18.10.2010
Varjosta syntyi uudella nimellä ja tarkistetulla linjalla varustettu trio.
Vuosina 1994-2009 toiminut Varjo ehti uransa aikana julkaisemaan viisi täyspitkää ja valloittamaan monet synkeät sydämet 80-luvun goottirockista ammentaneella tyylillään. Yhtyeen varsinainen olemassaolo loppui syyskuussa 2008 toisen perustajajäsenen, kitaristi Henry Waldénin menehdyttyä tapaturmaisesti.
Jäljellejääneelle kokoonpanolle (Antti Lautala – kitara, laulu, koskettimet, Matthew Pallasoja – basso, laulu ja Jukka Laine – rummut) paikka oli paha, mutta Varjon viimeisen keikan ja postuumisti julkaistun albumin myötä kolmikko päätti jatkaa uuden nimen ja linjatarkistuksen myötä. Silent Screamin ensimmäinen täyspitkä In The Cinema ilmestyi syyskuussa, joten Desibeli.net lähti kyselemään orkesterilta olennaisuuksia.
Minkälaiset fiilikset bändissä on nyt kun niin sanotun uuden kokoonpanon ensimmäinen täyspitkä on julkaistu?
Antti: Helpottunut fiilis. Ensimmäinen levy on pihalla ja nyt bändi on todistanut itselleen ja samalla muille, että homma jatkuu vaikka Varjo kuopattiin.
Jukka: Tästä levystä voi olla rehellisin mielin ylpeä. Kahden vuoden aikana ollaan käyty läpi melkoinen prosessi, jonka myötä saatiin moottorit jälleen käyntiin.
Levyn syntyprosessin luonnetta kolmikko kuvailee yhteen ääneen hyvin kivuttomaksi, luontevaa työskentelytapaa ja stressittömyyttä painottaen.
Matthew: In The Cinema on ehkä helpoin levy jota olen koskaan ollut mukana tekemässä. Liekö mikään ihme kaikkien sattumien ja tapahtumien jälkeen.
Antti: Levyn teko oli harvinaisen kivuton prosessi. Kasattiin äänityskamat bändin treenikämpälle ja äänitettiin parissa illassa kaikki biisit livenä purkkiin. Soundissa haettiin myös rosoisempaa ulosantia, jolloin pienet vuodot ei haitanneet. Päällekkäisäänityksinä tehtiin vain laulut, syntsat ja yhteen biisiin akustinen keppi. Miksaukseen meni sitten enemmän aikaa. Lopputulokseen ollaan tyytyväisiä, saatiin tallennettua bändin yhteissoiton energia.
Samaten Silent Screamin Varjoon nähden suoraviivaisemman, punk-vetoisemman tyylin muotoutuminen, "The Curesta Amebixiin siirtyminen", koettiin bändin sisällä luonnolliseksi, muttei toisaalta liian irtautuneeksi jatkumon osaksi.
Jukka: Muutos rankempaan suuntaan alkoi oikeastaan jo silloin kun liityin Varjoon (2006). Nopeat tomikompit toimivat hyvin ilman että menin maitohapoille. Primitiivisen rumpurytmin ympärille taas oli luontevaa kehitellä rankkoja biisejä. Varjon jälkeen on pitänyt miettiä biisien sovitusta uusiksi, joten rummut ovat päässeet etualalle.
Antti: Silent Screamin soundi on muotoutunut hyvin luonnollisella tavalla riisutummaksi ja pelkistetymmäksi. Triona soittaessa jokainen soittaja on tulilinjalla, eikä pysty piiloutumaan toisen soittajan taakse. Se myöskin muuttaa soiton funktiota ja jokaisella äänellä on suurempi merkitys. Olemme tarkoituksellisesti hakeneet pesäeroa Varjoon muuttamalla kielen englanniksi ja musiikkia primitiivisemmäksi sekä ennen kaikkea muuttamalla nimen Silent Screamiksi. Samalla haudattiin Varjo arvokkaasti.
Bändin nimenä Silent Scream saattaa sinänsä kuluneena terminä aikaansaada nopeimmissa mielleyhtymiä esimerkiksi metallin suuntaan, mutta nimi valikoitui käyttöön vaihtoehdoista sopivimpana.
Jukka: Uuden bändin nimeä kehiteltäessä olivat ajatukset Varjon viimeisen levyn miksauksissa. Nimen keksiminen ei siten ollut luontevaa ja ehdotelmia olikin laidasta laitaan.
Antti: ...ja suurin osa kuulosti aivan paskalta.
Matthew: Jotain piti keksiä ja Silent Scream näytti paperilla parhaimmalta. Jälkeenpäin muistin, että jenkeissä julkaistiin 80-luvulla samanniminen abortinvastainen "propagandaelokuva". Silent Scream-nimisiä kauhuleffoja ja kirjoja on myös reipas pino, mutta niihin emme ole ehtineet tutustua.
Antti: Silent Scream läpäisi seulan. Se on yksilön hiljainen huuto. "Voiceless now have a voice", kuten Exit-Stance asian ilmaisi vaahtoamalla eläinten oikeuksista.
Jukka: Silent Scream -nimeen totutteleminen on vienyt oman aikansa mutta siitä on löytänyt uusia ulottuvuuksia.
Kielen vaihtuminen suomesta englantiin sen sijaan oli sekä vaihtelun että myös olosuhteiden sanelema käänne.
