Spiritualized: Ladies and Gentlemen We Are Floating in Space, 1997
30.06.2010
Space rockin kuninkaan luotsaaman yhtyeen arvostelu- ja myyntimenestys on hallittua itkettävää suureellisuutta.
Naisääni kuiskaa: Ladies and gentlemen we’re floating in space. Hiljaisuudesta hiipii tavattoman hauras, mutta kuin varkain voimistuva mantra: All I want in life’s a little bit of love to take the pain away / getting strong today / a giant step each day. Kierto sekoittuu toisiin etäännytettyihin lauluraitoihin saaden tuekseen hienostuneen kaikuista instrumentaatiota, kunnes koko rakennelma paisuu jylhäksi sinfoniaksi. Pauhua kestää parin hätkähdyttävän minuutin ajan. Emotionaalinen myrsky laantuu takaisin lähtöpisteeseensä. A giant step each day.
Space rockin kuninkaan Jason Piercen alias J. Spacemanin luotsaaman Spiritualizedin kolmas albumi käynnistyy ikonisella tavalla. Nimikappale Ladies and Gentlemen We Are Floating in Space on paitsi tyylipuhdas esimerkki Piercen kyvystä hallita itkettävää suureellisuutta, myös tiivistelmä loppulevyllä toistuvista teemoista. Ladies and Gentlemen on albumi menetyksistä, kuolettavista addiktioista ja näiden kanssa selviytymisestä. Se on päihdegospelia, suhteellisuudentajun kadottanutta flirttailua jumalan, pullon, pillerin ja Spectorin kanssa.
Vaikka Piercen kaipuu kasvaakin vähintään kosmisiin mittoihin, voi Ladies and Gentlemania pitää myös perinteisenä erolevynä. Nimikappaleen tunnelatausta on omiaan lisäämään fakta sen ensimmäisestä kahdesta sekunnista: avausrivin lausuu Kate Radley, Spiritualizedin kosketinsoittaja, joka oli myös Piercen seurustelukumppani 90-luvun alkupuolella. Rakkaus kariutui ennen Ladies and Gentlemenin julkaisua ja Radley avioitui salaa The Verven Richard Ashcroftin kanssa.
Saattaa kuulostaa liiankin osuvalta kehyskertomukselta. Pierce kuitenkin heittäytyy riutuvan kärsijän rooliin epätodellisella voimalla, joka tekee epäilyt laskelmoinnista tarpeettomiksi. Spiritualizedin suurin viehätys perustuu yhtyeen taitoon liittää arkipäiväiset aihealueet ulkoavaruudelliseen haahuiluun. Kappaleille on annettu korostetun tavallisia nimiä, kuten Stay With Me, Broken Heart tai Cool Waves. Pierce toistelee periaatteessa umpituttuja fraaseja siitä kuinka ajattelen vain sinua ja sydämeni on särkynyt. Spiritualized-soundin olennaisimmaksi elementiksi nouseekin Phil Spectorin oppien suuntainen wall of sound. Lukemattomat bändisoittimet, The London Community Gospel Choir ja jylhät jousisovitukset muodostavat Piercen voihkinnalle mammuttimaisen pohjan. Suuruus välttää pöhöttyneisyyden repeilemällä silloin tällöin täydeksi kaaokseksi, mutta myös vaikenemalla oikeissa kohdissa.
Massiivisuuteen perustuva sävelkieli ei tietenkään yksin ole laadun tae. Ainutlaatuista musiikillista visiotaan J. Spaceman oli vuoteen 1997 tultaessa hionut jo liki 20 vuoden ajan. 1980-luvulla mies nousi kulttisuosioon psykedeelisen avaruusrockin pioneeribändin Spacemen 3 toisena kantavana voimana. Yhtyeen legendaarista mottoa – taking drugs to make music to take drugs to – noudattanut elämä toi kuitenkin mukanaan egomaniaa ja sisäisiä konflikteja. 90-luvun alussa Spacemen 3 oli suositumpi kuin koskaan, mutta samalla Pierce ja Sonic Boom, siviilissä Peter Kember, eivät enää mahtuneet samaan studioon. Spiritualizedin esikoisalbumi Lazer Guided Melodies näki päivänvalon vuonna 1992, Pure Phase jatkoi sarjaa kolme vuotta myöhemmin.
