20.05.2010
Oululainen Brüssel Kaupallinen on ahertanut oman tinkimättömän metelinsä parissa jo pitkän tovin. Hiljattain yhtyeen perustamisesta tuli kuluneeksi 20 vuotta ja sen kunniaksi orkesteri julkaisi niin omista alkuhämäristään kuin viimeisimmältä pitkäsoitoltaankin (Musta polku, 2009) materiaalia sisältäneen paketin live-energiaa. Desibeli lähestyi yhtyeen rumpali Juha-Pekka Aunolaa kokoelman tiimoilta.
20 vuotta on pitkä aika marginaalissa. Mikä on pitänyt Brüssel Kaupallisen konetta käynnissä nämä vuodet?
-Marginaalibändeille tuo 20 vuotta näyttää olevan ihan normaali saavutus. Meidän keikkamäärillä ja sekoiluilla ei ole ehtinyt palamaan loppuun. Sitä on lisäksi helppo jatkaa ja luoda omaa musiikkia kun ei odota liikoja menestykseltä. Muuten hanskat olisi voinut lyödä naulaan jo kauan sitten. Välillä toki on ollut aika vaikeita aikoja. Esim. se kahdeksan vuoden tauko. Nykyään soittaminen on niin hauskaa hommaa, että varmaan 30 vuottakin saadaan kevyesti täyteen.
Mikä BK:ssa tuntuu sitten soittajan näkökulmasta niin hienolta ja mielenkiintoiselta, että se vetää yhä puoleensa?
-Täydellinen luomisen vapaus. Mukava porukka. Loistavat keikat. Olemmehan tunnetusti suomen kovin livebändi, heh!
Juhlistitte 20-vuotista taivaltanne livelevyllä. Oliko aie alunperinkin julkaista nimenomaan paketillinen live-energiaa vai harkitsitteko esimerkiksi tavanomaisempaa kokoelmaa? Miksi juuri livelevy?
-Kyllä me pohdittiin myös kokoelmaa. Lähinnä kuitenkin vain hypoteettisesti. Vanha demomateriaali on laadultaan niin heikkoa, että ajateltiin livelevyn olevan parempi vaihtoehto. Eikä nuita levyjä ole niin paljon ilmestynyt, että sitä kannattais kokoelmaa niistä koostaa. Loppujen lopuksi sitä demoajan materiaalia ei sitten levylle montaa biisiä tullut. Livelevy myös koska BK on kuitenkin enemmän live-bändi ja lisäksi suomalaiset bändit harvemmin julkaisee livelevyjä.
Miten levy on vastaanotettu? Millaiset ovat BK:n väen tunnelmat levystä?
-Levy onnistui hemmetin hyvin. Soundimaailma on raaka ja hikinen. Bändin energia välittyy hyvin. Palautetta emme ole hirveästi saanut. Toki muutamilta faneilta todella positiivista, mutta mediassa tämä levy on kyllä mennyt ihan ohi. Ei ensimmäistäkään mainintaa koko levystä missään. Itse olemme siihen hyvin tyytyväisiä.
Brüssel Kaupallinen ei liene mediaseksikkäin orkesteri, mitä maassamme on nähty, mutta mistä itse uskoisitte yhtyeen vähälle huomiolle jäämisen johtuvan?
-Meidän mahtavaa media-sex-appealia ei ole vielä tajuttu. Kaikki musiikkibisnes pyörii pienten itseriittoisten piirien ympärillä. Jos et ole sisällä, niin olet todellakin ulkona, eikä sivuille paljon vilkuilla. Sitten lokakuussa Tampereella taputellaan kavereita selkään ja ollaan niin... Meidän seuraavalle kiertueelle onkin tulossa live-sex-show joka muuttanee tilanteen. Jos ei musiikilliset taidot riitä niin isketään sitten tissit tiskiin.
Siitä turneesta mitä ilmeisimmin tulee sitten se suuri menestys. Vaan eikö keskushahmonne Janne Helttusen livetoiminnassa ole jo riittämiin seksikästä energiaa? Mistä ihmeestä mies saa niin valtavat määrät virtaa?
-Varmasti tulee. Jos se ei riitä, niin Helttunen on luvannut mennä BB:iin ja X-Factoriin. Primäärivaihtoehto eli naimisiin Johanna Tukiaisen kanssa taitaa Tuksun nykyisen siviilistatuksen myötä ikävä kyllä olevan mennyt. Mutta kuten huomaat, niin BK:ssa asiat otetaan nyt vakavasti ja maailmanvalloitus on lähempänä kuin koskaan.
