Pienet - Joulukuu 2011

A Thousand Bright Tomorrows: Giants & Windmills

Parilla lyh�rill� aiemmin desibeli.neti� l�hestynyt tamperelainen A Thousand Bright Tomorrows alkaa l�yt�� omaa juttuaan. Jostain Lapkojen ja Placeboiden tummasyisen alternativen, hardcoren vimman ja energisen laajakangaspunkpopin v�limaastossa askeltava nelikko on paketoinut nelibiisisens� vimpan p��lle oleviin pahvikuoriin. Itse sis�ll�n eli musiikin draivi on hyv�, hardcoresta j�ljelle j��neet huuto- ja raivo-elementit alkavat olla mukavan osuvassa tasapainossa melodiavaatimusten kanssa ja mausteena l�ytyy monenmoisia raskaampia suuntia. ATBT:t� alkaa olla nautinto kuunnella. Kynnyskysymys onkin ett� saako yhtye toimivasta kaavastaan vuoltua sellaisia biisej� joilla nousta isompaan sarjaan kuin vain "lupaavampaa puolta sarjassaan"... Omalta osalta kysymykseen voi vastata ett� yksitt�iset biisit eiv�t viel�(k��n) puhuttele niin paljon ett� alkaisin b�ndi� varsinaisesti hehkuttamaan. Mutta plussan puolella ollaan ja eteenp�in on menty. Niinp� kannattaa pist�� nimi muistiin ja tsekata tulevatkin tuotokset.

Ilkka Valpasvuo

---

Chris & Salon des Refuses: Ra(u)hantekij� / Avida Dollars

Chris & Salon des Refuses on saatteen mukaan ty�st�m�ss� jo debyyttialbumiaan, jota hehkutetaan t�ll� kahden raidan mittaisella n�ytteell�. N�in pienenn�ytteen perusteella on hankala tehd� viel� suurempia linjanvetoja, mutta alku vaikuttaa silti lupaavalta.

Ensimm�isen� kuultava Ra(u)hantekij� on voimakkaassa etunojassa kulkeva rallaus, jonka junttaavassa rytmiss� on jotain alkuvoimaista. Chris on trionsa kanssa mainiossa vedossa, ja kun laulukin on miksattu riitt�v�n pintaan, p��sev�t pist�v�t lyriikat oikeuksiinsa. Kolmen ja puolen minuutin kaahauksen j�lkeen biisi nousee viel� uudelle tasolle, kun outro l�htee fiilistelem��n tyystin uusiin suuntiin. Kiekon toinen siivu Avida Dollars ei pysty samanlaiseen yll�tykseen, vaikka perusvahva rokkaus onkin, sin�ns� hienon kertos�keen voima tuntuu vain hukkuvan jonnekin matkan varrelle.

Aika n�ytt�� mit� tuleva pitk�soitto pit�� sis�ll��n, mutta kahden biisin perusteella Chris trioineen ladannee kiekolle vauhdikasta indierockia, jossa kertos�keet ja kitarakoukut ovat ne olennaisimmat jutut. Kumpikaan biiseist� ei ole selv� hitti, mutta n�ist� palasista saattaa saada rakennettua vaikka kuinka suuria biisej�, joten nyt vain niit� oikeita kaavoja etsim��n.

Mika Roth

---

Crimson Crow: Stranger

Crimson Crown edellisest� esiintymisest� t�m� aviisin sivuilla ei ole monta kuukautta, ja taas puskee uutta julkaisua. T�ll� kertaa kyseess� on edelt�ji��n huomattavasti lyhyempi kaksibiisinen sinkku, jonka kakkosbiisi kuultiin jo hieman toisessa muodossa Dream Within A Dreamilla.

Nimibiisi on edelleen turhan tuttua Crimson Crow'ta: raskaammalla sivuvierteell� soitettua rockiskelm��, jossa kyll� on jujua ja taidokkuutta, mutta ei erityisemmin makua. Strangerissa on melodinen koukku, vauhtia ja voimaakin laitettu napakkaan pakettiin, mutta miss� biisiss� ei ole? Sweet Sweet Sugarin pianoversio taas on v�h�n imel� ja ik�v�n staattinen. Vaikka tasaisuudessa on puolensa, ei v�h�nk��n dramaattisempia ratkaisuja kannata ehdoin tahdoin v�ltell�. Versio kun kuitenkin osoittaa, ett� biisiss� on ainesta.

Jani Ekblom

---

Freedomination: Power of Nightmares

Reilu vuosi sitten sain k�siini Freedominationin ensimm�isen demon, jolla b�ndi latasi maisemaan perinteist� NWOBHM ja thrash henkist� metallia pist�vill� lis�mausteilla ryyditettyn�. Nyt on koittanut toisen julkaisun aika, ja vaikka tuliannos on kutistunut esikoisen kuudesta raidasta kolmeen, ei b�ndin voima ja potentiaali j�� ep�selv�ksi.

