Maaliskuun albumikooste II
Maaliskuun toisessa albumikoosteessa tutustutaan Hamilton Grooven blues-jazz-rock-hybridiin, Isletin postrock-elektro-indierock-sekoitukseen, RuoTon maanläheiseen kevytfolkiin, Walter Troutin uusimpaan bluesrock-levyyn sekä Tukkanuotan death metal -pikkukiekkoon.
Hamilton Groove: Kingdom of Nothing
Secret Entertainment / Inverse
Kingdom of Nothing on bluesia, jazzia ja rockia yhdistelevän Hamilton Grooven toinen pitkäsoitto. Kauniilla kansitaiteella varustetultu levy suorastaan houkuttelee kuuntelemaan itseään, mutta lopputulos nätin kuoren alla on vähemmän kiintoisa. Seinäjokelaisyhtyeen ensimmäinen albumi Motel ilmestyi vuoden 2009 loppupuolella ja se kärsi samoista ongelmista kuin uutukainen.
Soittaminen sujuu hienosti ja musiikkiin on saatu upeita, svengaavia ja rokkaavia sävyjä. Saksofonin tunnelmallisia ääniä on ilo kuunnella, sen verran harvoin niitä nykyään kuulee. Myös sanoitukset ovat kohdillaan: ne kertovat tarinoita, joiden sisältö vaihtelee krapula-aamusta heikompien auttamiseen. Suurin takaisku on Antti Vainikaisen laulu, jonka normaali ääniala on ihan hyvässä jamassa, mutta matalien ja korkeiden sävelten ulosannissa on huomattavasti hiottavaa. Valitettavasti laulu on valtavan suuri palanen Hamilton Grooven musiikkia ja se rikkoo muuten miellyttävää kokonaisuutta.
Aaro Beuker
Islet: Illuminated People
Shape
Cardiffilaisen
Islet-kollektiivin debyytti on hämmentävä, mutta varsin kiehtova sekoitelma. Vaihtelevien laulajien, soittimien ja fiiliksien määrittelemä kymmenen biisin läjä tarjoaa vähän kaikenlaista kaikille – olettaen, että ”kaikille” sisältää postrockin, elektron, indierockin ja kaikenlaisen hipsteröinnin perään kiinnostuneita ihmisiä. Arvaamattomuus, eläväinen soundimaailma ja tietynlainen heittäytymisen tunnekin ovat levyn parhaita puolia.
Kurjaa sen sijaan on se, että kunnollisesta kokonaisuudesta on
Illuminated Peoplen kohdalla turha puhua. Jos bändin idea on, että jokainen biisi on edellisestä irrallinen spektaakkeli, kannattaisi varmaan keskittyä livelevyihin. On hienoa, että bändin tyylipaletti kantaa kutakuinkin
Mogwaista
Massive Attackiin ja
Radioheadista
TV On The Radioon, sillä se tekee sekalaisesta sopasta ainakin monipuolisen. Harmi vaan, että siinä missä mainitut käyttävät pensseleitään häiriintyneimmilläänkin harkitusti, tuntuu Islet olevan lähinnä kiinnostunut viskomaan maalipurkkien sisältöjä minne sattuu, ja vain nähdäkseen, mitä siitä seuraa.
Aleksi Leskinen
RuoTo: Metsänpeitto
Talkkuna-music
Pudasjärveläisen
RuoTo-yhtyeen uudesta kymmenbiisisestä ei aivan heti uskoisi, että kyseessä on jo yhtyeen neljäs julkaisu – sen verran kömpelöä ja hapuilevaa yhtyeen soitto on. Vaan eipä tuo haittaa, sillä luonnonmukainen kotikutoisuus ja vilpittömyys kääntävät alkuhämmennyksen jälkeen vaakakupin plussan puolelle. RuoTon maanläheisessä kevytfolkissa on juuri sen verran mullan ja metsän tuoksua, että homma pysyy kiinnostavana läpi albumin.
Ossi Oinas-Panuman sanoilla, tavuilla ja kaksoismerkityksillä leikittelevät lyriikat ovat yhtyeen selkein vahvuus. Sävellykset sen sijaan eivät jätä muistijälkiä aivan yhtä tehokkaasti kuin sanoitukset. Vain avauskappale
Oudot taimet sekä loppupään kaunis
Kuuralaulu hiipivät kunnolla ihon alle. Näitä kohokohtia yhdistää myös sovituksen intiimiys. Soittimien lukumäärän kasvaessa lisääntyy myös kompastelun määrä, mutta ihan mieluusti yhtyeen sympaattista hissuttelua kuuntelee läpi albumin. Kelpo levy tämä.
Tommi Saarikoski
Walter Trout: Blues for the Modern Daze
Provogue
1980-luvun alussa soittouransa aloittanut blueskitaristi
Walter Trout on varsin tuottelias mies.
Blues for the Modern Daze on hänen uransa 21. albumi, eikä hieman yli 60-vuotiaan soittajan julkaisutahti näytä hidastumisen merkkejä. Vauhtia ei artistilta puutu levylläkään: välillä turhankin pitkiksi äityvät kappaleet ovat usein lähempänä kovaa rockia kuin bluesia. Hyvää menoa ja meininkiä on mukava kuunnella, varsinkin kun levy on tehty rennolla ja äärimmäisen hyväntuulisella asenteella. Troutin modernin bluesin äänimaailmasta löytyy paljon hauskoja yksityiskohtia, jotka on toteutettu kitaralla veikeästi leikitellen.
Valitettavasti Blues for the Modern Daze on ylipitkä ja sen raskaaseen tyyliin alkaa loppupuolella jo kyllästyä, vaikka sitä hyväntuulisuutta löytyykin. Kohokohdat kuullaan lätyn alkupuolella, eivätkä puolivälin jälkeiset kappaleet tempaise samalla tavalla mukaansa – lukuun ottamatta erinomaisesti revittelevää nimikkobiisiä. Troutin musiikin voisi kuvitella toimivan livenä huomattavan paljon keskinkertaista levyä paremmin.
Aaro Beuker
Tukkanuotta: Subukokous (EP)
Stay Heavy
Helsinkiläinen death metal -yhtye
Tukkanuotta joutuu tekstiensä kanssa vähän typerään rakoon. Jo julkaisun nimessä (
Subukokousta edelsivät
Viimeinen nistiretki ja
Huomenta suoli) esiintyvä ja lauluissa valloilleen pääsevä tyylilaji ei oikein paljasta, onko kyse huumorista vai ei. Ei sillä tietysti ole erityisen suurta merkitystä, kun soitto joka tapauksessa on Tukkanuotan parempi puoli. Tavallaan vain harmittaa, kun ei osaa päättää suhtautuisiko teksteihin
Notkea Rotta- vai
Sleepy Sleepers -vakavuudella.
Vokalisoinneissa on samankaltaista jakomieltä: on toisaalta mukavaa jo ihan vaihtelunkin takia, että
Ulti-Maken kähinä on kevyttä ja irtonaista, mutta toisaalta se taas tuntuu helposti liian kevyeltä ja irtonaiselta. Etenkin silloin kun raidalla vierailee
Tommi Virranta. Tukkanuotan vähän vanhemman mallinen death, jossa on myös vänkä thrash-ulottuvuutensa, tarjoaa joka tapauksessa enimmäkseen tehokasta, tempoja mennessä muuntelevaa ja ilahduttavan sahalaitaisilla riffeillä varustettua kyytiä – riippumatta siitä, onko se vakavissaan vai ei.
Jani Ekblom
Lukukertoja: 4028
