27.03.2011
Akateemisten musiikkiopintojen ja musiikkiteatterin perustalta kasvoi kelttivaikutteista popmusiikkia proge- ja new age -elementein.
Useimpiin merkityksellisiin levyihin liittyy jokin muistijälki ensikosketuksesta kyseiseen artistiin tai tallenteen muodon saaneeseen hengen ilmentymään. Toisinaan käy myös niin, ettei tarkkaa ensikontaktin ajankohtaa tai hetken tunnelmaa pysty enää tyhjentävästi tavoittamaan. Ystävyytemme alkutahdit October Project -yhtyeen kanssa pystyn kuitenkin paikallistamaan; tässäkin silti vääristävän lasin takaa, mitä vuosilukuihin ja päivämääriin tulee. Muistan kuitenkin sunnuntaisen baari-illan levynveivaaja-serkkuni klubilla joskus 90-luvun puolivälin jälkeen, joka jatkui lähestyvänä aamuna hänen Helsingin keskustassa sijaitsevassa pienessä yksiössään.
Illan juhlimisesta ja rytmimusiikista väsyneinä sekä tietoisina seuraavan aamun aikaisesta herätyksestä, päätimme pienen keskustelun jälkeen vetäytyä lyhyille yöunillemme. Tunnelmaa rauhoittamaan päätyi levylautaselle kuitenkin vielä yksi levy: October Projectin 1993 julkaistu, samaista nimeä kantava esikoinen. Seuraavan aamun työvelvoitteistaan varovaisen huolestunut, mutta ääniärsykkeellisen innostukseni havainnut sukulaiseni, ojensi lopulta käteeni kuulokkeet, mahdollistaakseen kohteliaasti fiilistelyni hallitun loppuunsaattamisen. Muistan yhä, kuinka jo unen kynnykselle päätynyt mieleni lähti omalle astraalimatkalleen levyn Be My Hero -lopetusraidan tähtitaivaita tavoittelevan finaalin aikana. Tuo kokemus jätti jostain syystä voimakkaan tallentuman ajatteluelimeni solumassaan ja pian tapaamisemme jälkeen kärtin jo levyä kotiini koekuunteluun ja muistaakseni tuo lainakappalekin hyllyssäni pitkään makoili.
Itselleni entuudestaan tuntematon orkesteri iski kohdallani myös ajankohdallisesti oikeaan aikaan. Proge-aktivisimi oli tuolloin niin pääkaupunkiseudulla kuin omassa ystäväpiirissänikin vahvasti voimissaan ja toisaalta noista maisemista päätyi omaan kuunteluympäristööni myös Clannadin kaltaisia keltti- ja kansanmusiikkivaikutteisia orkestereita. Vaikka edelliset eivät aina varauksetta imaisseetkaan mukaansa, kuului niiden vaikutus October Projectin kaltaisissa yhtyeissä, jotka taasen yhdistelivät omaan, popmaisempaan ilmaisutapaansa myös vahvoja proge- ja new age -elementtejä. Muistikuvani mukaan yhtyeen esikoinen oli päätynyt serkkuni matkaan Yhdysvalloista, jossa hän oli viettänyt vaihto-oppilasvuottaan levyn ilmestymisen aikoihin – vieläpä aivan yhtyeen kotikulmilla, lähellä New Yorkia. Ainakaan allekirjoittaneella ei sen sijaan ole tarkkaa tietoa, julkaistiinko kyseinen äänite tuolloin myös Suomessa.
Kaksi levyä ensimmäisen ja kuuluisimman kukoistuskautensa aikana 90-luvun alkuvuosikymmeninä julkaisseen October Projectin perustukset valettiin niin akateemisten musiikkiopintojen kuin musiikkiteatterinkin maailmassa. Alkuaikoinaan toistaiseksi vielä nimeämätön yhtye varioi miehitystään, hieroi sävellyksiään ja keikkaili aktiivisesti Manhattanin kuuluisimmilla klubeilla mm. Jeff Buckleyn kaltaisten hengenheimolaistensa seurassa ja valmisti näin itseään tulevaan.
Esikoistaan Epic-yhtiön siipien suojaan tekemään päätyneet Mary Fahl, Julie Flanders ja Emil Adler kumppaneineen kiersivät levyn julkaisun jälkeen Yhdysvaltoja tuolloin suurta suosiota nauttineen Chrash Test Dummies -yhtyeen lämmittelijänä sekä esiintyivät samoihin aikoihin aloittaneessa Late Night with Conan O’Brian Show:ssa. Levyn Bury My Lovely ja Return To Me päätyivät myös Tommy Lee Jonesin ja Jeff Bridgesin tähdittämän Blown Away (Räjähdyspisteessä) elokuvan soundtrackille. Yhtye teki levyn tiimoilta myös lyhyen, yhdeksän kaupunkia käsittäneen promokiertueen Euroopassa.
Vuonna 1995 julkaistulle Falling Farther In -albumille yhtye sai tuottajakseen Rush- ja Queensrÿche-yhteyksistään tunnetuksi tulleen Peter Collinsin, mutta vain vuosi tämän jälkeen oli aika laittaa pillit ensimmäistä kertaa pussiin. Myöhemmin – November Project -nimeä kantaneen lyhyen välivaiheen jälkeen – on yhtye 2000-luvulla toiminut enemmän tai vähemmän aktiivisesti, niin esiintymis- kuin levytysrintamillakin.
October Projectin sijoittaminen subjektiivis-mentaaliseen klassikoiden levyhyllyyni ei perustu sen asemoitumiseen kaikkien aikojen Top 10 -listalleni, eikä toisaalta puhtaaseen nostalgiatrippailuunkaan. Tämä nostaakin mielenkiintoisella tavalla esiin teoreettisempia filosofisia pohdintoja esteettisen elämyksen muodostumisen perusteista. Missä määrin kokemukseeni on tuolloin vaikuttanut oman kulttuuriympäristöni ilmapiiri ja ajan henki, eräänlainen Zeitgeist siis, missä määrin taas oma musiikillinen historiani? Entä, minkälainen vaikutus on ollut sopivalla mielentilallani noina aamuyön tunteina; onko vastaanottoni ollut siis kontemplatiivista ja mikä vaikutus kokemukseeni on toisaalta ollut teoksen muodon ja sisällön suhteilla? Selkeää vastausta lienee yhtä vaikea tavoittaa kuin alussa lasin taakse jääneitä päivämääriä vuosilukuineen, mutta jonkinlainen edellisten elementtien kosminen yhteentörmäys lienee kyseessä – kuten vaikuttavissa taide-elämyksissä yleensä.
Teksti: Rami Turtiainen
Kuva: Steven Lowy / www.octoberproject.net
