31.10.2009
Helsinkiläisen indierock-trio Cosmobilen pakettiin kuuluu minun korvaani sellaisia ehkä kryptisiäkin piirteitä kuin juoksevaa jurnutusta, vahvaa bassolinjaa, poukkoilevuutta ja mukavaa kulmikkuutta, Tuomas Palosen riehakasta laulua joka yltää ulina-kiekumiseen asti, energistä piristysruisketta ja entistä enemmän koukukkuutta. Bändin kakkoslevy Making Do tarjoilee kuulijalleen debyyttiä tasapainoisemman vahvan paketin erilaisia yhdistelmiä edellä mainittuja. Korvaani tarttuneet määreet kuulostavat tutulta myös Tampereen Telakalla istuskelevalle kolmikolle itselleen eikä mikään näistä herätä ihan suoranaista vastustustakaan. Tosin koukukkuus-sanan käyttö bändinsä yhteydessä on uusi sana Tuomaalle. Uskoisin silti että sitä jatkossa tulevat käyttämään muutkin, sen verran toimivasta levystä on kyse.
Edellisenä iltana Lost In Music-festivaalilla samaisessa paikassa palautteen ja fiiliksen puolesta erinomaisen keikan soittanut yhtye koostuu laulaja-kitaristi Palosen ohella basisti Olli Noroviidasta ja rumpali Kimmo Kivistöstä. Keikan ja uuden levy-yhtiönsä Fullsteamin bileiden jäljiltä herrat ovat tilassa jota kuvaa parhaiten raukeuden ohella väsynyt mutta onnellinen-fraasi. Heti haastattelun jälkeen osa bändistä suuntaakin takaisin etelään palautumaan.
Debyyttilevy Travelsiltä ainakin Finger jäi elämään myös deejiikäytössä pitkään levynjulkaisuajan jälkeenkin. Mitä tästä levystä tullaan nostamaan eniten esiin? Ja miten vertaatte Travelsia Making Do:hon?
Kimmo pohtii että onhan Making Do selkeästi yhtenäisempi ja ehjempi kokonaisuus, kun biisit ovat puolen vuoden sisällä tehty ja äänityksetkin on hoidettu kerralla. Debyytin kohdalla levy sisälsi materiaalia useampien vuosien ajalta, nauhoitukset tehtiin hajanaisemmin eikä Olli edes soittanut kuin puolella biiseistä. Kimmon mielestä uutukainen on kompaktimpi myös soundien puolelta, vaikka Tuomas korostaakin että samaa biisiä ei uudestaan tehdä vaan erilaisiin suuntiin kurottelevat biisit nivoo yhtenäiseksi ne Cosmobile-soundin keskeiset asiat. Joista ainakin osa tuli lueteltua jutun alussa. Myös bändin mielestä tuoreempi levy on tasaisemmin vahva ja melkein kaikki kappaleet ovat soineetkin jo jossain. Niinpä Making Do:lta ei ole niin helppo nostaa erityisiä kohokohtia esiin. Toteankin että vaihtoehdot ovat että levyllä on hittikimara tai sitten ei yhtään hittiä. Itse kallistun enemmän ensin mainitun puoleen.
Making Do nauhoitettiin jo viime vuoden lopulla, jolloin tietoa siitä kuka sen julkaisee ei ollut. Jarkko Heiniön hellässä ja kepeässä huomassa studiotyöt hoituivat mutkattomasti, Jarkon vastatessa ainostaan äänittämisestä ja miksaamisesta. Soundilliset ratkaisut ovat siten pitkälti bändin oman näkemyksen mukaisia herrojen toimiessa omina tuottajinaan. Jarkon pientä ja kodinomaista studiota Cosmobile suosittelee varauksetta muillekin – oli kuin olisi kotiin tullut, kuten Kimmo asian tiivistää.
