24.09.2016
Anthony Rausku loi levyllisen rockia vuonna 1984, kylmän sodan kilpavarustelun ollessa juuri kiivaimmillaan. Kappaleet unohtuivat ajan hämärin, kunnes uuden kylmän sodan nostaessa päätään Rausku päätti palata vanhan materiaalin pariin. Näin uudelleensyntyi 1984, levy jossa kumpikin aikakausi soi.
Omakustanne
Orwellin vuonna 1984 maailmantilanne ei ollut kovinkaan hääppöinen. Etiopiassa raivosi sisällissodan lisäksi nälänhätä, koomikko Andy Kaufman kuoli – tai nosti ainakin kytkintä ja Hanoi Rocksin lähtölaskenta alkoi rumpali Razzlen traagisella kuolemalla. Tämän kaiken keskellä nuori muusikko nimeltään Anthony Rausku teki levyllisen rockia, joka heijasteli synkkien aikojen tuntoja. Reilu 30 vuotta myöhemmin Rausku palasi materiaalin pariin, äänittäen biisit uudelleen hieman korkeateknologisemmin kuin alkujaan.
Levyn avaava All Through the Years, joka on samalla sen lyhin raita, esittelee palapelin palaset kolmessa ja puolessa minuutissa. Rauskun pintaan nostettu laulu selättää niin kitaran, koskettimet kuin alttosaksofonin, tekstien noustessa keskiöön. 80-luvun paatos paistaa vahvana, mutta biisi kestää sentään oman painonsa. Lähes pari minuuttia pidempi Sparkling Vision soi sisarustaan täyteläisemmin ja vaikka sovitus tuntuu jääneen puolitiehen, en voi olla vaikuttumatta kappaleen kovasta yrityksestä. Etenkin puolivälissä Rausku heittäytyy sellaisella uskolla ja voimalla kappaleensa aaltoihin, että pakkohan moista on kunnioittaa.
Tarina ei kerro kuinka alkuperäisinä biisit on purkitettu, mutta mikäli vedot ovat rakenteiltaan suurin piirtein yksi yhteen, niin ymmärrän miksi kiekko jäi aikoinaan mahdollisesti hyllylle. Kappaleissa kun on runsaasti potentiaalia, mutta demomaiset luonnokset olisivat kaivanneet kunnon sovitusmankelointia, tai ainakin karsintaa muutaman raidan kohdalla sieltä, täältä, ja vähän tuoltakin. Valmiimpien palasten joukkoon nouseva Into the Darkness ja hieman myöhemmin soiva Powerful Man ovat puolestaan siivuja, joiden olisi suonut saaneen mahdollisuutensa jo 80-luvulla. Musertavan aikakautensa perinnön osaa kuitenkin parhaimmin tiivistää päätöksenä soiva Boys Can’t Keep Their Dreams in This World, nimihirviö jonka viesti kaikuu uudessa ajassa jälleen ilkeämmin kuin aikoihin.
Anthony Rausku ei mullistanut maailmaa silloin kun Indiana Jones seikkaili tuomion temppelissä ja Uuno Turhapuro armeijan leivissä, mutta onneksi kappaleet näkivät sentään joskus päivänvalon.
Mika Roth
