02.05.2010
Istahdin Tampereen Artturin pöydän ääreen mm. Candy Canen puitteissa ennestään tuttujen herrojen Marko Neuman ja Tomi Isoviita kanssa puhuakseni heidän uudesta levy-yhtiöstään nimeltä Rabbit Ilsn. Jaa miksikö? Pieniä levy-yhtiöitä Suomessa kyllä piisaa ja eikös hiukan jokainen niistä ansaitsisi varttinsa julkisuuden valokeilassa? Mikä tekee juuri tästä erityisen?
Perustelut jakautuvat itse asiassa kahteen. Ensinnäkin Rabbit Ilsn on ennakkoluulottomasti lähtenyt julkaisemaan hiukan kaikennäköistä musiikkia ja muutamassa vuodessa jo kolmisenkymmentä artikkelia ihan CD-julkaisuista kasetteihin ja CD-R:iin. Toisekseen kyseessä on enemmän musiikin parissa monipuolisesti puuhaileva kollektiivi kuin pelkkä levy-yhtiö. Suurimman sukseen on tähän mennessä kerännyt porukan järkkäämä aktiivinen live-toiminta, mutta plakkarista löytyy myös zinen tekoa ja keskustelutuokiomme jälkeen aukeni että ideointia on vireillä kaikennäköisestä muustakin musiikkiin liittyvästä. Homma vaikuttaa jopa yhteisön luomisen kautta organisoitavalta kulttuurivaikuttamiselta enemmän kuin siltä mielikuvalta mikä liittyy perinteiseen pienlevy-yhtiöjulkaisemiseen. Ei ole kyse mistään pikkuhiljaa ja vaivihkaa omissa nurkissa tapahtuvasta puuhastelusta vaan ihan kunnianhimoisesta pyrkimyksestä tehdä osuuskunnasta ihan oikea työpaikka ja elämänura. Näin asia avautui ainakin toimittajan silmin.
Rabbit Ilsn sai alkunsa vuonna 2008 ideasta luoda MP3-label – sivusto josta ladata Markon erilaisia äänikokeellisia julkaisuja ja muita riippumattomia artisteja. Sitten Marko tapasi Sydän, sydän -orkesterista tutun Juho Minervan, jonka kanssa alkanut yhteistyö vei alkuperäisen idean seuraavalle tasolle. Kaksikko alkoi aluksi julkaisemaan CD-R-muotoisia äänitteitä ja pitämään livemusiikki-iltamia. Musiikki-iltamien pitäminen labelin alla tuntui Markosta aluksi oudolta mutta siitä on kasvanut keskeinen osa Rabbit Ilsn:in pakettia. Se että levy-yhtiö järjestää livetoimintaa ei ole mikään uusi juttu mutta Rabbit Ilsn:illa touhu lähti alusta asti myös livekeikkojen järjestämisenä. Ja varsin menestyksekkäänä sellaisena – iltamat ovat nopeasti löytäneet sankan fanikannan eikä tyhjille seinille ole tarvinnut soittaa. Jengin kiinnostumisen herättäminen on Tominkin mielestä avain – jonkinlainen yhteisöllisempi toiminta onkin ehkä nykyaikaa?
Julkaisu tuntui alusta asti sen verran mukavalta puuhalta että pikkuhiljaa nimikkeen alla alettiin julkaisemaan myös ihan kunnon julkaisuja, ”oikeita levyjä” ja sellaisia artisteja joilta voi olettaa että tietty levypainos saadaan myös myytyä. Iltamia pidetään enemmän, tuotteita myydään ja pidetään meteliä itsestään – ja kas kummaa, hommahan toimii. Suomessa pidetään ihan suotta kynttilää vakan alla – jotta jotain voi saavuttaa niin pitää olla valmis laittamaan itseään peliin.