Tuomas ja Kimmo tuntevat toisensa vuosien takaa, yhteisen polun ulottuessa aina ala-asteen tutustumispäivään asti. Vaskipuhaltimiakin sisällään pitänyt musiikinharrastus on Tuomaan mukaan ollut yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Musiikillisia kellarivirityksiä oli jo kauan ennen Cosmobilea. Vaikka alkuperäisen kolmikon yhteinen soittaminen alkoi jo aiemmin, niin ensimmäinen Cosmobile-kehitysvaihe alkoi vasta tämän vuosituhannen puolella ja päättyi basistinvaihdokseen. Ollin liittymisestä lähti uusi vaihe, koska miehen vahva soitto ja räväkkä lavameininki on potkinut ja innostanut myös muita herroja aktiivisempaan kohkaukseen entisen, välillä kenkiintuijotteluun keskittyneen, stabiilimman ilmeen sijaan. Positiivista lisäenergiaa ja variaatioita. Itsekin on tullut livearvioissa pohdittua että Ollin bassotyöskentely kantaa paikoin koko juttua. Tuomas tiivistää että Cosmobilessä basso on nimenomaan se soolosoitin ihan tietoisena valintana. Kitara ja basso soittavat eri taajuuksilla samaa juttua siten että basso hoitaa kurottelun.
Cosmobilen kappaleet lähtevät pääsääntöisesti Tuomaalta, joko valmiimpina tai raakileempina. Yhdessä niitä sitten työstetään ja hiotaan treeneissä ja yritetään aukaista kaikille Tuomaan visiota. Välillä on voinut olla ihan vain yksi tietty kohtakin valmiina, jonka ympärille on alettu kasaamaan muita luita ja lihaa. Se mistä tietää että tässä on nyt uusi Cosmobile-biisi vaatii ainakin sen ettei se kuulosta liikaa joltain aiemmalta Cosmo-biisiltä eikä myöskään liikaa joltain muulta bändiltä. Vaikka musiikkia luodessa vältellään esikuvia, niin kyllä niitä toki löytyy. Tärkeimpiä ovat mm. Talking Heads, Fugazi, Ariel Pink ja yleisesti Afrikka. Kimmo tiivistää että Cosmari-biisiin kuuluu sekä hyvä melodia että se että kitara ja basso soittaa eri biisiä kuin rummut joka synnyttää kulmikkaan ja poukkoilevan ilmeen.
Selkeiksi koti- ja ulkomaisiksi hengenheimolaisikseen bändi tunnustaa tamperelaiset The Rollstonsin ja Radical Ninjan sekä helsinkiläisen Funin. Ulkolaisista Kimmo lämpenee Yeasayerille, tyyppeinä taas Portugal. The Manin kanssa tuli jauhettua aika samoilla linjoilla. Puolen vuoden keikkatauon jälkeen eilinen soittaminen Delay Treesin ja Plain Riden kanssa täydelle tuvalle ja hyvällä meiningillä jätti maukkaan maun ja siitä on hyvä lähteä loppusyksyn levynjulkkarikiertueelle. Osana Fullsteamin tallia Cosmobilen keikkamahdollisuuksien luulisi lisääntyvän entiseen omatoimiseen buukkaamiseen verrattuna. Onhan nyt jo tiedossa yhteiskeikkoja toisen fullsteamiläisen levynjulkaisijan Downstairsin kanssa.
Cosmobile pyrkii uusiutumaan jatkuvasti, ei jäädä junnaamaan saman pyörän ympärille. Toki joku samuus pitää silti säilyttää. Ulkomailla olisi kiva käydä laajemminkin kuin Baltian pistokeikoilla. Nöyrällä asenteella ja kaikessa rauhassa mennään toki, mutta luottamus Fullsteamin markkinointimahdollisuuksiin on vahva. Väkisin tyrkyttäminen ei tunnu Cosmobilen jutulta eli kiire tai pakko ei mihinkään kuitenkaan ole. Eilisen keikan ja tuoreen levyn antamilla fiiliksillä kaikki tuntuu joka tapauksessa mahdolliselta. Vallankin kun palaute molemmista on ollut erinomaista.
Teksti ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, kuvat: www.myspace.com/cosmobile