Viimeksi tulin verranneeksi yhtyett� Annihilatoriin ja kuinka ollakaan, kyseisen kanukkiorkan kitaristi/puolijumala Jeff Watersin soolo on p��tynyt t�ll� kiekolla kuultavalle Hide Your Self siivulle. Huh, huh! Kuka viel� sanoo, ett� ihmeiden aika on muka ohi?

Freedominationin toisella kiekolla hommat toimivat mallikkaasti, vaikka lopputulos voisi kielt�m�tt� olla persoonallisempikin. Rytmiryhm�n luomat vankat perustat antavat kitaralle ja laululle tilaa, ja vaikka yhtye kierr�tt�� tuttuja palasia, tekee se ty�n riitt�v�n mielikuvituksekkaasti. Avauksena soiva Manipulation potkaistaan vauhdilla k�yntiin, tosin biisi menett�� viimeisen minuutin aikana hiukan voimaansa. Sama ongelma vaivaa kiekon p��tt�v�� Gone -siivua, sill� perusidea ei vain kanna t�ytt� viitt� minuuttia. Watersin t�hditt�m� Hide Your Self puskee sen sijaan voimalla maaliin saakka osoittaen, ett� b�ndi on parhaimmillaan todellinen jyr�. Hyv�lle siis n�ytt��, vaikka pient� variointia j��nkin kaipaamaan.

Mika Roth

---

Jess And The Ancient Ones: 13th Breath Of Zodiac/White Witch Of Rose Hall
Svart

Okkultista rockia soittava kuopiolainen Jess And The Ancient Ones yhdistelee osuvasti vaivihkaisen doom-hengeht�v�� tummaa viipyilevyytt� toisaalta painostavaan toisaalta helposti juoksevaan rockiin, joka ei varsinaisesti sy�ksyile vaan pikemminkin askeltaa vaivattomasti, jopa kepe�sti. Kakkosraidalla White Witch Of Rose Hall miettii onko kyseess� lainkaan rock vai jopa pop tai folk... Keveyden ja raskaan ilmeen yhdistelm� onkin yhtyeen ehdottomia vahvuuksia ja solisti Jessin tumman jylh� toteavuus yhdistettyn� antaumukselliseen tulkintaan jotenkin kulminoi osuvasti kokonaisuuden rituaalin. Svartin julkaisema kaksibiisinen seiska tarjoilee tylymmin s�r�ilev�� ja jylhyyteen asti hallittua rock-lanausta 13th Breath Of Zodiacilla ja akustisempaa nuotiotunnelmointia k��nt�puolella, jossa ilmavampi arsenaali ei mitenk��n v�henn� laulutulkinnan vangitsevuutta - pikemminkin p�invastoin. Oikein hyv�� ty�t� savolaisilta!

Ilkka Valpasvuo

---

Joutilaat hetket: Pyykkilankaa (tuuli soittaa) / Pilvipoutaa

Keravalainen Joutilaat hetket on nimens� mukainen yhtye. Tarja Set�l�n pehme�n jazzahtavan laulun johtaman kuusikon musiikillinen linja jossain kantrin, folkin, jatsin ja popin v�limaastossa ilmiselv�ll� bossa nova-askeleella on toisaalta haastava. Joutilaan oloinen soundi voisi nopeasti k��nty� haukotuttavaan puudutukseen, mutta JH osaa tehd� asiastaan letke�� ja viehke��. Hele� ja hymyilev� jazzfolkpop nostaa ensi kuulemalta hymyn huulille eik� biisikyn� sorru silti turhaan l�ssytykseen. Pyykkilankaa (tuuli soittaa) ja Pilvipoutaa ovat molemmat ihanan ajattomia tuokiokuvia raukeammista iltap�iv�n hetkist� - niist� kohdista miss� tulee istahdettua oikeasti peilaamaan mennytt� p�iv��, viikkoa, kuukautta, vuotta tai koko el�m��. Pienten arvokkaiden hetkien ��niraitaa siis. Hyv�!

Ilkka Valpasvuo

---

Jussi Wemberg: P�iv�nvalossa

Porilaisen Jussi Wembergin nelj�n kappaleen EP sis�lt�� pienen instrumenttikokoonpanon varaan rakennettua folk-vaikutteista laulaja-lauluntekij� poppia. P��asiassa akustisen kitaran ja lauluharmonioiden liitto muodostaa konseptin, jossa teksti on keski�ss�. S�vel- ja sovituskieli on pelkistetty� ja muutaman soinnun varaan rakennetut kierrot l�hinn� tukevat lyriikan tulkintaa. T�ysin soolona Wemberg ei biisej��n kuitenkaan tulkitse, vaan ilmaisua tuetaan vienosti koskettimiston ja cajonin turvin.