-Vastaus Jannen energialähteisiin lienee, että Janne kiskoo Batterya ja muita energiajuomia aamusta iltaan. Eposta, heposta ja muistakin aineista on kyllä ollut epäilyksiä. Helttusen seksi-energia vetoaa vähemmistöihin, joita todellakin näyttää olevan vähän... Mutta toisaalta nuo raavaat mustapukuiset hevimiehetkin antautuvat välillä keikoillamme heiluttamaan peppua Helttus-zumban tahtiin. Ja "mikäs sen mukavampaa kuin että raavas mieskin saa antautua välillä hieman homoksi!", viitaten Freetime Machos-elokuvan iskulauseeseen.
Oululaisten bändien kohdalla puhutaan usein jokseenkin leimaavastikin tietynlaisesta pohjanmaan hulluudesta; "paskan kaupungin" bändien erikoisesta asenteesta tai kierosta ilmaisutyylistä. Kuuluuko Brüssel Kaupallisen ilmaisussa oululaisuus? Miten orkesteri itse kokee sen?
-Hulluutta ja asennetta löytyy – ja varmaan juuri sitä oululaista. Toisaalta musiikissa oululaiset piirteet ovat vähentyneet levy levyltä, vaikka Matti Riekki väittääkin meidän olevan niin perioululainen kuin vain olla voi. Helttusen laulutyyli on ehkä eniten sitä oulugenreä. Musiikillisesti BK lienee nykyään enemmän jenkkiläis-ruåttalainen... Ja se on Paska kaupunni.
-Oululaisuus on tämmöiselle pändille välillä aikamoinen taakka. Varsinkin se iänikuinen "kuulostaa Radiopuhelimilta"-laulu. Ei helevetti. Vähän sama kuin Yötä ja Dingoa sanottaisiin samanlaisiksi vain, koska ovat Porista.
Kiitos korjauksesta (vaikka viittasinkin Kauko Röyhkään graffitin sijaan). Musiikillisia yhtymäkohtia Radiopuhelimiin ei BK:sta varsinkaan nykyisellään kyllä juuri löydy – mikäli haluaisi löytää, mistä tulisi etsiä Brüssel Kaupallisen möykän innoittavimpia tekijöitä?
-Taitaa nykyään nuo BK:n suurimmat vaikutteet tulla tuolta Helmet-, Slayer- ja Tool-osastolta. Näitä vivahteita levyiltä varmasti löytää, mutta toivottavasti kuitenkin BK kuulostaa itseltään.
Eli Meantime, Reign in Blood ja Lateralus on opiskeltu – mutta miltä kuulostaa BK:n seuraava levy?
-Kunnianhimoiselta, suurelta ja mahtavalta proge-eepokselta. Levottomalta, agressiiviselta, hullulta ja pelottavalta. Eilen sen taas huomasi kun ei treenien jälkeen pystynyt nukkumaan... Eli siis BK:lta!
Sitä odotellessa siis, mutta palataanpa lopuksi vielä hieman menneisyyteen. Onko mieleesi painunut BK:n uralta joku hetki, joka on jäänyt mieleen erityisen hienona tai, suomalaisemmin, erityisen huonona?
-Molemmat löytyy kyllä ja molemmat liittyvät meidän islantilaiseen ex-basisti Ari Eldoniin. Hienoimpina ovat mieleen jääneet Arin järjestämät Islannin keikat vuonna 1996. Suksee oli aivan mieletön ja keikkojen lisäksi meille oli järjestetty mm. cocktail-tilaisuus Suomen konsulaattiin. Aika absurdia vetää poropullia ja katsoa kun islantilaisnuoret humaltuu ja sotkee kalliit matot punaviiniin. Vähemmän mukava muisto liittyy saman vuoden Ilosaarirockiin. Meidän piti esiintyä Töminässä viimeisenä 1300 katsojalle ja pistää paikat säpäleiksi, mutta Arin veljen vaimo sattui saapumaan juuri silloin Suomeen ja pyysi Aria viemään poikansa Muumimaahan – niin meni hommat uusiksi. Ari vaati keikan siirtämistä aikaisemmalle ajankohdalle. Näin siis soitimme klo 15 noin 50 henkilölle ja Ari hyppäs heti keikan jälkeen autoon ja ajoi Helsingin kautta Naantaliin. Se vitutti. Vaikka tämä veljen vaimo sattuikin olemaan Björk...
Teksti: Aleksi Leskinen
Kuvat: Brüssel Kaupallinen & Jukka Hirvonen