Antti: Varjon tarkoitus oli jatkaa soittoa vielä pitkään. Me oltiin just saatu tosi toimiva kokoonpano ja oltiin into piukkana. Henkan kuolema kuitenkin pysäytti koko homman ja piti kelata suunnitelmat uudestaan. Selvää oli, että Varjo kuopattaisiin Henryn mukana. Varjon kanssa tahkottiin 13 vuotta suomen kielellä. Se homma tuli käytyä jokseenkin loppuun. Nyt jos koskaan oli hyvä aika tehdä joku radikaali muutos ja englannin kieli oli houkutteleva haaste... Eikä voi kieltää etteikö mielellään soitettaisi välillä ulkomaillakin. Rahanteosta tuskin voi puhua tämmöstä musiikkia soittamalla.
Biisien synnyttämisen suhteen Silent Scream toimii kuten jämäköiden trio-kokoonpanojen tapana on: syntyalustana toimii treenikämppä.
Matthew: Biisit syntyvät miltei yksinomaan treenikämpällä yhdessä soittaessa. Itse en muista tehneeni SS:lle yhtään biisiä himassa. Sanoitukset ovat sitten vähän vaihtelevampi juttu. Joskus lauseet syntyvät soittaessa, joskus taas vaikkapa puistossa istuessa.
Antti: Meillä on luovaa jännitettä välillämme, joka on toiminut hedelmällisesti. Tekstit tehdään yleensä valmiin musan päälle. Suurimman osan teksteistä levylle on tehnyt Matthew ja minä loput. Biisit muotoutuu intuition perusteella – jostain tulee rytinää ja toisesta leijuntaa. Enemmän on toi rytinäpuoli viime aikoina ollut edustettuna.
Jukka: Kaikki osaavat vetää samasta köydestä eikä kukaan lähde tyrkyttämään ideoita esimerkiksi toisesta musiikkigenrestä. Monet rytinäbiisit saavat alkunsa alkukantaisesta rumpukompista jonka päälle rakennetaan melodiat. Treeneissä ollaan pyritty luomaan primitiivistä tunnelmaa myös valaistuksella eli soitetaan hämärässä tilassa, jonka valo muistuttaa hieman nuotiotulta. Keikoilla pyritään luomaan samanlainen tunnelma – kuin soitettaisiin heimon keskellä.
In The Cinema pitää sisällään bändin oman materiaalin lisäksi yhden coverin. Miten lainabiisiksi päätyi nimenomaan entisen Ultravox-miehen, John Foxxin Burning Car?
Matthew: Mä ja Antti tykästyttiin biisiin joskus 2009 keväällä kun olimme taittelemassa Pitkässämiehessä (sarjiskauppa, joka sijaitsi Helsingin Kalliossa) Varjon Ensinäytös 1997-LP:n liitteitä. Kaupassa oli myynnissä levyjä ja sieltä valkkasimme Foxxin kokoelman soimaan taustalle kun kerta olimme miehen Ultravoxin aikaista tuotantoa kuunnelleet tahoillamme aika paljon silloin. Ei siinä mitään sen ihmeempää. Helvetin hyvä biisi!
Antti: Biisistä sai suht erilaisen version, kun sen sovitti kitara/basso/rummut formaattiin. Alkuperäinenhän on ihan puhdas syntsabiisi. Nyt se on survottu tommosen Joy Division-filtterin läpi ja siitä tuli aika vimmanen.
Lopuksi heittädymme menneen ja tulevan virtaan. Kysymys Varjon roolista nykyisen tilanteen suhteen – oli se sitten rasittava tai mieltälämmittävä – on vaikea välttää.
Antti: Varjo lopetettiin pakon edessä. Jos Henkka olisi vielä elossa olis todennäkösesti tehty Silent Screamin levyn sijaan uusi Varjo-levy. Eikä tätä bändiä ois ees olemassa. Pakon edessä on hommat muuttunu. Onneksi saatiin toimiva pumppu kasaan ja pystyttiin jatkamaan kolmistaan. Viimeisen Varjo-levyn biisejä ollaan soitettu keikoilla, mutta vähitellen siirrytään kokonaan Silent Scream-matskuun. Joskus saatetaan yllärinä tuutata jotain Varjo-biisejä jos yleisö pyytää...
Samaan hengenvetoon avattakoon myös tulevaisuuden suunnitelmia.
Matthew: Berliiniin keikalle lokakuussa ja sen jälkeen... Kuka tietää? Luultavasti takaisin treenikämpälle tekemään biisejä toiselle Silent Scream-albumille.
Antti: Meillä on jo puolet kakkosalbumista äänitettynä. Yritetään saada se vuoden sisään ulos. Varjon ajoista on ainakin opittu se, ettei levyjen välissä saa olla kolmen vuoden taukoja. Homma pitää pitää elossa, jotta kipinä pysyy yllä!
Jukka: Nyt kun ollaan saatu homma toimimaan niin teemme innolla uusia biisejä ja valmistaudumme toisen pitkäsoiton äänityksiin. Eiköhän viimeistään sen levyn jälkeen saada vakuutettua väki siitä, että homma toimii Varjon jälkeenkin. Nyt kun englanninkieliset biisit tulevat yleisöllekin tutuiksi niin keikoilla on varmasti hyvä meininki. Ei mene arvuutteluksi siitä, että soitetaanko Varjoa. Luontevinta olisi pyrkiä keikkailemaan ulkomailla, varsinkin Saksassa mistä ollaan saatu hyvää palautetta.
Teksti: Aleksi Leskinen
Promokuvat: Silent Scream, livekuva: Jari Kääriäinen