Lyyrisesti Wembergin sanoituksissa liikutaan melankolian, kevyen depression ja miksei jonkin itse��n s��liv�n hahmonkin maailmoissa. Jo kappaleiden nimivalinnoista (Ep�toivon Puutarha tai L�nsirannikko Hukkuu T�n��n (2010) ), saa jonkinlaisen k�sityksen sis�ll�n tunnetasosta. V�lill� mielleyhtym�t viev�t jonnekin rippileirilaulujen maailmaan, mutta ilman sit� armon tai lohdun sanomaa, joka niihin on sis�llytetty. T�m� on tietysti tietoista ja paikoin ihan toimivaakin. Jossain vaiheessa levy� her�� kuuntelijalle kuitenkin pieni n�rk�stys temaattisesta yksipuolisuudesta. T�m� korostuu my�s kesken��n hyvin samankaltaisten s�vellys- ja sovitusratkaisujen takia. Pitk�soittoa silm�ll� pit�en j�in ainakin itse kaipailemaan v�h�n rohkeampaa varioivuutta biiseihin. Tekstitt�j�n� ja laulujensa tulkitsijana Wemberg onnistuu muutamista pikku ohily�nneist� huolimatta kuitenkin varsin mukiinmenev�sti. On my�s ilo kuunnella vaihteeksi laulajaa, joka ei yrit� v�kisin fraseerata ja vibratoida jokaista legatoaan. Lis�plussaa tulee Jukka Lahtisen erillisest� laulutuotannosta. Mukavasti toteutetut stemmat ovatkin levyn suola. Kappaletasolla parhaiten maaliin taidetaan osua avaus- ja nimiraidalla P�iv�nvalossa.

Rami Turtiainen

---

Kuroshio: Transformed EP

Vuonna 2008 takavasemmalle poistuneen Kuroshio Currentin raunioille syntynyt Kuroshio perustettiin syksyll� 2009, jolloin t�m� yhden miehen projekti julkaisi my�s ensimm�isen pikkulevyns�. Jatkoa seurasi viel� saman vuoden lopulla, mutta sittemmin Kuroshiosta ei ole juuri kuultu.

Tilanne muuttuu viimein, sill� nelj�n kipaleen mittainen Transformed enteilee tulevaa pitk�soittoa, joka on tarkoitus julkaista ensi vuoden alussa. Kuroshion EBM / elektro-industrial lanaus on herralle ominaisesti massiivista mutta menev��, ja etenkin avausraita Sunburn saa tanssijalan herkistym��n. Nelj� biisi� saatetaan maailmaan vajaassa 24 minuutissa, ja pidemmiss� rakenteissa piilee my�s kiekon vahvuus, kun biisit saavat rauhassa kehitty�. Etenkin ovelalla Aliens-samplella vahvistettu Dreamcatcher kasvaa viiden minuutin aikana koukuttavaksi EBM helmeksi, jonka ��relle tulee palattua toistuvasti. P��t�ksen� kuultava pikasiivu Scannerhead l�hentelee puolestaan jo hetkitt�in Faderheadin intensiivisyytt�, mik� on siis ainoastaan positiivinen asia.

Kuroshio jatkaa korkean tason julkaisujen ketjua Suomen kapeilla indu-markkinoilla, t�ytyy vain toivoa ett� jostain l�ytyisi se vision��rinen yhteisty�kumppani, joka veisi mainion yhtyeen Keski-Euroopan vehreimmille EBM-laitumille.

Mika Roth

---

Pekka Myllykoski & Jyt�jemmarit: Alaska

Suomen Maaseutumusiikkiyhdistys jatkaa Jyt�jemmareineen yhteisty�t��n Suomen virallisen ekokantriboheemin Pekka Myllykosken kanssa. T�ll� kertaa muodon on saanut nelj�n biisin EP, avauskappaleen hissin toimimattomuudesta sanaleikiksi v��nnetty Alaska. Pekka Myllykoski & Jyt�jemmareiden kotikutoinen rockabilly-rautalanka-kantri ei yll�t�, mutta tavallaan vieh�tt�� maanl�heisyydell��n ja ruohonjuuritason toiminnallaan. Kappaleet on t�ll� kertaa kursittu kasaan nopeasti ja t�m� valitettavasti my�s kuuluu. Soitto soi periaatteessa mutkattomasti ja ihan taitenkin, mutta v�h�n noita olisi saanut ainakin ��nitysvaiheessa lis�� viimeistell�. Etenkin Myllykosken jossain Bryan Ferryn ja Woody Guthrien v�limaastossa keikkuva, ynisev� laulutapa olisi ainakin kaivannut nostoa enemm�n pinnalle. Nyt kuplettimaiset ja kokonaisuuden kannalta keskeisess� roolissa olevat sanoitukset hukkuvat paikoin s�estyksen sekaan.

