Nightwish: Showtime, Storytime
11.12.2013
Nightwish selviytyi uransa toisesta vokalistinvaihdoksesta voittajana ja entistä vahvempi bändi esittäytyy uudella tupla DVD:llä elämänsä voimissa. Vastakkainasettelun aika onkin ohi, sillä Kiteen lahja sinfoniselle elokuvametallille voi luottaa jälleen silkkaan musiikin voimaan.
Nuclear Blast
Suomalaisen sinfonisen elokuvametallin lippulaiva Nightwish kiersi Imaginaerum pitkäsoittonsa tiimoilta kokonaiset puolitoista vuotta ympäri maailmaa. Raskaan prosessin vaiheita tallennettiin alusta saakka ja kuten musiikkimaailman tapahtumia seuranneet tietävät, kiertueen Pohjois-Amerikan osuuden aikana bändin vokalisti vaihtui taas. Tällä kertaa säästyttiin sentään raskaalta likapyykkikierrokselta, joten kenenkään ei tarvinnut elää uudelleen sitä sirkusta johon Tarja Turusen lähtöpassit aikoinaan johtivat.
Yhtyeen tuore Showtime, Storytime on jykevä kahden DVD:n paketti, joka kertaa kiertueen tapahtumia ja kyseisen laulajavaihdoksen taustoja parituntisen dokumentin voimin. Lisäksi paketti tarjoaa katsojille viimesyksyisen Wackenin keikan koko puolentoistatunnin mitalla ja parin lisukkeen kera. Rahoilleen saakin vastinetta, sillä teutonien metallimekassa tallennettu keikka on kuvattu kokonaisen seitsemäntoista kameran voimin ja äänet puskevat kotiteatterissa päälle juuri kuten pitääkin. Julkaisu on saatavana luonnollisesti myös sinisäteenä ja tekniseltä puolelta katsottuna julkaisusta ei löydy nipotettavaa.
Osuvasti nimetty dokumentti Please Learn The Setlist In 48 Hours vaikuttaa rehelliseltä ja reilulta katsaukselta tapahtuneisiin ja sen perusteella on pääteltävissä, että vokalistin vaihdos on tullut yllätyksenä myös bändiläisille, sillä dokumentin on nähtävästi pitänyt olla alkujaan perinteinen kiertue-elämän ylistys. Yhtyeen uuden vokalistin Floor Jansenin mukaantulo näytetään väistämättömänä vaihtoehtona, koska bändin sisäiset jännitteet olivat kasvaneet siihen pisteeseen saakka, että jotain oli tehtävä. Välit entiseen vokalistiin ovat nähtävästi edelleen äärimmäisen herkät, sillä Anette Olzonia ei nähdä eikä kuulla tämän omasta toiveesta lainkaan. Onkin hieman outoa katsoa dokumenttia, jossa tutut biisit soivat mutta lauteilla näkyy aina yksi henkilö vähemmän, mutta Olzonin sanaa on kuultu ja näillä mennään.
Totuttuun tyyliin bändin maestro Tuomas Holopainen ei ole kovinkaan paljoa äänessä ja kertojan viitta lankeaa enemmän basisti Marco Hietalan, sekä dokumentin teon aikoihin vasta livesoittajan roolissa vaikuttaneen Troy Donockleyn hartioille. Puheenvuoron saavat vuorollaan toki muutkin ja etenkin rumpali Jukka Nevalaisen stressivapaata kerrontaa olisi voinut kuunnella enemmänkin. Vaikeassa tilanteessa paikkaajaksi päätynyt Jansen vaikuttaa nähdyn perusteella juuri täydelliseltä lisältä yhtyeeseen, sillä viimeinkin Nightwishin keulilla on vokalisti joka on rock sanan positiivisimmassa mahdollisessa merkityksessä.
Paketin varsinainen ydin on kuitenkin reilun puolentoista tunnin mittainen livetaltiointi, jolla Kiteen ylpeys ottaa puhtaan niskalenkin Wackenin metallimassoista. Vokalistivaihdoksestaan toipunut yhtye on tässä vaiheessa kiertuettaan hitsautunut jo vahvaksi ryhmäksi, jonka soitosta löytyy niin groovea, tunnetta kuin vetoakin, ja vielä juuri sopivassa suhteessa. Mikä riemastuttavina settilistaan on lastattu runsaasti Oncen ja Century Childin raitoja, joista saatiin nauttia harvemmin Olzonin aikakaudella.
Jansenin tapa tulkita vanhoja raitoja tulee taatusti jakamaan mielipiteitä, mutta ainakin omaan korvaani esimerkiksi avauksena kuultava Dark Chest of Wanders ja jälkimmäisellä puoliskolla soiva Bless the Child ovat kumpainenkin laskettavissa lähes täysosumiksi. Donockleyn mukanaolo on tuonut yhtyeen soundiin puolestaan orgaanisuutta ja omanlaistaan arvokkuutta, kun aiemmin ahkerasti käytetyt samplet ja efektit ovat saaneet tehdä tilaa eläville soittimille. Onkin hienoa että bändin taannoin kiinnittäessä Jansenin pysyväksi vokalistikseen myös Donockleyn pesti vakinaistettiin.
Yhtyeen soitossa on aistittavissa myös rentoutta joka puuttui (ainakin allekirjoittaneen mielestä) sen toimista vuosikymmenen vaihteessa. Kappaleita on sovitettu enemmän bändille sopiviksi ja joitain mutkia on hiukan suoristeltu, jotta kappalenipusta on saatu luotua mahdollisimman yhtenäinen. Osa muutostöistä ei tyydytä takuulla kaikkia, mutta luulen että suurin osa bändin faneista ottaa nämä muutokset avosylin vastaan.
Showtime, Storytime on mitä mainioin lisä bändin diskografiaan ja näin laadukkaan julkaisun myötä orkesteri voi siirtyä rauhassa työstämään seuraavaa albumiaan. Tervetuloa Floor Jansen ja Troy Donockley tervetuloa uusi aika.
Mika Roth