Avantgarde-porukoissa CD-R ja kasettimeininki on aktiivista – ja mitä rupisempaa sen parempi, käsityö kunniaan. Rabbit Ilsn julkaisee materiaaliaan sellaisessa muodossa mikä sopii sekä heille että artistille sekä rahallisesta että tavoitteiden ja yleisön näkökulmasta. Jotta oikea levy julkaistaan niin kyllä artistin pitää keikkailla, mielellään ehkä myös ulkomailla. Koska keikoilla niitä levyjä myydään ja onhan se mukavaa jos bändeillä on ulkomaillekin viemisiä mukana. Tottakai artistin toive muodosta on tärkeä eikä Marko näe mitään järkeä siinä että kuolevan levyformaatin rintamassa taisteltaisiin tuulimyllyjä ja jo voittanutta MP3-muotoa vastaan. Pikemminkin pitää luoda toimivia keinoja hyödyntää kehittyviä musiikintallennus ja –jakelumuotoja.
Yksi puoli toimintaa on lafkan oman zinen julkaiseminen. Lehden mallina on legendaarinen Toinen Vaihtoehto ja se pitää sisällään artistihaastatteluja, Juho Minervan mietteitä, Tuomas Skopan tarinoita – aika psykedeelinen kokemus, oikeanlaista mustaa huumoria. Zinestä, julkaisukatalogista, tapahtumista ynnä muusta saa parhaiten infoa lafkan nettisivuilta osoitteesta www.rabbitilsnrecords.com.
Rahahan aina kiinnostaa kaikkia. Alussa toimintaa maksettiin omasta pussista, mutta livetoiminta on Rabbit Ilsn:in kohdalla muodostunut tähän mennessä parhaaksi rahasammoksi, mistä Marko kiittää erityisesti Sydän, sydäntä. Livetoimintaa on järjestetty eniten Helsingissä mutta myös Tampereella ja hiukan isompaakin Rabbit Festiä on pidetty. Menestyksekkään livetoiminnan pohjalta varoja on löytynyt muuhunkin toimintaan eikä enää tarvitse olla omien rahojen kanssa pelkäämässä harha-askelia. Ja jos johonkin rahaa tarvitsee löytää niin kollektiivi kehittää keinot – olipa sitten kyseessä iltamien järjestäminen, apurahahakemukset tai ihan jotain muuta. Rahavirtojen tasosta kysyessäni Marko toteaa tiivistetysti että: ”Meillä menee hyvin.”
Mikä sitten on seuraava askel? Tavoitteena on tottakai laajentua ainakin sen verran että palkkaakin voisi nostaa. Keikkamyyntiä, ehkä isompia tapahtumia, kasvaminen ihan oikeaksi musiikkikentän vaikuttajaksi, ehkä jopa suunnanluojaksi. Ei levy-yhtiön tarvitse olla vain se joka julkaisee levyjä, oikeastaan se on ihan vaan tekijöistä itsestään kiinni. Rabbit Ilsn-kollektiivin puitteissakin herroilla on kaikilla omanlaisiaan kiinnostuksia ja tehtäviä. Tässä vaiheessa Tomi on firman ainoa palkallinen työntekijä, osuuskunnan työkkärin kanssa palkkaama määräaikainen yleismies työkokeilussa. Marko on firman toimistorotta ja Juho Minerva ja yhtyekumppani Tomi Flykt vastaavat eniten livepuolesta.
Kenen sitten kannattaa kääntyä Rabbitien puoleen jos haluaisi saada musiikkiaan julki? Tässä vaiheessa firma on Markon mukaan aika avoimien ovien politiikalla liikkeellä. Kaikki ovat tervetulleita, kunhan artistilla on oma kuuntelijakuntansa. Kun muusikko tietää hommansa niin kyllä bisnesmieskin tietää. Demoa tulee Rabbitille ihan kohtuullisesti ja ihan nimekkäitäkin tekijöitä ottaa yhteyttä kuten Lighthouse Project. Suurin osa on löytänyt Rabbitit nimenomaan iltamien kautta. Valtaosa on toki hardcorepunkkia ja avantgardea, mutta kuten sanottua ovet on auki muunkinlaiselle yrittäjälle. Tervetuloa Jänisten perheeseen!
Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Miikka Pirinen (live) ja Juho Minerva
