05.09.2011
Arcade Firen riemukululle ei näy esteitä. Taannoinen Grammy-voitto vankisti entisestään yhtyeen asemaa sukupolvensa suunnannäyttäjänä. Yhdessä Spike Jonzen kanssa sorvattu lyhytelokuva Scenes From The Suburbs levittää yhtyeen visiota myös kuvallisen ilmaisun puolelle.
Mercury
Arcade Fire ei ole urallaan vielä pettänyt. Viimevuotinen The Suburbs on yhtyeen hienon katalogin kenties kaikkein monipuolisin teos, joka jo nyt osoittanut kestävänsä kovaakin kulutusta erinomaisen hyvin. Bändin elinkaari on myös terveellä pohjalla, sillä se on onnistunut kasvamaan ”isoksi” pikkuhiljaa, ilman varsinaisia hittejä tai paineita levy-yhtiön suunnalta. Arcade Firen kunnioituksesta fanejaan kohtaan kertoo myös se, että The Suburbs-levyä ei pelkältään tuupata uudelleen markkinoille, vaan se on saanut seurakseen täysipainoisen kumppanit lyhytelokuvan muodossa. Ja elokuvan takaa ei löydy kuka tahansa filminikkari, vaan useissa liemissä keitetty Spike Jonze. Parhaiten mies muistetaan pitkästä debyytistään Being John Malkovich (1999), mutta perustyönsä Jonze teki 90-lukuisen vaihtoehtorockin maailmassa. Mm. Sonic Youth, Weezer, R.E.M. ja Björk ovat saaneet nauttia Jonzen tunnistettavasta ja katkeransuloisesta tyylistä.
Scenes From The Suburbs on rakennettu levyn musiikin ympärille, mutta se toimii ennen muuta omana itsenäisenä teoksenaan. Tarina sijoittuu kuvitteellisen (kalifornialaisen?) kaupungin lähiöön, jossa vallitsee tarkemmin määrittelemätön sota/poikkeustila. Kaiken keskiössä on päähenkilö Kyle (sympaattinen Sam Dillon), jonka ystävyys parhaan kaverinsa Winterin (Paul Pluymen) asettuu vaakalaudalle jälkimmäisen löytäessä tyttöystävän paikallisesta kaunottaresta. Vaikka dialogi ei asiaa tuokaan esille, kertovat eleet, ilmeet ja muu kehonkieli että tilanne on tukala jokaiselle osapuolelle. Välähdyksenomaiset, musiikin ympärille kietoutuvat jaksot eivät kerro koko tarinaa, joka jättää katsojalle paljon tulkinnan varaa.
Arcade Firen jäsenet välähtävät pienissä rooleissa matkan varrella (mm. Win Butler poliisina), mutta päävastuun kantaa Kylen ja Winterin ympärille rakentuva kaveriporukka. Mukavaa on huomata, että Jonze ei ole lähtenyt puskemaan kyseistä possea mihinkään stereotyyppiseen nuorisokuvaukseen, vaan kaverukset näyttäytyvät moniulotteisena ja elämänmakuisena joukkiona. Skeittaavat, pilveä polttavat ja nurkissa lojuvat nuoret olisi äärimmäisen helppo kriitiikin kohde, mutta toisaalta samat sankarit näyttäytyvät töissä käyvänä, elämänvalintojaan pohtivana ja ihan perusfiksuna porukkana. Elämä on tunnetusti monimuotoista ja onneksi vain harvoin mustavalkoista – olit sitten nuoruusikäinen tai jo hieman varttuneempi.
Scenes From The Suburbs on elokuvana kohtalaisen haastava, sillä lyhyestä mitastaan huolimatta se kattaaa ajallisesti varsin pitkän jakson. Myös se, että elokuvan kerronta ei ole täysin kronologista ja tarina tukeutuu paikoin välähdyksenomaisiin muisteloihin, luo omat haasteensa. En tiedä millä metodilla Jonze/Butler ovat käsikirjoituksensa työstäneet, mutta itselleni tulee mieleen että kyseessä on lähinnä sarja pidennettyjä musiikkivideoita, jotka on löyhästi liitetty toisiinsa kerronnan ja näyttelijöiden voimalla. Ratkaisu on näkyvä, mutta pääosin toimiva.
Scenes From The Suburbs on kaikin puolin mainio paketti, varsinkin sellaiselle joka ei The Suburbs-levyä ole vielä tullut hankkineeksi. Pelkän elokuvan takia ei tätä välttämättä kannatta hankkia, mutta levyn jatkeena leffaa voi pitää vähintäänkin hyvänä bonuksena.
Jari Jokirinne
