17.09.2010
Suositun progeyhtyeen luenta klassisen musiikin pianosarjasta sellaisena kuin se vuonna 1970 Lontoossa nähtiin ja kuultiin.
Eagle Vision
Emerson, Lake & Palmer oli varsinkin 1970-luvulla erittäin suosittu progressiivista rockia esittänyt yhtye, jota myös genrensä ensimmäiseksi todelliseksi superyhtyeeksi on kutsuttu. Vuonna -70 The Nicen kosketinsoittaja Keith Emerson ja King Crimsonin rivit jättänyt basisti-laulaja Greg Lake päättivät perustaa yhtyeen, jonka rumpaliksi saatiin koesoiton perusteella mm. Crazy World Of Arthur Brownissa paukuttanut Carl Palmer. Yhdessä kolmikko loi mittavan, näihin päiviin asti jatkuvan uran, johon on mahtunut sekä arvostelumenestyksiä että yli 40 miljoonaa myytyä levyä.
ELP saavutti taiteellisen huippunsa varhain, jo kolme vuotta perustamisensa jälkeen. Vuoden -73 albumi Brain Salad Surgery oli yhtyeen magnum opus, joka onnistui voittamaan puolelleen sekä kriitikot että maksavan yleisön. Yhdessä ELP:n eponyymin esikoisen kanssa Brain Salad Surgery muodosti sen paremman puolen niistä neljästä studioalbumista, jotka kolmikko ehti julkaista olemassaolonsa neljän ensimmäisen vuoden aikana. Näiden lisäksi yhtyeen kultakautena näki päivänvalon vuonna -72 julkaistu livelevy Pictures At An Exhibition. Tämä marraskuussa -71 Newcastle City Hallissa taltioitu keikka ei kuitenkaan ole samannimisellä DVD:llä nähtävä esiintyminen.
Pictures At An Exhibition on ELP:n tulkinta venäläissäveltäjä Modest Musorgskin Näyttelykuvia-pianosarjasta. Vuonna 1874 sävelletty 15-osainen teos on aikojen saatossa esitetty lukuisia kertoja lukuisissa eri muodoissa, joista ELP:n versio on yksi kaupallisesti menestyksekkäimpiä ja eittämättä harvoja rocktulkintoja. Eipä itse asiassa äkkiseltään tule mieleen kovin monta rockyhtyettä, jotka olisivat lähteneet kokonaisen klassisen musiikin teoksen tulkinnan tielle. Siihen on tietysti hyviäkin syitä, sekä muistiteknisiä että teosrakenteellisia.
Joulukuussa 1970 Lontoon Lyceumissa kuvaäänitetty keikka ei ole maailmoja mullistava, kuten ei samanniminen levykään. DVD esittelee kuitenkin uransa alkutaipaleella olevan yhtyeen, jonka lavapresenssi oli korutonta ja yhteistyö saumatonta. Erityisesti ELP:n iän huomioiden soitto on riemukasta seurattavaa – kolme yksilöä on myös trio. Emerson osoittautuu hurjapäiseksi syntetisaattoriensa käsittelijäksi, jonka tyylissä on enemmän kuin häivähdys Jimi Hendrixin soitintaan rakastavasti pahoinpitelevää puolta (Hendrixiä muuten pyydettiin jäseneksi yhtyeeseen, josta tuolloin olisi tullut HELP) – kosketinvelho soittaa mm. veitsillä ja pyörittämällä Moogiaan kulmansa ympäri. Jo toiminnaltaan epävarmaksi osoittautuneiden tuolloisten Moogien käyttö osoittaa Emersonilta rohkeutta, ja hän todella näyttää mitä kaikkea soittimella voi tehdä.
Palmer täyttää toimillaan jokaisen progerumpalia koskevan määritteen ja mieheltä taittuu niin pitkästi rakennetut soolot kuin pienimuotoisemmatkin taustatehtävät. Lake taas on triosta vähäeleisin, mutta samalla lähestyttävin. Pääosin bassoa soittava laulaja sykähdyttää äänellään, mutta eritoten kitaransoitollaan kun kyseessä on joku antieeppinen, lyhyeksi määriteltävä biisi tai sen osa. Laken rooli yhtyeessä on usein huomaamaton, mutta sitäkin välttämättömämpi – etenkin kun puolentoista tunnin mittainen keikka koostuu sekä Musorgski-tulkinnoista että muutamasta yhtyeen omasta teoksesta.
Jos ELP:n musiikki on monimuotoista ja – luonnollisesti – progressiivisen polveilevaa, on keikalta taltioitu kuvamateriaali toista maata. Lava on koruton, yhtye soittimineen ovat linjassa vierekkäin, lavavalaistus on häikäisevä (johtuen todennäköisesti siitä, ettei kuvaaminen vähemmällä valolla olisi onnistunutkaan) ja erikoistehosteet, no, erikoisia. DVD:ltä löytyvä maininta "original seventies special effects" on ymmärretty jättää pois etukannesta, koska ei se välttämättä ole paras myyntivaltti. Aikakaudelleen tyypillinen mukapsykedeelinen kuvankäsittely tarkoittaa tässä tapauksessa kirkkaita värejä, joilla luotujen kuvioiden avulla peitetään usein, no, kaikki. Näissä kovasti käsitellyissä kohdissa ei Lakea näytetä juuri ollenkaan, koska hän ei liiku tarpeeksi, jotta hänet erottaisi kuvioiden taustalta. Emerson ja Palmer liikkuvat, ja heitä voikin usein seurata käsistään heijastuvan liikkeen perusteella. Ja vain sen.
Niin mielenkiintoista kuin vanhojen erikoisefektien seuraaminen onkin, eivät ne juuri paranna keikan seurattavuutta vaan jäävät lähinnä kuriositeettitasolle. DVD:n bonuksena oleva esiintymistaltiointi belgialaisesta Pop Shop -ohjelmasta alkuvuodelta -71 onkin oiva lisä, koska se on visuaalisesti miellyttävämpi, vaikka senkin kuvaa on käsitelty. Toisaalta taas Pop Shopissa esitetyt viisi biisiä eivät toimi äänenlaadultaan, joten olennainen – yhtyeen musiikillinen anti – välittyy paremmin Lyceumin taltioinnilta. Pop Shopin ja hauskan alkuperäisen trailerin lisäksi levyltä ei muita ekstroja löydy. Pictures At An Exhibition-DVD onkin parhaimmillaan vain todiste ELP:n lavataidoista uran alkuvaiheessa. Se on paljon, mutta voisi olla enemmänkin.
Teksti: Jani Ekblom
Yhtyekuva: wikipedia.org
