08.06.2012
Kiireettömälle hengitykselle, haikean öiselle maalaukselle ja orgaaniselle sykkeelle rakentavan "räp"-yhtye Light Lightin debyytti-EP innosti desibeli.netin aina haastatteluun asti.
Olisi harhaanjohtavaa kutsua kotimaisen Light Lightin musiikkia suoraan räpiksi tai hiphopiksi, vaikka lähimmät genret ne taitavatkin olla Raisio-Turku-Helsinki -akselilla toimivalle yhtyeelle. Päällekäyvät biitit kuitenkin loistavat poissaolollaan ja elektroninen äänimaisema täydentyy mukavan luomusti akustisilla kitaroilla, perkussioille ja jopa huuliharpulla ja sellolla. Haiku Korpelan räp-blaastille on annettu tilaa enemmän maalauksen kuin biitin keinoin. Pääasiassa Tuomo Yrttiahon ja Marko Äijälän luoman äänimaiseman avaimia tuntuvat oleva kiireetön hengitys, haikean öinen maalaus ja orgaaninen syke. Ambient onkin yksi mitä sanana heittelisin, mutta Light Lightilla on kuitenkin myös se räpin juoksevuus paletissaan, joskin semmoinen laiskalla tavalla hallitseva.
Olenko yhtään jäljillä määrittelyjeni kanssa? Miten itse haluaisitte soundianne esitellä? Mitkä ovat Light Lightin keskeisimmät piirteet?
Tuomo: - Kyllä määrittelyt tuntuu ihan osuvilta.
Marko: - Naulankantaan.
Haiku: - Olet hyvinkin jäljillä.
Mistä kaikki lähti - miten syntyi yhtye nimeltä Light Light?
Tuomo: - Tarkkaa aikaa on vaikea sanoa. Ensimmäiset äänitykset Light Lightiin liittyen tehtiin kuitenkin jo joskus 2008. Sitä ennen oli jo ollut jonkun aikaa epämääräisiä puheita ja suunnitelmia. Mehän tunnemme toisemme jo vuosien takaa. Perusideana oli kai kuitenkin tehdä yhdessä musiikkia, jossa räppiä yhdistettäisiin ennakkoluulottomasti erilaisiin taustoihin. Sen kummempaa suuntaa ei varmaankaan aluksi ollut, jos vieläkään.
Marko: - Toisin sanoen lukuisien humalaisen huuruisten pubikeskusteluiden ja hehkutusten jälkeen emme enää kehdanneet olla tekemättä musiikkia yhdessä.
Haiku: - Tosiaan tunnemme jo vuosien takaa ja mä tiesin Tuomon ja Markon tekevän yhdessä musiikkia. Ite olin kirjotellu kaikenlaisia tekstejä lähinnä pöytälaatikkoon mitkä halusin työstää kappaleiksi. Joskus 2008 paikkeilla mä(?) sit ehdotin yhteistyötä ja päätettiin yhdistää voimavarat.
Omassa arviossani löydän verrokiksi öisimmän Don Johnson Big Band, vaikka Light Lightin anti onkin vielä pelkistetympää ja viipyilevämpää. Millaiseen musiikilliseen perimään itse koette kuuluvanne? Millaisien esikuvien jalanjäljiltä luodaan omaa?
Tuomo: - DJBB:ssä voi olla samaa henkeä, vaikka itse musiikki onkin tosiaan aika erilaista. Ehkä meille samaa perimää edustavat juuri artistit, joilla on hiukan omaperäisempi ote musiikkiinsa, oli se sitten mitä tahansa. Tulee mieleen esimerkiksi Buck 65 tai Sage Francis, joilla on selvästi oma visionsa hiphopista. Varsinaista soundia enemmän he ovat toimineet esikuvina rajattomuudellaan. Kuuntelemme niin laajasti musiikkia, että innoittajia tulee ihan kaikilta suunnilta. Haikulla on kuitenkin vahvin side varsinaiseen hiphopiin ja räppiin.
Marko: - Ideana on tehdä musiikkia välittämättä siitä minkä tyylisuunnan alle se sijoittuu. Räppi tietysti tulee olemaan aina vahva elementti kappaleissamme, mutta musiikillisesti kaikki on mahdollista. Kuten EP:n kappaleissakin kuulee niin vaikutteita on saatu jopa tangosta ja valssista. Räpin puolella vahvimmat vaikuttajat ovat varmasti nuo mitkä Tuomo mainitsi.
Haiku: - Kaikenlainen genreytyminen on välillä hiukan epämukavaa ja joskus vaikeaakin, johtuen ehkä just siitä et me kaikki kuunnellaan niin monenlaista musiikkia. Vokaalit on toistaiseksi räppiä ja ehkä myös hitusen spoken wordia, itse oon kasvanu sen parissa. Soitanta on jotain muuta ja lopputulos jotain vielä enemmän muuta. Kaikki mille altistumme, esim. kirjat, elokuvat ja kuvataide siinä missä musiikkikin, vaikuttavat enemmän tai vähemmän omaan tuotantoomme. Teemme itsemme näköistä musiikkia niillä eväillä mitä meillä on.