Lyriikat liikkuvat tuttua kaavaa arkip�iv�n murheista lumenluonteineen ja pyykinpesuineen baarissa notkumisen perusteisiin. Lyyrinen kerrontatapa on jo Freukkareilta ja Juicelta tuttua itseironista parodiaa, mutta valitettavasti ilman niit� koukkuja tai monitasoisuutta, joka j�lkimm�isten ilmaisutapaan on k�tketty. Onneksi biisien pituus on riitt�v�n kompakti kompensoimaan v�h�n ponnettomaksi j��vi� sanoituksia. Kappaleista parhaiten toimii soulilta rohkeasti lainaava Talon Miehen Vapaap�iv�, joka yhdistettyn� Myllykosken laulutyyliin sek� paikoin yll�tt�viinkin melodiankuljetusratkaisuihin, kaivertaa mieleen jopa Roxy Musicin. Yleisilmeelt��n yhtyeen soitosta v�littyy puutteistaan huolimatta rento ja mukava tekemisen fiilis.

Rami Turtiainen

---

Serpico: Bad Commercial

Porilaisen, vuonna 2006 perustetun Serpicon yhteydess� puhutaan milloin punk- ja milloin metallivaikutteisesta rockista, mutta ainakin Bad Commercial -kolmibiisisen perusteella kummankin k�yt�st� on syyt� pid�tt�yty�. Ennemminkin voisi puhua sellaisesta alternative-progressiivis-henkisest� rockista, jota Muse soitti kakkoslevyll��n: vahvoja melodioita, jotka todella j��v�t mieleen, keskivertoa haastavampia rakenteita ja uskallusta olla valitsematta helpointa reitti�.

Toki Serpicolla on viel� matkaa Origin of Symmetryyn. Paikoin tuotanto falskaa, eik� Rainy Dayn raskaan puolen naittaminen kevyeen brittihenkiseen villapaitapoppiin suju ongelmitta. My�s vokalisoinneissa on hiottavaa. Mutta p��piirteiss��n Serpico on sek� taidokas ett� mielenkiintoisella tavalla tuoreen kuuloinen yhtye. Ei my�sk��n voi kiist��, etteiv�tk� nimibiisi ja Well-Known Risk olisi menevi� ja hyvi� kappaleita.

Jani Ekblom

---

The Moment of Collapse: The Landscape of Dying Trees

Reilun vuoden toiminnassa ollut The Moment of Collapse on j�senien omin sanoin tunnelmallista metallia soittava yhtye, ja ensimm�inen promolevy on juuri sit�, mit� b�ndi lupaileekin. Promolta l�ytyy kolme biisi�, joista kaksi ensimm�ist� � Decated Reveries ja Dead End � tuovat kitarariffien ja kevyiden progressiivisten vivahteiden kanssa hyvin vahvasti mieleen yhdysvaltalaisyhtye Toolin. Aleksi Hahkon laulu��ni on optimaalinen synk�lle ja toivottomalle metallille, jota my�s sanoitukset tukevat. Reilu seitsenminuuttinen Gallows in the Dawn sortuu liev��n ylipituuteen, sill� loppupuolen instrumentaaliosuus on tyls�hk�� kuunneltavaa. Kokonaisuutena kyseess� on hieno ja laadultaan mainio promo, jonka perusteella b�ndist� tullaan kuulemaan tulevaisuudessa varmasti.

Aaro Beuker

---

The Splits: Ghosts / Crazy For You
Airiston punk-levyt

Garagepunk on siit� kiitollinen taiteenlaji ett� siin� ei tekninen taitavuus ole kovinkaan olennainen vaatimus. Niinp� hyvin alkukuopissakin oleva artisti saattaa luoda siin� vertailukelpoista materiaalia jos vain biisikyn�ss� l�ytyy ter��. Ja sit� l�ytyy kes�ll� 2010 perustetun nelj�n neidon The Splitsilt�, eik� ole mik��n ihme ett� saksalainen levy-yhti� olisi jo valmis julkaisemaan yhtyeen materiaalia pitk�soitollisen. Ensimm�inen askel on kuitenkin t�m� Airiston punk-levyjen kahden biisin seiskatuumainen, jossa vallankin tarttuva Crazy For You vakuuttaa. K��nt�puolen Ghosts ei ole ihan niin koukuttava, vaikka sama rennosti svengaava ja tuhnuisen likainen autotallipunk soi siin�kin mukavan tasapainoisesti. Miss��n nimess� The Splitsill� ei ole ihan jokainen isku ihan kohdallaan, mutta eih�n t�llaisessa musiikissa pid�k��n olla. Lupaa hyv��, jos vastaavan kaltaista biisikyn�� l�ytyy enemm�nkin...

Ilkka Valpasvuo