Rautalintu nousee lentoon

Edellisen bändin raunioille syntynyt Rautalintu sai alkunsa tammikuussa 2013, kun basisti Tirronen saapui takaisin Suomeen Euroopasta. Ryhmän muut jäsenet olivat tunteneet toisensa jo lapsuudesta saakka ja bassotaitelijan liittyminen yhtälöön johti nopeasti ensimmäisiin treeneihin, sekä pian myös ensimmäisiin uusiin kappaleisiin. Kevään 2013 myötä materiaalia kasaantui lisää ja demon päädyttyä oikeiden korvien kuultavaksi lähtivät asiat menemään nopeasti eteenpäin. Desibelin haastatteluun nelimiehisestä ryhmästä saatiin vastailemaan vokalisti Tuomas Hirvonen ja kitaristi Heikki Rissanen, basisti Tuomas Tirrosen ja rumpali Kari Hyvärisen jäädessä äänettömiksi yhtyemiehiksi.

Rautalintu julkaisi juuri Aatteiden roihu -pikkukiekon, jolla rockin saloilla operoiva yhtye vakuutti allekirjoittaneen. Enkä ollut ainoa vakuuttunut, sillä levy ilmestyi Ruho Recordsin kautta. Miten yhteistyö kyseisen lafkan kanssa käynnistyi?

Heikki: - Tunnen Ruhon Kalle Raijonkarin koulusta. Music and media management äijiä JAMKilla nimittäin. Oltiin ottamassa kuppia sen kämpillä eräs marraskuinen ilta ja innostuttiin kuuntelemaan paikalla olevien ihmisten demoja. Kalle vissiin näki niissä sitten jotain ja lupasi tulla auttelemaan äänityksissä kevään mittaan. Päätyi sitten tuottamaan koko kiekon jonkin surullisen tapahtumaketjun johdosta. Ei paha ollenkaan!

Tuoreella EP:llä on viisi mainiosti toimivaa biisiä. Kertoisitteko hieman biisien syntyhistoriasta, ja ovatko nämä kaikki uusia kappeleita uudelle yhtyeelle, vai onko mukana aiemman bändin perintöä?

Tuomas H: - Kiinnostuin kirjoittamisesta oikeastaan vasta vanhan bändin lakattua. Hetken aikaa kirjoitin pelkkiä suomenkielisiä runoja laululyriikan asemasta, mutta lopulta muotoutui muutamia biisejäkin. Seuralainen on yksi niistä Rautalinnulle sovitettuna. Myös runoja on päätynyt biiseihin, kuten kappaleiden Menimmekö liian pitkälle ja Aatteiden roihu kohdalla kävi.

Näitä poikkeuksia lukuun ottamatta materiaali kirjoitettiin kuitenkin nimenomaan Rautalinnulle, kuten Heikki huomauttaa, joten kyseessä ei tosiaan ole mikään jämien kierrätys. Soitatte siis rokkia ja laulatte suomeksi, mutta itse en oikein mieltänyt Rautalintua suomirokiksi. Miten kuvailisitte musiikkianne kuulijalle, joka ei ole kuullut sitä aiemmin tahtiakaan?

Heikki: - Tämä on aina ihan yhtä hankala rasti! En itse pidä liiemmin genreilystä, joten olen kuvaillut musiikkiamme ihan vaan rock- musiikiksi, sillä sitähän se pohjimmiltaan on, mutta jos pitäisi määrittää genre, niin se olisi jotain raskasta rokkia proge- ja punk-elementeillä. Hirviö!

Tuomas H: - Lokerointi on aina kakspiippunen juttu, sillä se verhoaa todellisuutta. Musiikki tulee kokea, usko absoluuttisiin määreisiin on vaarallista. Meillä soi särökitara, joten rock on hyvä yleiskäsite, joka ei pakota liikaa. Lyriikoilla on iso painoarvo.

Rautalintu saa kaksikon mukaan kehittyä myös tulevaisuudessa vapaasti, eikä ryhmä ole asettanut itselleen minkäänlaisia raja-aitoja. Sitä tehdään mikä tuntuu hyvälle ja seuraavasta julkaisusta voi tulla jotain ihan muuta. Levyn otsake on Aatteiden roihu ja kiekolta löytyy myös samoin nimetty kipale. Kirvoittivatko viimeaikaiset tapahtumat maailman poliittisilla ja sotilaallisilla kentillä sanoituksen, vai onko kyseessä kenties laajempi aatteiden roihu?

Heikki: - Aattis on varmaan levyn monitulkinnallisin teksti, mutta kyllähän sitä jokainen ympärilleen katsellessa näkee, että kohta roihuaa ja pahasti. Kytenyt on jo pitkän aikaa.

Tuomas H: - No mutta Heikki! Eipäs antauduta sotapsykoosille. Kyllä siinä tekstissä jonkinlaisia pettymyksen tunnelmia on havaittavissa, mutta on se myös yleisluontoisempi toteamus siitä, miten vanhat totuudet tulee rohjeta hylätä. Tuhkasta voi kasvaa jotain parempaa.

Niinpä – nousihan Rautalintukin edellisen ryhmän tuhkista. Tämä taas johtaa jäsenten sisäisen palon pohdintaan, sillä eloa ilman bänditoimintaa on kuuleman mukaan vaikea kuvitella. Tai tylsäähän se elo suoraan sanottuna silloin olisi, mitä sitä kiertelemään.

Lähes kaikki sävellykset ja sovitukset on pistetty bändin nimiin, kun taas sanoitukset on merkitty vokalistille. Onko tästä pääteltävissä että Rautalinnun kappaleet syntyvät jollain tietyllä kaavalla, ja mikä tuo mahdollinen kaava on?

Heikki: - Aatteiden Roihu syntyi levynä varsin helposti. Biisit syntyivät pääsääntöisesti: “Riffejä kotona, biisin kasailua Tirrosen kämpillä, lopullinen sovitus reeniksellä” -tyylisesti, mutta jokainen kappale vaati oman ketjunsa. Sanoituksista sen verran, että sille tontille ei muita tarvita. Hirvonen on nero.

Tuomas H: - Vetovastuu suurimmasta osasta Aatteiden Roihu EP:n riffeistä ja biisien rakenteista oli Rissasella. Raamittelin alustaviin soittoideoihin omia alustavia lyriikkaideoitani. Lopullinen muoto hioutui kuitenkin yhteissoitossa Tirrosen ja Hyvärisen kanssa.

Hommat ovat siis hallussa ja yhtyeen tulevaisuus näyttää loppuvuodesta 2014 erittäin valoisalta. Uutta materiaalia on syntynyt ja syntyy edelleen, ja ryhmä tulee myös keikkailemaan vuoden 2015 puolella, mutta näistä sitten enemmän keväällä. Entäpä jos annamme ajatuksille muodon ja Rautalintu lentää päittemme yllä: mitä silloin oikein näemme?

Heikki: - Onko se lintu?

Tuomas H: - Jotain kiiltävää... Jumalolennon kenties? Onko tämä rangaistus synneistämme?!

Pieni haastattelutuokio on päättymässä, joten lopuksi sana on vielä vapaa. Eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika...

Tuomas H: - Me halutaan keikalle!

Bändikuva: Rautalintu, livekuva: Aake Roininen
Mika Roth