Ladies and Gentlemen oli Piercen uran ensimmäinen teos, jolla hän voitti puolelleen sekä kriitikot että ostavan yleisön. Brittiläisittäin merkittävä musiikkilehti NME valitsi sen vuoden 1997 parhaaksi levyksi ohi Radioheadin OK Computerin ja The Verven Urban Hymnsin. Myös myyntiä kertyi britpopin vielä vaikuttaneen hegemonian huomioon ottaen varsin runsaasti. Levy nousi parhaimmillaan brittilistan neljänneksi. Suosiota pohjustettiin nostamalla ensimmäiseksi singleksi sähisevä Electricity, joka edustaa Spiritualizedia kompaktin suoraviivaisessa muodossa. Myös albumin toinen rockpala, David Bowien Rock ’n’ Roll Suicidea riffillään sivuava ja The Beatlesilta nimensä lainaava Come Together keräsi mukavasti radiosoittoa.
Nimikappaleen kauneudesta, sitä seuraavan Come Togetherin napakkuudesta ja I Think I’m in Loven rennosta tunnelmoinnista huolimatta albumi yltyy hurjimpiin sfääreihinsä vasta viimeisen kuuden kappaleen aikana. Electricityn surinoista nousee Home of the Brave, musiikillinen jäljitelmä pahasta tripistä, jossa on kuitenkin kirkkaat hetkensä. I don’t even miss you but that’s ’cause I’m fucked up laulaa Pierce kuin mikäkin Risto ennen liukenemistaan useiden minuuttien hälyosioon, jonka merkeissä myös seuraava kappale The Individual etenee. Seuraa hetkellinen sees Broken Heartin kauneudessa. Uuden myräkän tuo mukanaan arvoituksellisesti nimetty instrumentaali No God Only Religion, jonka intensiteetti kurottaa vielä edeltäviä urotekojakin pidemmälle.
Sinänsä erinomaisen orkestraalinen Cool Waves jää näissä korkeuksissa palautumisen hetkeksi, välipalaksi. Avaruuslento on kestänyt jo liki tunnin, mutta Ladies and Gentlemen on vielä tuleva saamaan luonteelleen tyypillisesti yllättävän hurjan finaalin. Cop Shoot Cop… tuntuu menettäneen pitkin albumia välähdelleet toivon rippeetkin: Hey man there’s a hole in my arm where all the money goes / Jesus Christ died for nothin’ I suppose. Dr. Johnin pianon tukema nihilistinen blues ruoskitaan 17 minuutin keston aikana noiseksi, jonka hälvettyä ennätyslakoninen Pierce vielä muistuttaa mistä koko albumissa olikaan kyse: Desert is any place without you, my dear.
Musiikillisen sisältönsä lisäksi Ladies and Gentlemen ansaitsee tulla muistetuksi kansitaiteestaan. Mark Farrow’n ja Piercen suunnittelema vihko toteuttaa lääkekäyttöohjeen muotoa. Spiritualizedille tuttuun suureelliseen tyyliin albumista otettiin myös kokonaista lääkepakkausta mukaileva erikoispainos, jonka äärimmilleen erikoistetussa versiossa jokainen kappale on pakattu omalle kolmen tuuman levylleen kuin pillerit foliolaattaan. Jos tämäkään ei riitä, julkaistiin vuonna 2009 korskea triplan mittainen uusintapainos kattavine oheiskrääsineen.
2000-luvun mittaan Spiritualized on julkaissut kolme uutta studioalbumia. Neljän vuoden ajan (!) työstetty Let It Come Down (2001) edustaa Piercen jo Ladies and Gentlemanilla orastanutta suuruudenhulluutta äärimmäisimmässä muodossaan, eikä kohokohdistaan huolimatta pysty pelastumaan audioähkyltä. Amazing Gracen (2003) kitaravetoinen garagegospel taas merkitsee harppausta huomattavasti juurevampaan suuntaan. Uuden vuosituhannen laadukkain Spiritualized-albumi lienee Songs in A&E (2008), jota ennen Pierce oli myös kuolla keuhkokuumeen aiheuttamiin komplikaatioihin. Arvatenkin rajakokemusten annetaan kuulua albumilla, jonka otsikkokin viittaa teho-osastoon (alarm & emergency).
Kovatasoisista, riipivistä ja suuresti kauniista hetkistään huolimatta Piercen muut työt eivät ainakaan toistaiseksi ole tavoittaneet Ladies and Gentlemenin ulottuvuuksia. Etenkin rockalbumin kokonaisuuden dramatiikkaa ajatellen tasan 70 minuutin mittainen möhkäle hakee vertaistaan. Psykedeelisen ja rauhallisesti kasvavan musiikin yhteydessä käytetään usein liian löyhästi kaikenlaisia matkan metaforia, mutta tähän jos johonkin ne todella istuvat. Joten ei muuta kun lääkkeet levylautaselle ja tripille mars!
Teksti: Antti Hurskainen
Piercen kuva: Wikipedia
