohitetaan harmillisen nopeasti, mutta alkupään hiteistä esimerkiksi Eight Days a Week ja P.S. I Love You paljastuvat monimutkaisemmiksi tarinoiksi, kuin mitä voisi olettaa. Sen sijaan esimerkiksi You’re Going to Lose That Girl ohitetaan vajaan kahdeksan rivin kappaleella. Oikeusmurha! Ja miksi toisaalla Got to Get You into My Lifen kaltaiselle peruskappaleelle uhrataan kokonaiset kaksi sivua? Mielipiteitä, mielipiteitä – tiedetään, mutta tässäkin kohdin olisi voinut puhua enemmän itse kappaleen rakenteista tms., kuin vaahdota LSD-tietämyksellä.



Kritiikkiä aiheuttaa myös Turnerin toistuva tekstien korostus sävellysten kustannuksella. Kappaleiden syntyhistoriat kyllä kerrotaan, mutta kun biisiä lähdetään analysoimaan syvällisemmin, on näkökulma aina tekstilähtöinen. Mistä kerrotaan, miten kerrotaan ja mihin tapahtumiin tarinat liittyvät. Etenkin George Harrisonin harvoissa biiseissä olisin kaivannut hieman musiikkikeskeisempää lähestymistapaa, olihan Harrison ensisijaisesti säveltäjä, jolle sanat olivat usein vain se ”pakollinen paha”.

Pienistä puutteistaan huolimatta Turnerin kokoama kirja on hankinnan arvoinen tapaus, jo yksistään oikeiden lyriikkalistausten ansiosta. Se etenee kronologisesti ja asettaa sävelletyn materiaalin oikeaan aikajärjestykseen niissäkin tilanteissa, joissa julkaisuhistoria oli hieman toisenlainen. Hiteistä puhutaan luonnollisesti paljon, mutta valokeilaan pääsevät myös vähemmän tunnetut kappaleet, sekä jopa Anthology-boksille päätyneet raidat, joista aivan kaikki eivät sitten olleetkaan ihan turhaa täytettä.

Mika Roth