17.06.2013
Suomen punk- ja hardcore-skenessä tee se itse -tienraivaajana viime ja toissavuosikymmenellä toiminut Endstand esiintyi viimeisen kerran Helsingin Nosturissa toukokuussa 2010. Matti Penttilän ohjaama dokumentti kertoo, kuinka yhtye valmistautui viimeisiin keikkoihinsa muistellen samalla taivaltaan squateissa, treenikämpillä, kiertuepakuissa ja keikkalavoilla.
Combat Rock Industry
Vuonna 2000 perustetun Combat Rock Industryn tärkeimmän yhtyeen tilinpäätös kantaa oikeutetusti kunnianarvoisaa kataloginumeroa #100. Mustiin kääritty paketti sisältää Fire Inside – The Story of Endstand -dokumentin ohella kymmenvuotiskeikan vuodelta 2006 sekä edellä mainitun viimeisen Nosturin keikan äänitallenteen CD:llä. Itse dokumentti saadaan vihdoin siis kansiin ja kauppojen hyllyille. Parin vuoden viiveellä tosin, sillä ennakkokatselukiertuehan nähtiin jo kaksi vuotta sitten.
Riihimäellä vuonna 1996 perustetun Endstandin juuret ovat tiukasti nuorisotalon hikisissä treeniksissä. Yhtyeen alkuaikoina sen jäsenet sattuivat olemaan työttöminä, joten treeniaikaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Tinkimätön DIY-mentaliteetti säilyi loppuun saakka. Endstand tunnettiin koko uransa ajan väsymättömänä ja työteliäänä ryhmänä, joka ei koskaan kavahtanut kusisia keikkamestoja, raskaita automatkoja tai roudaamista. Tämä kirkasotsainen tekemisen meininki välittyy myös dokumentista.
Haastateltavien määrä on pieni, vuoden 2010 kokoonpano ja muutama entinen jäsen sekä kourallinen bändille läheisiä ihmisiä. Monilta rock-dokumenteilta tuttuja kanssa-artistien pöhöttyneitä kehuja ei kuulla. Fire Insidella kuultavat sanat tulevat suoraan sydämistä, tuntuvat todellisilta. Olisi toisaalta ollut mielenkiintoista, jos haastateltavien piiriä olisi laajennettu hieman. Toisaalta, nyt ydinkolmikko Janne Tamminen – Joel Sipilä – Mika Kaukonen vaikuttaa entistä tiiviimmältä. Niin tiiviiltä, että ”unitystä” sivussa oleva näkee klikin melkeinpä läpäisemättömänä, vaikka sen hedelmistä voikin nauttia. Endstandin musiikista ja musiikillisesta kehittymisestä olisi voinut puhua enemmänkin. Itse musiikki tuntuu olevan melkeinpä sivuosassa, painotus on toveruudella (musiikkia kyllä kuullaan 88 minuutin aikana paljon).
Soitannollisesti Endstand on aina ollut suorastaan pelottavan tiukka, eikä moottori tuntunut koskaan pahemmin yskähtelevän edes lukuisista rumpali- ja kitaristivaihdoksista. Vaikka punkkia onkin, Endstandin tapauksessa kyse ei niinkään ole kaoottisesta vaaran tunnusta kuin tiukaksi viritetyn koneen tasatahtisesta jyskyttämisestä. On ihan mielenkiintoista päästä bändin treenikselle harjoituksia seuraamaan. Viimeisille keikoille on rekrytoitu vuosina 2003–06 kitaraa soittanut Presley Bastardin Juho Angervuori ja Deathbedistä lainassa ollut rumpali Ville Raittila. Näppärästi näyttää taittuvan hardcore tälläkin kokoonpanolla.
Lopulta tarina on kerrottu nykyhetkeen ja viimeisen päivän iltaan. Loppuunmyydyn Nosturin käytävillä ja takahuoneessa on aistittavissa sopivissa määrin liikutusta ja jännitystä. Lavalla se ei näy, Endstand on yhtä energinen kuin ennenkin. Vanhojen muistelua on ilmassa kattavan biisilistan lisäksi veteraanivierailun aikana, jollon parin Spark -levyltä peräisin olevan biisin ajaksi rumpujakkaralle nousee ex-kannuttaja Pekka Hänninen. Ilmiömäisen lihallinen rumpali, jonka vimmaista energiaa sopii kadehtia. Keikan, ja koko Endstandin uran, viimeisenä kappaleena kuullaan Negative Approachin Can´t Tell No One. Sen otsikkoa kertosäkeessä toistava sanoitus taitaa merkitä riihimäkisille paljonkin. Tehdään sitä omaa juttua, sano.
Fire Inside ei välttämättä tarjoa yhtyettä tuntemattomille kamalasti tarttumapintaa, mutta Endstandin ystävät saavat lämpimän matkan muistojen poluilla. Aikamiesten silmissä pilkahtelee se sama innostus kuin vanhojen valokuvien viisitoista vuotta nuorempien junnujen kasvoilla.
Teksti: Tuomas Tiainen
Kuvat: Ville Angervuori (angerdesign.com)
