19.05.2015
Toimittajat Ville Similä ja Mervi Vuorela ovat kirjoittaneet informatiivisen, viihdyttävän ja yli sadan haastattelun kautta mukavan monikulmaisen teoksen punkin ja hardcoren myöhemmistä vuosikymmenistä. Alkuräjähdykset on käsitelty niin moneen kertaan että teoksen paneutuminen niiden jälkeiseen aikaan antaa mainiosti tilaa tuoreemmille tekijöille ja nahanluonneille.
Kirjoittajat sukeltavat aiheeseensa osittain lineaarisesti, mutteivät siinä suhteessa pilkun tarkasti vaan samaan aikaan toisaalla - tyyppisellä skenen sykähdyksien esiin murtautumisilla. Perusteellisemmat tarinat yksittäisten bändien ohella mm. vallattujen talojen toiminnasta, eläinten oikeus-aktivismista ja punk-julkaisu Toisen vaihtoehdon vaiheista avaavat kiitettävästi skenen alakulttuurikuhinaa. Vaikka punk itsessään on jo vastavoima, on vastakkainasettelua myös alakulttuurissa itsessään melkoisesti. Punk vs. hardcore, sorbus vs straight edge, skeittipunk vs. niittitakit, huumoripunk vs. aggressiivinen julistus ja paatos... rakkaalla lapsella on monta asua ja kaikki eivät sovi yhteen. Näistä ja näiden törmäämisistä Similä-Vuorela -kaksikko onnistuu tarjoamaan toimivia pilkahduksia.
Valtio vihaa sua on melkoinen tiiliskivi mutta sellaisena viihdyttävä ja mukaansa tempaava. Liiallista mustavalkoisuutta ja ylenmääräistä hehkutusta onnistutaan välttämään, kirjoittajat eivät puhu haastateltaviensa suulla vaan antavat mielipiteille tilaa eikä teos ole myöskään mikään kritiikitön ylistys esittelemilleen skeneille. Kuhinaa on eikä kaikki siitä ole pelkästään hyvää kuhinaa. Pääsääntöisesti kuitenkin ollaan hyvillä asioilla. Vaikka punk on kymmeniä kertoja julistettu kuolleeksi tai ainakin eläväksi kuolleeksi, niin aina nousee jotain uutta pöhinää. Ja hyvä niin. Toivottavasti kaksikko on valmis tallentamaan muistoja myös parilta seuraavalta vuosikymmeneltä kunhan aika kulkee.
Teksti ja livekuva: Ilkka Valpasvuo