12.03.2012
Nykyvinkkelistä katsottuna tuntuu hieman huvittavalta, että jo vuonna 1978 Rolling Stonesia pidettiin menneen talven lumena. Yhtyeenä, jonka kurssi oli lähdössä vääjäämättä laskuun ja jonka uroteot olivat kaukana takanapäin.
Eagle Vision
Aivan näin ei kuitenkaan ollut. Vuonna 1978 bändi julkaisi viimeisen klassisen Rolling Stones-levyn Some Girls, joka vielä kerran osoitti Jagger/Richards-kaksikon yhteistyön voiman. Viitteitä tästä saatiin vielä vuoden 1981 Tattoo You-levyllä, mutta tämän jälkeen bändin pasmat sekosivat pahemman kerran ja 90-luvun ryhtiliike heijastuikin lähinnä megalomaanisiin kiertueisiin.
Some Girls on likainen, seksiä tihkuva levy, joka muistutti Stonesin kuuntelijakuntaa, mistä rakennusaineista yhtye oli alun perin koottu. Tämä bluesin ja autotallirockin kuuma hybridi oli käsin kosketeltavissa myös Teksasin Fort Worthissa kesällä 1978, johon Rolling Stones suuntasi Yhdysvaltain kiertueensa. Oikeastaan levyn mielenkiintoisin anti koetaankin heti alussa, kun kamerat tallentavat areenalle valuvaa hienpieksemää 70-luvun nuorisoa. Herkulliseen ajankuvaan on helppo sijoittaa pari pitkätukkaa pössyttelemässä jointtia jonossa ja kiimainen nuoripari testaamassa Dodgen takapenkkiä parkkipaikan varjoissa.
Keikkataltiontina Some Girls - Live In Texas on kieltämättä kiinnostava, mutta toteutukseltaan se on väistämättä keskinkertainen. Alkuperäisiltä nauhoilta restauroitu kuva ei Blu-raysta juuri lisäarvoa saa, vaikka äänipuoleen on kieltämättä potkua saatukin. Pahin tekninen kompastuskivi liittyy kuitenkin kuvakulmien rajoitettuun määrään. Nykypäivän nopeisiin ja monipuolisiin leikkauksiin tottuneen silmän on vaikea keskittyä pariin toisiaan monotonisesti toistavaan kuvakulmaan, vaikka itse sisältö olisi rautaa. Ja kuten kaikki Rollareita livenä todistaneet tietävät, niin kovin paljon nähtävää yhtyeessä itsessään ei ole. Jaggerin koikkelehtiminen ja Richardsin muheva kitarointi toimivat aina, mutta siinä yhtyeen visuaalinen anti lieneekin.
Ellei sellaiseksi laske Ronnie Woodin ketjutupakointia ja Charlie Wattsin eleettömyyttä. Ai niin, ja onhan lavalla myös Bill Wyman, mutta häntä ei homma tunnetusti näytä juuri kiinnostavan, eikä häntä juuri kuvissa näykään. Mielenkiintoinen seikka sinänsä, lieneeköhän Jaggerilla ollut sormensa pelissä, sillä alkuperäistä materiaalia on kuitenkin jonkin verran saksittu. Ja jos minulta kysytään, niin nimenomaan Wyman on kuvista järjestelmällisesti poistettu.
Some Girls – Live In Texas 78 on keikkataltiointina peruskauraa. Settilista on varsin hyvä, ajankuva on erinomainen, mutta keikan kökkö taltiointitapa tekee sille paljon hallaa. Ja jo tuolloin oli havaittavissa Jaggerin epätoivoinen trendien perässä juokseminen, joka on aina tuonut Stonesin maanläheisyyteen lähtemättömän särön. Mauton punainen nahkalakki, muoviset housut ja punk-henkinen t-paita yhdistettynä pikkutakkiin olivat varmaankin kuuminta hottia kesällä -78, mutta nyt tuskin edes campin nimeen vannovat jaksavat hurrata Jaggerin tyylille. No, pääasia eli musiikki sentään seisoo aika lailla omilla tukevan maanläheisillä jaloillaan.
Jari Jokirinne