Three-Sixty-Fiver eroaa ehkä muusta joukosta hiukan reippaammalla rullauksellaan. Löytyykö Light Lightilta enemmänkin myös vastaavaa osastoa?
Marko: - Voisin kuvitella että tulevaisuudessa tulee olemaan myös vähän vauhdikkaampia kappaleita sekä myös tunnelmaltaan valoisampia ja iloisempia. Pääpaino pysyy todennäköisesti tunnelmaltaan rauhallisemmassa, mutta sen vastapainoksi on hyvä olla myös menevämpiä biisejä, jotta niin kuulija kuin esittäjäkin saa välillä hengähtää siltä kaikelta rauhallisuudelta.
Tuomo: - EP:llä tuo biisi toimiikin musta hyvien läppiensä lisäksi erityisesti tarttuvuudessaan ja rikkoessaan sitä iisimpää yleistunnelmaa. Varastossa on jo uutta musiikkia, josta osa on ainakin taas hieman erilaista kuin nyt julkaistut biisit. Onhan siellä ehkä jotain hieman rytmikkäämpääkin musiikkia, omalla tyylillä. Tuskinpa sen tahtiin vielä perseitä heilutellaan, mutta ehkä jotain pientä jalalla naputtelua kuitenkin.
Haiku: - Monenlaista osastoa on olemassa, myös tällaista hitusen "menevämpää". Saa tosin nähdä mihin suuntaan ollaan milloinkin menossa, mutta varmasti vastaavaa tullaan jatkossa kuulemaan.
Saatteessa puhutaan tunnelman luomisen olevan tekemisen ytimessä. Millainen maisema itsellänne oli mielessä tämän levyn suhteen?
Tuomo: - Kaikilla varmaan vähän erilaiset. Melkein joka kerta kun äänitimme levyä ikkunasta avautui näkymä harmaaseen ja loskaiseen Raisioon. Yllättävän vähän se kuitenkaan kuuluu levyllä. Itselle levyllä vuorottelevat tietynlainen pysähtyneisyys ja elämän syke, välillä jopa yksittäisten kappaleiden sisällä. Sama kaari kuuluu mielessäni laajemmin myös Breatherin ja Modern Waterin välillä. Ehkä siinä on myös jossain pinnan alla sellaista heräämisen tuntua, osittain tarkoituksella ja osittain ehkä tahattomastikin. Siksi levyllä on myös musta toiveikas tunnelma, vaikka teksteissä ja musassa on synkempiäkin sävyjä.
Marko: - Komppaan Tuomoa. EP:n biiseistä Modern Water on omasta mielestäni ehkä parhaiten onnistunut. Tunnelmaltaan vahvaa ja pysäyttävää. Sitä nauhoittaessa ja myöhemmin miksatessa palasin ajatuksissani monesti mökille kesäisen Äimäjärven keskelle jossa ei ollut muuta kuin soutuvene, auringonpaiste ja luonnon rauhallisuus.
Tuomo: - Modern Waterin aaltojen äänethän on muuten äänitetty Raisionlahdella, eikä wc:n lavuaarissa, miltä se hieman saattaa kuulostaa. Että siinä mielessä se Raisio kuuluu levyllä sittenkin ihan konkreettisesti. Kumma kyllä viritettyjen mopojen ääniä ei nauhalle tarttunut.
Haiku: - Tekstit syntyvät elämästä, erilaiset kokemukset luovat erilaisia maisemia. Se minkälaisiksi mitkäkin maisemat mieltää on täysin kiinni näkökulmasta.
Kuka yhtyeenne luomistyössä tekee mitäkin ja missä järjestyksessä? Millainen prosessi tuore EP oli tehdä?
Tuomo: - Yleisesti voi sanoa, että Haiku vastaa teksteistä ja Marko ja minä musiikista, mutta oikeastaan lopputulos on puhtaasti yhteistyön tulosta. Asumme kaikki eri kaupungeissa, joten jo aikataulujen sovittaminen on haastavaa. Yleensä kartoitamme ideoita ennakkoon sähköpostilla tai muuten. Joskus äänitämme pohjia suoraan, joskus haemme oikeaa muotoa jamien kautta. Mitään säännöllistä treenailua emme harrasta.
- Biisi voi lähteä melodian pätkästä, jota sitten yhdessä pikkuhiljaa kasataan eteenpäin. Joskus taas voi olla, että idean esittäjällä on heti alusta selkeä näkemys lopputuloksesta. Mietimme kuitenkin aina yhdessä, mitä biisille pitäisi tehdä ja mitä se ehkä vaatisi. Siinä on puolensa: toisaalta prosessi on välillä melko hidas, mutta toisaalta taas jokainen saa äänensä kuuluviin ja lopputuloskin on usein mielenkiintoisempi. Siksi viidenkin biisin EP:n tekeminen kesti kauan. Toisaalta olemme samalla oppineet yhtä ja toista musiikistamme ja levyn tekemisestä, joten seuraavan levyn kohdalla on varmasti hieman helpompaa.
