Walker: Highway to Hell

Syväluotaus rock’n’rollin ilkikurisen pahan pojan elämään, jonka takaa paljastuu monisyinen ja hiukan yksinäinenkin hahmo.

Gummerus

Bon Scott on siitä kummallinen hahmo, että herran kuolemasta tiedetään yleisesti paljon enemmän kuin hänen elämästään, tai ainakin sen alkuvaiheista. Scott tullaan muistamaan aina AC/DC:n tähtiin nostaneena laulajana, jonka härskit sanoitukset ja julkean seksistinen esiintyminen shokeerasivat aikoinaan kukkahattutätejä kaikilla mantereilla.

Kirjassaan Highway to Hell – Bon Scottin elämä ja kuolema Clinton Walker tuo kaiken irstailun ja venkoilun peittelemättömänä esiin, mutta samalla kirjoittaja pyrkii sukeltamaan pintaa syvemmälle ja kaivamaan esiin sen todellisen Bon Scottin - oikean miehen myyttiseksi kasvaneen legendan takaa. Traagisella tavalla vain 33-vuotiaana kuollut Scott osoittautuukin monimutkaiseksi vyyhdeksi ehdottomuuteen taipuvaisia tunteita, joka viime vuosinaan tuntui kaipaavan sitä elämää suurempaa rakkaustarinaa joka olisi voinut nostaa miehen kuiville. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja Scott kirjaimellisesti joi itsensä hengiltä pitkän ja alati syvenevän spiraalin päätteeksi.

Kirja etenee kronologisesti ja ensimmäinen puolisko onkin mielenkiintoista luettavaa, kun nuori Scott pyrkii murtautumaan musiikkimaailmassa läpi mm. Fraternityn riveissä. Samalla Walker kuvaa yksityiskohtaisesti ja elävästi Australian nuorisokulttuurin hidasta muutosta, kun muualta maailmasta saapuneet vaikutteet lähtivät hitaasti muokkaamaan maalle sittemmin ominaista rock’n’roll soundia. Scott eli ja hengitti tuon muutoksen keskuksessa ja myöhempinä aikoinaan puhdasverisenä rock-kukkona keikaroinut herra päätyi laulamaan jopa purkkapoppia ja asui pitkiä aikoja kommuunimaisessa bändiyhteisössä, kunnes päätti jättää tämän kaiken taakseen.

Ulospäin suuntautunut Scott ystävystyi nopeasti jokaisen kanssa, mutta todellisia sydänystäviä hänellä oli kirjan mukaan todella harvassa. Lähimmäs Scottin sielua pääsivät pari lähintä kaveria ja ne muutamat pidempään maisemissa viipyneet naiset, mutta näidenkin edestä hän sulki nähtävästi useita sydämensä ovia, joten miehen todellinen ydin jäi ja jää pienoiseksi arvoitukseksi. Liittyessään AC/DC:n vahvuuksiin laulajamme oli jo kokenut kehäkettu ja 28-vuotias Scott toimikin eräänlaisena isoveljenä miltei teini-ikäisille Youngin veljeksille.

Youngit on aiemminkin kuvattu itsekeskeisiksi ja miltei kylmiksi hepuiksi, joiden ensimmäinen ja ainoa tavoite oli joka tilanteessa ajaa bändin asiaa eteenpäin. Walker vahvistaa tämän olettamuksen ja vihjailee jopa Scottin erottamisen olleen lähellä, kun tällä alkoi jäädä korkki auki yhä useammin ja useammin. Jotain kertoo myös se, että Scottin kuoltua bändin roudarit penkoivat läpi hänen asuntonsa ja veivät nähtävästi laulajan kaikki luonnosteluvihkot, joista sittemmin syntyi muutama Back in Black -albumin lyriikka (vaikka kyseisen levyn krediiteissä ei mainita lainkaan Scottia).

Bon Scott oli ja on suuri hahmo, mutta Walkerin kirja on aiheensa veroinen. Se luo kuvan rockin suuresta seikkailijasta, joka ensimmäiset kolme vuosikymmentä himoitsi suurta läpimurtoa. Haastateltavana ovat olleet lähes kaikki miehen lähellä eri aikoina viivähtäneet henkilöt, tosin Youngin veljeksiltä ei kuulla montaakaan riviä. Tarina on loppua kohden surullinen, mutta samalla voi todeta, että Scott eli juuri niin kuin halusi ja juuri niin kauan kuin pitikin. Bändin kansainvälinen läpimurto oli ehkä vasta kulman takana, mutta rock’n’rollin rehvas ratsastaja oli jo antanut kaikkensa ja legenda oli näin syntynyt.

Teksti: Mika Roth