13.11.2015
Superbändin elämä on erilaista. Jokainen julkaisu saa taatusti palstatilaa musiikkilehdistössä kautta maailman ja livelevyn voi halutessaan tehdä jokaisen studioalbumin jälkeen, ilman että kukaan nostelee sen kummemmin kulmakarvoja. Flying Colorsin kohdalla etu on tietysti myös siinä, että ne kaksi studiokiekkoa ovat loistavia ja tämänkin livelevyn julkaisuun on todella panostettu, mutta onko moisen julkaisu sittenkään täysin perusteltua?
Mascot
Flying Colors tunnetaan jostain syystä yleisesti Mike Portnoyn uutena bändinä, vaikka ryhmän jokainen jäsen on hankkinut kannuksia tahoillaan. Portnoy osaa pitää itsestään ääntä ja ulkoisestikin värikäs rumpali hallitsee kapuloiden lisäksi yleisölle jutustelun, siinä missä lehtimiestenkin pyörittämisen. Toisella live-levyllään Flying Colors esittäytyy kuitenkin erittäin demokraattisena, toimivana ja hyväntuulisena ryhmänä, jonka keikalla voi todella viihtyä, oli sitten lauteilla tai yleisön puolella.
Second Flight: Live at the Z7 rakentuu vahvasti esikoisalbumin ja sitä reilu kaksi ja puoli vuotta myöhemmin ilmestyneen Second Naturen materiaaliin. Ainoa poikkeus on Colder Months joka on vokalisti/kitaristi Casey McPhersonin Alpha Rev -bändin debyytiltä napattu makupala. Biisin mukanaoloa oikeuttanee se fakta, että juuri tämän biisin kuullessaan Portnoy tiesi löytäneensä uuteen yhtyeeseensä vokalistin (huomatkaa, minäkin teen sitä!), jonka avulla ryhmän tyyli löytyi.
Flying Colorsin progressiivinen hard rock soi ja rouhii sveitsiläisen yleisön edessä kuin ei koskaan aiemmin. Avauksena tarjoillaan massiivinen Open Up Your Eyes, jonka jälkeen Portnoy kertoo kuulijoille, että nyt ollaan tekemässä livetallennetta. Tämän jälkeen vyörytys jatkuu lähes tauotta ja kestoa esitykselle tulee lopulta huimat 110 minuuttia ja risat päälle. Ja tunnustettava se on: tämä proge-seilailu on viihdyttävä, mukaansatempaava ja vahvan ammattimaisesti toteutettu. Osasin kyllä odottaa ensiluokan ääniratkaisuja, mutta kun kameroita on ollut käytössä kokonaista 24 kappaletta ja tekniikan taso on kautta linjan korkea, ei tallenteesta jää nokan koputettavaa.