Kassarock '10

Kotiteollisuus- ja Viikatemiesten punkin soittamisen tarpeesta perustetun festivaalin antia luotaava julkaisu on tasoltaan vaihteleva.

Longplay Music

Videolla Kotiteollisuuden basisti Janne Hongisto selittää pikkupäissään, kuinka isot miehet haluavat soittaa punkkia ja juoda Sorbusta. Mutta voi: kukaan ei halua näiden isojen miesten punkorkestereita festareilleen soittamaan. Hongiston kavereineen on siis perustettava omat juhlat! Tohmajärven Tikkalan kylässä Kassan baarissa onkin järjestetty Kassarock-niminen kapakkafestari jo kaksi kertaa. Tietysti kera alkoholijuomien ja punkhenkisen musiikin. Kassarock '10 -DVD dokumentoi tuoreemman, Sorbusta ja sen muistoa kunnioittavan festarin antia. Tarjolla on kolmena päivänä taltioituja vaihtelevan tasoisia esityksiä, vaihtelevan tasoisilta yhtyeiltä.

Kuopion Henry's Pubissa Pre-Kassarockissa lavalla nähtiin kolme yhtyettä. Rummut-ja-basso -pohjalta liikkeellä olleen Genitaalinärpeksen performanssihenkinen esitys ei musiikillisesti kovin montaa pilkahdusta tarjonnut, mutta yhtä latua alusta loppuun kulkeville teksteille hymähti kerran jos toisenkin. Vaikeasta ykkösslotista huolimatta Genitaalinärpes osoittautui kattauksen virkistävimmäksi yhtyeeksi ja nousi myös koko DVD:n tarjonnan kärkipäähän.

Levyllä vaisuksi todettu Viikate-miesten sivuprojekti Koljosen tiekiista toimi kyllä hieman paremmin lavalla, mutta Kaarle Viikatteen seuraaminen on todella vaivaannuttavaa. Sitä on toisaalta myös Kotiteollisuuden tyyppien, jonka lainakappaleita soittava sivutuote Sotakoira esitti hyviä kappaleita. Sääli että mm. Tavaramarkkinoiden Kevät ja Terveiden käsien Pissaa ja paskaa kuulostivat vain ja ainoastaan Kotiteollisuudelta.

Kaikki Kuopiossa tallennetut yhtyeet kärsivät kammottavista soundeista ja äänikuvassa kuullaankin milloin mitäkin. Se, että DVD:ssä on äänen lisäksi kuva, ei hirveästi pelasta. Muutamalla kameralla kuvatut esitykset eivät visuaalisesti tarjoa muuta kuin kahdeksan miestä soittamassa ja juttelemassa lavalla, eikä siitä oikein ole äänen pelastavaksi kaveriksi. Samat ongelmat vaivaavat myös varsinaista Kassarock-osuutta, vaikka Kassa-baarissa soundit ja esiintyvät yhtyeet ovat hieman parempia.

Joensuulainen suomirock-yhtye Suot ei ole saanut näytille kuin yhden kappaleen. Isä ja Poika todistaa siltii yhtyeen olevan mielenkiintoisempi ja parempi kuin myöhemmin esiintyvä kollegansa Veljekset Perse, jonka raskaammanpuoleisesta suomirockista ei tule mieleen erityisen hyvää sanottavaa. Tämä toki vain sen perusteella, mitä esityksestä äänipuurollisista syistä selvää saa. Yleisön jäsenille molemmat yhtyeet toimivat, mikä ei yllätä kun muistaa missä päin Suomea liikutaan.

Kivesveto GoGo tarjosi koko Kassarockin tarttuvimmat biisit ja helpoimmat hoilaukset, mutta silti kouvolalaisten soitto ei näytä kiinnostavan ketään. Ehkä senkään ei pitäisi yllättää kun muistaa missä päin Suomea liikutaan? Festareiden virkaiältään vanhin yhtye, vuonna -82 perustettu hc-pumppu Terveyskeskus, paiskoi myös menemään hyvällä energialla – jopa niin, että yleisö reagoi. On silti hieman outoa, kuinka lavan edessä on pöytiä, joissa vain istutaan ja ihmetellään.

Juhlien kovin esiintyjä sentään sai tytöt tanssimaan ja pojat istumaan kuin kirkon penkissä. Tässä (tai monessa muussakaan) porukassa ei tietty ihmetytä, että juuri Radiopuhelimet pyyhkäisee muilla pölyjä. Mm. Kevättä ilmassa, Jäämeri, Globaali anaali ja Pastoraali soivat ja sykkivät juuri niin hikisesti kuin vain nämä oululaiset osaavat – siitäkin huolimatta, ettei yleisö pähkinöinä tai liian pienessä tilassa ole. Tai siitä, että ainakin ensimmäisen Radiopuhelin-biisin aikana saa kuunnella jonkun yleisön jäsenen kovaäänistä puhetta Mäen julistuksen rinnalla, tietysti koska hölösuu on sattunut liian lähelle jonnekin Kassabaariin eksynyttä mikrofonia...

Ite ku tekee ni saa mitä tulee. Hongiston ja kumppaneiden omilla festivaaleilla, siellä omien bändien ja oman hauskanpidon lomassa kuvatusta ja äänitetystä materiaalista on todella saatu hyvin itsetehdyn näköinen ja kuuloinen DVD. Kassarock '10 ei kuitenkaan ole moniaalla hellityn DIY-estetiikan, vaan heikon toteutuksen juhlaa. Ennen keikkataltiointeja tarjotaan 14 minuutin dokumentti. Vartin pätkä koostuu alussa mainitun Hongiston lausunnon kaltaisesta humalaisesta small talkista ja "hei mikä fiilis?" -osaston syväluotaavista haastatteluista, joita rytmitetään niillä samoilla keikkapätkillä, joista DVD:kin pääosin koostuu. Keikkatallenteiden yleisimmän tilkemateriaalin kutsuminen dokumentiksi on tietysti humalaista huumoria.

Yhteensä tunnin ja 50 minuutin mittaan yltävää videota täydentää liki 40 biisin mittainen bonus-CD, joka koostuu Kassarockissa äänitetyistä kappaleista. Jo pelkällä levyllä pärjäisi, koska sillä kuullaan jokaista kuvissa vilahtanutta yhtyettä – ketä enemmän, ketä vähemmän. Kuluttajan kannalta on hienoa, että eri formaatit todella tukevat toisiaan: yli puolet CD:n materiaalista puuttuu DVD:ltä. Miksi videotallenteista ei ole ole tehty kattavaa, jokaisen keikan näyttävää kokonaisuutta jää mysteeriksi. Sitä selvitellessä joutuu tyytymään sieltä täältä pilkoittuihin pätkiin.

Hyvätkin tekosyyt viinan juomiselle ovat vain tekosyitä viinan juomiselle; ei muoviinpakkaamista kaipaavaa kulttuurihistoriaa. Mukana olevien suurnimien ansiosta uskaltaa veikata, että kassa kilahtaa vielä ensikin viikolla, vaikkei Kassarock kympistä ole edes kaljanjuontiseuraksi.

Teksti: Jani Ekblom
Kuvat: Longplay Music, Genitaalinärpes