Sami Lopakka: Marras

Sentenced-kitaristina tunnettu Sami Lopakka debytoi kirjailijana romaanillaan Marras, joka kertoo pohjoissuomalaisen bändin Euroopan kiertueesta. Romaani on fiktiivinen, mutta Lopakka on todennut kirjan perustuvan tositapahtumiin enemmän kuin hän haluaisi myöntää.

Like

Marraksen Sentenced-viittaukset ovatkin ilmeisiä. Kirjan bändin sanoitukset kertovat ahdistuksesta ja itsemurhasta, ja bändin soolokitaristi on kerännyt äkillisesti lisäkiloja jatkuvan diapamien napostelun takia. Alkoholia käytetään enemmän kuin pitäisi.

Marras kuvaa kiertueahdistusta, turhautumista ja itseinhoa. Bändi on hajoamassa käsiin ja yksityiselämän kiemurat saavat keikkabussin seinät kaatumaan jäsenten päälle. Marras ei ole sisällöltään siloteltua korkeakirjallisuutta, vaan kirjan henkilöt ansioituvat ensisijaisesti ryyppäämisessä, piereskelyssä ja itsemurhan pohtimisessa. Tekstissä riittää rocksärmää.

Muusikkona tunnettu Lopakka ei kaipaa kynänkäyttäjänä tasoituspisteitä. Suomen kielen maisteri kirjoittaa moitteettomasti ja käyttää kieltä usein oivaltavasti. Toisinaan lukija nauraa henkilöiden humalaiselle toilailulle, toisinaan samaistuu päähenkilö Hautamaata repivään ahdistukseen.

Romaanin ensisijainen kohdeyleisö on musiikkiväki, joka saa kirjasta yhdenlaisen, erittäin raadollisen kuvauksen kiertue-elämästä. Huomionarvoista on kuitenkin se, että Marras on erinomainen esikoisromaani millä mittapuulla tahansa. Se on kirjoitettu ensiluokkaisen hyvin, ja vaikka alkupuoliskolla kirja vaikuttaa juoneltaan melko tasaiselta kiertuekuvaukselta, tarina kohoaa loppua kohden erinomaisen kiehtovaksi.

Jarmo Panula