Tuomari Nurmio: Elää, potkii ja puree!

Yli kuusi tuntia videotaltiointeja Tuomarin uralta, ilman että mukana on englanninkielisiä syrjähyppyjä tai Kongontien orkesteria.

Johanna

Tuomari Nurmion 60-vuotiskemuja juhlistetaan paitsi kirjalla, studiolevyllä ja soolokeikka-dvd:llä, myös retrospektiivillä tupla-dvd:llä. Elää, potkii ja puree on suljettu alaotsikon ’Huutoa ja hakkausta 1990-2010’ alle, mutta mukana on myös pari musiikkivideota 1980-luvun puolelta. Taltiointeja on yli kuuden tunnin verran, mutta silti sekä englanninkieliset syrjähypyt että erinomainen Kongontien orkesteri on sivuutettu täysin. Ehkäpä sen takia, että sitä kuullaan pikapuoliin julkaistavalla tangodokumentilla?

Näistä puutteista huolimatta dvd:llä ehditään katsastaa Nurmion soolokeikkojen lisäksi Alioikeuden, Hunajaluiden, Hugry Tribal Marching Bandin, Korkeimman Oikeuden, Alamaailman Vasaroiden ja BumBum Trion kulloinenkin keikkakunto. Esimerkiksi kahta erilaista puhallinbändiä, HTMB:tä ja Vasaroita on hauska vertailla. Molemmat pyrkivät (ilmeisesti) hallittuun kakofoniaan, mutta Vasaroilla kaaos ei karkaa. Nurmio myöntää itsekin, että HTMB saattoi soittaa samana päivänä olleet keikatkin aivan eri muotilla.

Komeasti pakattu tupla-dvd jättää hyvin vähän valittamisen aihetta, mutta jotain kuitenkin. Voi olla, että materiaalia ei vain yksinkertaisesti ole enempää tallella tai siihen oikeuksia, mutta eri bändien edustusten jakautuminen on sangen epätasaista. Kahdella kameralla kuvattu, äänen kanssa pahasti yskivä kapakkakeikka Joensuusta saa tilaa melkein tunnin, hyvälaatuisen Alamaailman Vasarat -keikan joutuessa tyytymään reiluun 20 minuuttiin. Myös tuore Hunajaluut-taltiointi on jätetty alle 40 minuutin. Miksi?

Universumin kovimpiin live-bändeihin kuulunut Korkein Oikeuskaan ei valitettavasti saa oikeutta parhaudelleen, mutta hiukan nuhainenkin äänitys tuo ilmi sen vimmaisen soundin, minkä voi bändin livenä äänittämältä Nurmio-albumilta onneksi kuulla. Myös jokaisen keikan alussa kutakin yhtyettä ja keikkaa esipuheellaan muisteleva maestro itse on silmin nähden tyytyväinen riitasointuiseen bassottomaan rokkibändiinsä, joka löi kuin sata lekaa ja miljoona vasaraa.

Erinomaisesta ja ansiokkaasta työstään huolimatta tämänkin dvd:n koostajien pitäisi muistaa, mikä MUSIIKKItallenteissa on tärkeintä. Jokainen, joka on sitä mieltä, että muusikoiden pitäisi tienata leipänsä pelkästään keikkailemalla, voi katsoa melkein kuusikymppisen Nurmion kapakkavedon Joensuusta ja miettiä omaa ihmisyyttään. Mutta pointti olisi tullut selväksi jo vaikkapa neljällä raidalla. Vali vali. Joko mainitsin, että tämä on helkkarin komea julkaisu?

Heikki Väliniemi