Marko: - EP:n tekeminen kesti myös siksi kauan että siinä samalla tehtiin moninkertainen määrä biisejä jotka eivät päätyneet EP:lle, eikä välttämättä päädy mihinkään muuallekaan paitsi tietokoneen syövereihin. Musan tekemisessä itsekritiikki on erittäin suuri hidastava elementti. Siinä pitää vielä jonkin verran petrata.
Tuomo: - Yleensä vielä lopullisista äänitys- ja jamipäivistä puolet tuhraantuvat kaupassa käymiseen ja ruuanlaittoon, joten luomistyön järjestelmällisyydessäkin voisi olla parannettavaa.. Toisaalta olemme pysyneet hyvässä lihassa ja pieni kaaos pitää virkeänä.
Haiku: - Vaikka kaikilla on omat roolinsa, toisten tekemisiin voi silti osallistua. Tervehenkinen palaute on melkein elinehto, niin musan teossa kuin ruuanlaitossakin.
Millaisia tavoitteita teillä on bändin suhteen ja tälle EP:lle?
Tuomo: - Koko Light Light sai alkunsa halusta tehdä musiikkia, joten jo pelkkä EP:n julkaiseminenkin on plussaa. Mutta totta kai haluamme kehittää juttua eteenpäin, seuraava levy on jo ajatuksissa ja siitä on tarkoitus tehdä tietysti edeltäjäänsä parempi. Jatkamme musiikin tekemistä ja toivottavasti yhä useammat ihmiset saavat kuulla sitä. Nyt kun pohja on valettu, on helpompi rakentaa taas uutta.
Marko: - Tavoite EP:lle on saada tunnettavuutta myös lähipiirin ulkopuolelle ja sitä myöten myös enemmän live-toimintaa. Tavoite bändille on kehittyä vielä paremmaksi musiikin esittäjänä ja ennen kaikkea musiikin tekijänä.
Haiku: - Right on brothers.
Onko teillä jo keikkameininkiä? Jos on tai tulee olemaan, millaisilla välineillä ja kokoonpanoilla sitä lähdetään toteuttamaan? Riittääkö kolmen hengen kädet?
Marko: - Keikkaa on ollut vasta muutama, mutta se on ehdottomasti se mihin tulemme tulevaisuudessa panostamaan enemmän. Kolmestaankin onnistuu useampi biisi mutta tiedossa on jo muitakin soittajia esim. rytmipuolelle. Mahtipontisempien biisien toteuttaminen livenä pitää vielä miettiä sovitetaanko ne pienempään muotoon vai otetaanko keikalle avuksi tietokoneet. Lisäksi olisi kiva saada levyllä esiintyneet Sonja ja Salla vierailemaan myös live-puolelle. Soittimiin lukeutuvat nyt ainakin erilaiset kitarat, basso, koskettimet, kilkuttimet, muut lyömäsoittimet, huuliharppu ja minihanuri!
Tuomo: - Joo, tuo live-kokoonpano riippuu tosiaan vähän biiseistä ja sovituksista ja keikkatilanteista. Ja onhan se aina myös vähän resurssikysymys. Toisaalta olemme ajatelleet säilyttää tietyn vapauden live-tilanteissakin, aivan kuten luomisprosessissa. Eli biisien asu voi vaihdella live- ja levyversioissa. Nyt olemme tehneet riisutumpia ja akustisempia settejä ja ne ovat toimineet mielestäni hyvin. Sitä kun ei niin sanotuilla räppikeikoilla juuri kuule. Välillä taas voisi yhdistää livenäkin akustista ja elektronista.
Mitä jatkossa? Ja miten?
Marko: - Keikkaa, uutta musiikkia ja mielellään mahdollisimman paljon! Musiikkia on paljon varastossa, joten uutta levyä on alettu jo työstämään. Se tuleeko siitä EP vai LP on vielä harkinnan alla. Tavoite on ainakin saada uusi levy tehtyä paljon nopeammin kuin ensimmäinen.
Tuomo: - Breatherilta jäi tosiaan yli juttuja, joita varmasti hyödynnetään seuraavalla levyllä. Lisäksi uusia ideoita tuntuu tulevan jatkuvasti, joten eiköhän tämän vuoden aikana saada jo jotain ääniteltyä. Seuraavasta varsinaisesta julkaisusta on tosin aikaista vielä sanoa mitään varmaa. Kuten Marko sanoi, nyt on aika panostaa enemmän myös keikkailuun. Kesän aika olisi tarkoitus tehdä jotain keikkaa, kunhan vaan saadaan aikataulut taas natsaamaan.
Haiku: - Enemmän keikkailua, sen ohella uudemmatkin biisit löytänee lopullisen muotonsa.
Tuomo: - First we take Turku, then we take Berlin.
Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Light Light